TZA07 Leijonaa mä metsästän – Safarilla Serengetissä ja Ngorongorossa

Nurmijärven kampuksen toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijat, Ville Kallio ja Carita Parkkinen lähtivät Tansaniaan marraskuun lopussa.  He suorittivat siellä työharjoittelua osana Seikkailukasvatuksen ammatillisia opintoja.  Seitsemässä blogissaan he kuvaavat kokemuksiaan. Blogi – ja työharjoittelu – huipentui safariin.

Blogi 7. Työharjoittelun loppuhuipennus

Reissumme ehdottomasti odotetuimmat päivät koittivat viimein tiistaina, kun lähtövalmis Land Cruiserimme kurvasi asuinpaikkamme pihaan varhain aamulla. Innosta ja odotuksesta piukeana hyppäsimme kyytiin. Oli aika ottaa suunnaksi yksi maailmantunnetuimmista kansallispuistoista, Serengeti.

”Serengeti on kansallispuisto Tansanian pohjoisosassa, lähellä Kenian rajaa. Alue kattaa yli 15 miljoonaa hehtaaria savannia ja se tunnetaan ennenkaikkea suurten nisäkäslaumojen vuosittaisesta vaelluksesta: yli miljoona gnuuta, 200 000 seepraa ja 300 000 thomsoningasellia siirtyy alueen osasta toiseen sadekauden kasvattaman tuoreen ruohon perässä ja saalistajat seuraavat näiden ruohonsyöjien perässä. Serengetin nimi tulee maasain kielestä, jossa siringiti tarkoittaa ääretöntä lakeutta, endless plain. Serengeti on Tansanian vanhin kansallispuisto ja tärkeä matkailukohde.”
(WIkipedia)

Matka Moshista Serengetiin on pitkä ja kivinen. Kohtasimme automme kanssa useita ongelmia ja matka tuntui lähes loputtomalta. Ennen Serengetin portteja autoa oli ehditty korjaamaan jo kahdesti ja siinä vaiheessa, kun se melkein totaalisesti lahosi keskellä pimeää porteille, alkoi kovemmankin seikkailijan v-käyrä jo nousta. Kaiken lisäksi kansallispuistossa on kiellettyä ajaa pimeällä, joten siinä vaiheessa kun kymmenen paikallista (mukaan lukien meidän kokki ja opas) yrittivät selvittää missä vika oli olo vähintäänkin toivoton. Mietimme hiljaa mielessämme mitähän tästä oikein tulee…noh, seikkailu ainakin jos ei muuta! Luonto tarjosi tilanteeseen vielä oman jännitysmomenttinsa, kun yhtäkkiä puskista kuului leijonan karjaisu. Loppuaika autoa korjattiin rangerin tutkaillessa pusikoita lampun ja pyssyn kanssa. Hän arveli leijonan olevan noin 150 metrin päässä, lampun valokeilaan osuneen puhvelin perässä. Tämä hetki tarjosi kunnon seikkailun ja safarin tunnelmaa. Auto saatiin lopulta kuntoon ja leiriin päästiin turvallisesti. Telttojen pystytyksen ja illallisen jälkeen oli kyllä väsynyttä sakkia. Päivä huipentui siihen, kun nukkumaan mennessä saimme tilaisuuden kuunnella leiriin eksyneen norsun touhuiluja. Lopulta kärsäkäs ystävämme uskaltautui ohittamaan telttamme noin metrin päästä. Seurasimme ohittavaa varjoa hengitystä pidättäen… Hui, mikä fiilis ja huh, mikä ensimmäinen päivä kaikkine kommelluksineen.

Kirahvit piilottelevat puiden katveessa
Matkalla Serengetiin ujoja kirahveja

Aamu valkeni hyvin, huonosti tai hyvin huonosti nukutun yön jälkeen henkilöstä riippuen. Kahvit nautittuamme aloitimme puistoajelun. Meillä oli viisi tuntia aikaa ihailla valtavia seepra ja gnu laumoja, ihmetellä kirahvien majesteettista kävelyä, hengitystä pidättäen tarkkailla puussa päiväunia ottavaa leopardia ja metsästää katsella leijonia kallioisilta alueilta. Puistoajelun aikana automme ei hajonnut (!!?!), mutta juutuimme sen kanssa pahasti mutaan pidemmäksi aikaa. Ensin sitä oli työntämässä seitsemän ihmistä, tämän jälkeen paikalle tarvittiin vielä kolme muuta safariautoa työntämään meidät liejusta pois. Tämä kaikki tapahtui keskellä ihmettelevää seepralaumaa, onneksi ei sentään keskellä nälkäistä leijonalaumaa.

Hyeena kulkee ruohikossa pusikosta kohti kameraa
Näyttää aika silitettävältä…
Iso kirahvi poseeraa kuvan etualalla ylpeänä Tansaniassa
Ei enää niin ujo kirahvi
Kaksi gepardia kuivuneiden puiden päällä. Toinen katsoo kohti kameraa
Kyllä mäkin osaan tuijottaa…
Leopardi lepää puussa savannilla
Rennosti köllötellen
Seikkailukasvatuksen opiskelijoita savannilla
Yks kaks kolme työntö!!
Yhteisöpedagogiopiskelijat seikkailukasvatuksen harjoittelun lopuksi safarilla Tansaniassa
Juu nyt riitti, ei tästä tuu yhtään mitään. Jumissa ollaan.
Avoimella savannilla ajaa kolme jeeppiä. Ne tulevat auttamaan safarilla olevia, joiden auto on jumittunut.
Apujoukot saapuu paikalle.

Ngorongoro

Safarille lähdettäessä jokaisen seikkailijan haave on bongata Big five. Se koostuu viidestä eläimestä, jotka ovat aikanaan olleet metsästäjien halutuimmat saaliskohteet. Tästä viisikosta olimme onnekkaasti bonganneet jo ensimmäisenä päivänä leijonan, leopardin, norsun, puhvelin. Vain sarvikuono oli enää bongaamatta jättäessämme Serengetin pölyt taaksemme siirtyäksemme toiseen kansallispuistoon, Ngorongoroon. Ennen tätä muutaman tunnin pituista siirtymistä autoamme jälleen korjailtiin ja kuski kertoi auton olevan ’’somehow’’ kunnossa. Luottamus menopeliimme oli jälleen koetuksella, mutta ei auttanut kuin uskoa ja toivoa parasta.

Sarvikuono kulkee kuvan poikki. Savannilla näkyy myös lintuja ja muita eläimiä
Sarvikuono bongattu, big five täynnä

’’ Ngorongoro on laaja suojelualue Arushan kaupungin lähellä Tansanian pohjoisosassa, lähellä Kenian rajaa. Alueeseen, jonka pinta-ala on 8 288 neliökilometriä, kuuluu muun muassa Ngorongoron tulivuorikraatteri. Varhaisten ihmisen jäännösten löytöpaikka Olduvain rotko kuuluu myös alueeseen. Alue oli aluksi osa Serengetin kansallispuistoa, mutta konfliktit masaiden kanssa johtivat erillisen suojelualueen perustamiseen. Toisin kuin kansallispuistossa, asutus ja pienimuotoinen kotitarveviljely on sallittu suojelualueella. Suojelualue on myös Unescon maailmanperintöluettelossa. (Wikipedia) ’’.

Saavutimme Ngorongoron kansallispuiston toisen safaripäivämme kääntyessä iltaan. Pystytimme teltat ja nautimme täyttävän iltapalan ennen kuin oli aika laittaa maaten. Saimme myös nähdä hauskan ja mielenkiintoisen tilanteen kun Norsu eksyi toistamiseen leiriimme, tällä kertaa juomaan isosta vesitankista kuin maanomistaja konsanaan. Jälleen kerran hyvin tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen aloitimme seuraavana aamuna puistoajelunkohti Ngorongoron kraaterin pohjaa. Monenlaisten eläinbongailujen kruunuiksi voidaan mainita leijonien näkeminen n. 2 metrin päästä ja harvinaislaatuisen sarvikuonon kaappaaminen katsekenttäämme. Big five suoritettu, juhuu!

Seikkailukastusharjoittelua savannilla
Ngorongoron kraateri

 

 

Iso naarasleijona kulkee pensaikon reunassa safarilla olevien ihasteltavana
Safarin kuningatar

Viimeisen safariajelumme jälkeen oli aika välittömästi valmistautua kotimatkaan. Kimpsut ja kampsut kasaan ja Moshi suunnaksi. Paluumatka meni juuri niin hyvin kuin olettaa saattoi: Autoa korjattiin useampaan kertaan ja kerran matka meinasi lopullisesti tyssätä, mutta kuin ihmeen kaupalla saavutimme jälleen aikataulusta pahasti myöhästyneenä tältä osin viimeisen määränpäämme, kodin.

Monista vastoinkäymisistä ja matkanjatkumista uhmaavista tilanteista huolimatta reissu jää juurikin edellä mainituista syistä mieleen huimana seikkailuna. Seikkailukasvatukseen kuuluu odottamattomat tilanteet ja mukautumista vaativat tilanteet. Pääsimme seuraamaan, ymmärtämään ja olemaan osana sitä kuinka safarista vastaava henkilö oli jatkuvan paineen alla vastoinkäymisten johdosta. Leiriin päästyään hän ei voinut missään vaiheessa hengähtää huolehtiessaan seuraavan päivän sujumisesta ja aikataulussa kiinni pysymisestä. Teimme myös itse paljon oma-aloitteisesti töitä sen eteen, että pystyimme edesauttamaan ongelmista koituneiden asioiden selvittämistä ja korjaamista niin hyvin kuin vain se oli mahdollista.
Kaiken kaikkiaan seikkailuna ja kokemuksena aivan uskomaton, aivan kuin itse olisi ollut keskellä televisiosta näytettävää luontodokumentti. Se on varsin veikeä ja pysäyttävä tunne samanaikaisesti kun vain pysähtyy hetkeksi miettimään ja katsomaan ympärilleen, että missä sitä oikeasti onkaan ja kuinka usein tällaista on mahdollista kokea. Tämä oli hieno kruunaus ikimuistoiselle harjoittelujaksolle.

Eläimelliset terveiset sekä kiitokset kaikille blogia seuranneille,

Ville ja Carita

Seikkailukasvatuksen harjoittelublogi päättyy tähän.