Terveiset Afrikan auringon alta

Dumela!

Julia Jyväskylästä, työkavereita Botswanasta
Julia Mikkonen on harjoittelussa Botswanassa

Nimeni on Julia Mikkonen, ja olen toisen vuoden yhteisöpedagogiikan opiskelija Jyväskylästä. Olen täällä suorittamassa opintoihini liittyvää harjoittelua Bana Ba Letsasissa, joka on keskus apua ja tukea tarvitseville lapsille. Meillä on keskuksella tällä hetkellä 30 lasta ja nuorta, iältään 6-16vuotiaita. Aamupäivällä keskuksella on lapsia jotka ovat syystä tai toisesta lopettaneet koulun kesken, ja tavoitteenamme on opettaa heitä sille tasolle että he voivat palata takaisin normaaliin kouluun. Iltapäivällä keskukseen saapuu lisää oppilaita, ja tarjoamme heille ruuan sekä järjestämme iltapäiväaktiviteetteja pyrkimyksenä pitää heidät pois kadulta ja tarjota turvallinen ympäristö koulun jälkeen.

Lasten ja nuorten ongelmat

Lapsilla ja nuorilla on paljon erilaisia ongelmia; alkoholisti – tai huumeriippuvaisia vanhempia, omia päihdeongelmia, osa heistä on orpoja ja asuu kadulla. Monet heistä ovat nälkiintyneitä, likaisia ja sotkuisissa sekä rikkinäisissä vaatteissa. Rankkojen kokemustensa takia useat heistä oireilevat paljon, heillä on itsetunto-ongelmia eikä tietoa mitä tehdä tulevaisuudessa. Monilla on ongelmia opintojen kanssa, koska vanhemmat lähettävät heidät mieluimmin kadulle keräjäämän kuin kouluun – koulusta lapsi ei tuo rahaa perheelle.

Ba Letsats tukee kasvua ja kehitystä

Ba Letsatsin tavoitteena on tarjota näille nuorille tasapainoinen ja turvallinen ympäristö, luotettavan aikuisen seuraa sekä tukea heidän kasvua ja kehitystä kaikin mahdollisin tavoin. Tarjoamme lapsille joka päivä lämpimän ruuan jota he eivät välttämättä kotoa saa. Lisäksi keskus tukee heitä rahallisesti mm. koulupuvun- ja tarvikkeiden hankinnassa sekä koulukyydeissä.

Työtehtäviini kuuluu mm. avustaa opettajia oppitunneilla ja opettaa lapsille englantia, suunnitella ja ohjata iltapäiväaktiviteetteja, sekä osallistua järjestämään ohjaustunteja. Botswanassa HIV ja AIDS ovat suuria ongelmia ja joka viides aikuinen täällä on hiv- positiivinen. Myös usealla keskuksen lapsista on tartunta, ja järjestämme usein valistus- ja ohjaustunteja tartunnalta suojautumisesta vastaan. Ohjaustunneilla käsittelemme myös terveeseen itsetuntoon, terveisiin elämäntapoihin ja seksuaalikasvatukseen liittyviä aiheita. Lisäksi järjestämme taideterapiaa ja erilaisia työpajoja joissa keskitytään elämän eri vaiheissa koettaviin haasteisiin ja niiden käsittelyyn.

Julia Mikkonen on toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Jyväskylästä
Tärkein työtehtäväni on kuitenkin viettää aikaa lasten ja nuorten seurassa, pelata sekä leikkiä, lukea satuja ja olla läsnä,Kyselen heidän kuulumisiaan ja juttelen heidän kanssaan arkipäiväistä asioista, kehun ja kannustan. sanoo Julia Mikkonen joka on harjoittelussa Botswanassa

Harjoittelussani olen kohdannut paljon haasteita. Uusi ja erilainen työympäristö, jossa usein kohtaa normaaleita kehitysmaan haasteita: katkoksia sähkössä sekä juoksevassa vedessä. Pisin sähkökatkos tähän mennessä kotonani kesti kolme vuorokautta. Välillä oppilaiden kanssa työskentely on haastavaa ja jopa raskasta – on surullista joutua näkemään että heillä ei ole vanhempia, ehjiä vaatteita tai välttämättä edes ruokaa. Jokaisen päivän raskain osuus on kun iltapäivällä he lähtevät kotiinsa, enkä voi tietää onko jokaisella katto päänsä päällä tulevana yönä. Päivittäin kuitenkin heidän hymynsä on niin palkitsevaa, että se saa minut rakastamaan siitä mitä teen. Saan olla osa mahtavaa, osaavaa ja kannustavaa työyhteisöä, johon minut otettiin alusta alkaen hyvin vastaan. Parasta on kun näkee oppilaissa onnistumisen riemun. Tunnen tekeväni tärkeää työtä josta nautin joka päivä.

Paljon kokemuksia, tunteita laidasta laitaan

Harjoitteluni Maunissa on antanut minulle paljon. Olen saanut paljon uusia työkaluja työhöni ja ammatillinen osaamiseni on lisääntynyt hurjasti. Eniten olen kuitenkin kasvanut ihmisenä, saanut huimasti lisää itseluottamusta ja oppinut arvostamaan enemmän asioita kotona Suomessa. Saan kutsua ennen minulle tuntemattomia ihmisiä nykyään ystävikseni, ja olen saanut tulla osaksi paikallista yhteisöä. Paikalliset ovat ystävällisempiä ja avoimempia ihmisiä joita olen ikinä tavannut, rento ’’This is Africa’’- mentaliteetti on tarttuvaa. Kulttuurishokista, pienestä koti-ikävästä ja kaikista raskaista kohtaamistani asioista huolimatta en vaihtaisi kokemuksestani päivääkään pois. Olen iloinen ja kiitollinen että opintoni mahdollistavat minulle tällaisen kokemuksen saamisen, suosittelen ulkomaanvaihtoon lähtemistä jokaiselle. Harva asia opettaa ja antaa yhtä paljon kokemuksia sekä tunteita laidasta laitaan.

Teksti ja kuvat: Julia Mikkonen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *