Jyväskyläläinen Suvi Moisio opiskelee nyt toista viikkoa länsiafrikkalaisessa Gambiassa. – Opiskelen Humakissa järjestö- ja nuorisotyötä. Tavoitteenani on valmistua syksyllä yhteisöpedagogiksi (AMK). Juuri nyt olen suuntautumisopintojen harjoittelussa täällä Länsi-Afrikassa, kertoo Suvi, joka osana harjoitteluaan toimii ohjaajana paikallisissa kouluissa.
Työ lasten kanssa parasta
Suvin suuntautumisen harjoittelu kestää kaikkiaan kolme kuukautta, josta osan hän työskentelee ihan ”aitiopaikalla” Gambiassa, lähellä maan pääkaupunki Banjulia. – Parasta ensimmäisellä viikolla ovat olleet paikalliset lapset. He ovat niin iloisia ja onnellisia, vaikka köyhyys on läsnä. Kaikki lapset eivät pääse kouluun. Yksi harjoitteluni tavoite onkin auttaa suomalaisia perustamaan tukijärjestön, jonka avulla saadaan rakennettua uusi koulu Mahmudan kylään. Harjoittelussa paikallisissa kouluissa vertailen heidän opetus- ja ohjausmenetelmiään ja luon pohjaa uuden koulun pedagogiikalle, selvittää Suvi tavoitteitaan.
Koulutus niin tärkeää
Gambia on entinen Iso-Britannian siirtomaa, joka saavutti itsenäisyyden vasta 1965. Siirtomaaisäntä jätti maan viralliseksi kieleksi englannin. – Maan 1,8-miljoonainen väestö puhuu heimokieliä, muun muassa mandikaa ja wolofia. Koraanikoulussa opetuskieli on arabia, mutta virallinen kieli on englanti, jota opetetaan koulussa. Tämänkin takia on tärkeää, että lapset pääsevät kouluun ja saavat kielen, jolla pyörii koko yhteiskunnan kaikki toiminnot, jatkaa Suvi. – Kontaktit harjoittelupaikkaan sain opettajaltani, joka vietti vuosi sitten perheensä kanssa joululoman Senegambia-alueella ja tutustui Vaajakoskelta lähtöisin olevaan Tanja Soween. Tanja pyörittää miehensä kanssa pientä huoneistohotellia ja avustaa vapaaehtoistyöntekijöitä.
Nuoruuteni haave toteutunut
– Kahdeksannelta luokalta asti olen haaveillut, että pääsisin Afrikkaan tekemään työtä lasten kanssa. Voinkin sanoa, että elän nyt unelmaani. Alkutunnelmat ovat olleet kotoisat. Minua on ihmetyttänyt eniten on se, että minkäänlaista kulttuurishokkia ei ole vielä ainakaan tullut. Jollain ihmeen tapaa on tuntunut kun olisin tullut ”kotiin”. Ihmiset ovat todella avoimia, kertoo Suvi ja lupaa kertoa harjoittelustaan vielä lisää.
Teksti: Maarit Honkonen-Seppälä
Kuvat: Suvi Moisio
Kirjoittaja on Suvin opettaja ja Humakin lehtori Jyväskylästä, joka sai alkusysäyksen perheensä Gambian matkalle toiselta yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelijalta, joka oli syksyllä 2016 harjoittelussa Senegalissa ja Gambiassa.
