Milla Leppänen suuntasi syyskuussa 2019 Kapkaupunkiin suorittamaan työharjoittelun. Milla työskenteli kolmen kuukauden ajan kansainvälisen työntekijöiden koulutusjärjestö International Federation of Workers’ Education Associationsin (IFWEA) riveissä.

Enpä olisi vuosi sitten uskonut, mitä kaikkea opiskelu Humakissa tuo tullessaan! Tiesin haluavani suorittaa kehittävän harjoittelun ulkomailla kansainvälisessä ympäristössä ja siihen tarjoutuikin ainutlaatuinen mahdollisuus luottamustehtävieni ja sitä kautta syntyneiden kontaktien kautta.

Globaali ammattiyhdistysliike IFWEA on valtava sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta edistävä koneisto, jonka toimintamallista halusin oppia lisää. Hyväntoivonniemi kätkee sisäänsä vuosisatojen historiaa ja kulttuuria, modernia ylellisyyttä ja sietämätöntä kurjuutta, joten tästä valtavien vastakohtien maasta oli tulossa minulle silmiä avaava ja rikas kokemus.

IFWEA:n toimiala on globaali ja sen tarkoituksena on tukea paikallisia järjestöjä työntekijöiden koulutuksessa, luoda rakenteita ja raameja sekä kasvattaa maailmanlaajuista työntekijöiden kouluttajien ja koulutuksen yhteisöä (IFWEA 2020).

Verkostojen voima

Ihmisarvoinen ja turvallinen työ sekä elämiseen riittävä palkka ovat kestäviä keinoja köyhyyden vähentämiseksi. Lapset pääsevät kouluun, kun vanhemmilla on riittävät tulot perheen elättämiseen. Koulutuksen vaikutus maailman haasteisiin on käänteentekevä. Siksi myös työväen koulutus, itsenäiset ammattiliitot ja järjestäytymisoikeus kaikille maailman työntekijöille pitäisivät olla meille jokaiselle perusoikeuksia.

Maailman työelämä on muuttunut paljon ja tarvitsee voimakkaampaa kansallista ja kansainvälistä sääntelyä. Tämän päivän epävarmuuden ympäristössä demokraattiset työntekijäjärjestöt edistävät vapautta, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa kaikille.

IFWEA panostaa laajasti verkkokoulutukseen tulevaisuuden oppimistapana. Verkkokoulutusta kehitetään yhteistyössä esimerkiksi yliopistojen kanssa ja kannustetaan jäsenjärjestöjä hyödyntämään Moodle-alustaa verkkokoulutuksien käytössä. Suomessa jäsenjärjestönä toimii Työväen Sivistysliitto, joka sivistyksen voimalla rohkaisee kansalaisia vaikuttamaan yhteiskunnassa (TSL 2020).

Henkilökohtaisesti näin myös erittäin paljon hyötyä suunnata harjoitteluun järjestöön ja paikkaan, jossa voin luoda uusia verkostoja ja kontakteja kansainvälisen kansalaisvaikuttamisen kentällä. Koko harjoitteluni aikana tapasin ainakin toista sataa ihmistä eri yhteyksissä ja sain kymmeniä uusia Facebook- ja LinkedIn -kontakteja. Pidän itseäni jo kovin mallikkaana verkostoitujana (LaureAMK 2019).

Ymmärsin koko prosessin aikana kuinka vahvoja kansainväliset verkostot ovat, niiden avullahan olin päässyt sinne missä olin ja pidin mielessä koko ajan, etten koskaan tiedä, milloin uudet verkostot osoittavat vahvuutensa taas ja avaavat uusia mahdollisuuksia.

Harjoittelussa globaalijärjestössä

Harjoittelujaksooni sisältyi useita erilaisia komponentteja järjestön toimintakalenterin mukaisesti.

Osallistuin fasilitoijana kansainväliseen nuorisokurssiin Youth Globalisation Awareness Programme (YGAP), jossa 20 nuorta ympäri maailmaa kahden viikon ajan osallistuvat vuorovaikutteisiin työpajoihin, seminaareihin ja lyhyisiin työharjoittelujaksoihin eri kansalaisjärjestöissä, jotka työskentelevät työväenliikkeessä, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian kysymyksissä.

Kurssi on oppimiskokemus, jonka tarkoituksena on rakentaa tietoista yhteisöä nuorista, joilla on yhteinen käsitys globaaleista haasteista ja solidaarisuudesta. Kotiin palatessaan he jatkavat aktiivista muutostyötä omien järjestöjensä ja projektiensa parissa. Lyhyestä ajasta huolimatta osallistujissa näki valtavan sisäisen muutoksen, jonka voimalla yhteiskunnallinen muutos ja oikeudenmukainen maailma on mahdollinen.

Osallistuin myös seuraajana IFWEA:n neljän vuoden välein järjestettävän konferenssin hankerahoituksen hakemiseen. Konkreettisesti pystyin tukemaan raportoinnissa esimerkiksi hakemalla analytiikkatietoja sosiaalisen median työkaluista tai kirjoittamalla pienet kerronnat edellisistä nuorisokursseista perustuen arkistoituun tietoon.

Konferenssin käytännön järjestelyt työllistivät myös paljon, 100 ihmisen majoitusjärjestelyistä hotellin kanssa sovittaviin logistisiin tehtäviin. Suunnittelin nimikortit ja -nauhat sekä osallistuin konferenssin ”viihdeohjelman” suunnitteluun ja toteutukseen.

Konferenssin jälkeen osallistujille järjestettiin vielä työpaja verkkokoulutuksen tulevaisuudesta. Tämän työpajapäivän suunnitteluun käytettiin paljon aikaa ja mietittiin osallistavia fasilitointikeinoja, jossa osallistuvat itse pääsevät kertomaan paikallisista haasteistaan ja huolistaan liittyen verkkokoulutuksien toteuttamiseen. IFWEA:lla on rakenteet kunnossa, mutta jäsenjärjestöjen määrä laskee eikä verkkokoulutuksen kiinnostus ole myöskään ollut nousussa. Työpajan tuloksista rakennetaan suunnitelmallista tukea uusien toimintatapojen kehittämiseen tulevina vuosina.

Mitä opin?

Minulla on jo paljon kokemusta järjestötyöstä ja yhdistystoiminnasta vapaaehtoisena, mutta tässä harjoittelussa sain lisäksi syventämistä kansainvälisen organisaation toiminnasta, kommunikaatiosta ja koko toimialasta. Koin pystyväni antamaan palautetta ja kehitysehdotuksia esimerkiksi vuosittain järjestettävään nuorisokurssiin ja pääsin tekemään konkreettisia tehtäviä ja vaikuttamaan sisältöön.

Yleisesti työtahti oli selkeästi rennompi, aikataulut omanlaiset ja organisaatio jonkin verran hierarkkinen, että näihin oli osittain sopeutumista, mutta vain hetkellisesti. Opin tasapainon siinä, että olisin voinut aktiivisemmin tuoda osaamistani esille jo heti alussa, jolloin olisin pystynyt tehokkaammin hyödyntämään sitä. Mutta kokonaisuutena kokemus toi paljon monialaisuutta organisaatiotyöskentelyyn. Suunnittelimme kehittämistarpeiden perusteella uusia toimintatapoja tulevalle vuodelle ja koin, että jopa kansainvälinen koneisto pystyy mukautumaan tämän päivän haasteisiin ja lähteä kokeilemaan, tämä oli minusta hienoa ja esimerkillistä.

Kaiken jälkeen minä olen nyt kansainvälinen toimija. Kuten IFWEA:ssa kutsutaan, internationalisti. Olen osa kansainvälistä verkostoa, jossa me olemme työntekijöiden kouluttajia, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toimijoita ja solidaarisuuden viestinviejiä. Tämä kokemus vahvistaa omaa osaamistani järjestökentällä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti sekä kasvattaa minua ihmisenä uusiin haasteisiin. Toivon myös antaneeni jotain, vaikuttaneeni omalla osaamisellani organisaatioon. Haluan olla mukana liikkeessä, joka pystyy tekemään vaikutuksen ihmisiin ja haluan nähdä ihmisissä muutoksen.

Ihmiskunnan yhdistävä filosofia – Ubuntu

Yhteisöpedagogi sopii loistavasti Etelä-Afrikan kulttuuriin. Ubuntu filosofian mukaan ihminen on ihminen toisten ihmisten kautta ja toimii yhteisen hyvän vuoksi (Scharges). Ubuntun voidaan katsoa olevan kansan sivistystyön ydin (Aldestam 2012, 93). Ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ja tietoisuuden lisäämisen kautta voidaan muuttaa kollektiivista käyttäytymistä ja esimerkiksi aikomuksia toimia. Meidän pitää olla muutos, jonka haluamme nähdä maailmassa. (Smith, Thomas & McGarty 2015, 15-16.)

Fingon globaalikasvatuksen asiantuntija Sanna Rekolan mukaan tulevaisuuden tärkeimpiä taitoja ovat kriittinen ajattelu ja aktiivinen kansalaisuus, sillä yhteiskuntaa muuttava oppiminen korostuu entisestään. Aktiivisten maailmankansalaisten kasvattaminen tulisi siis olla koulutuksen tavoitteena. (Saikkonen 2020, 20-25.) IFWEA:lla on jo 75 vuoden ajan ollut tärkeä rooli maailmanlaajuisen solidaarisuuden edistämisessä työntekijöiden koulutuksen avulla. Yhteiskunnan jatkuvassa epävarmuudessa ja muutoksessa globaali yhteistyö rakentaa maailmaa, jossa kaikilla on mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen, jonka avulla jokainen saa äänensä kuuluviin.

Ihmiset Etelä-Afrikassa olivat parasta. Tuntui, että minne tahansa menin, olin aina tervetullut. Minusta oltiin kiinnostuneita ja kanssakulkijat olivat aidosti avuliaita. Tuntemattomat ihmiset juttelevat toisilleen kadulla, bussissa ja kaupassa. Toki joissain tilanteissa ihonvärini asetti minut tiettyyn rooliin tai ennakkoasetelmaan rikkaasta turistista, mutta opin nopeasti paikallisten tapoihin ja sulauduin joukkoon. On totta, että rikollisuus, korruptio, köyhyys ja rasismi esiintyvät ja osittain lisääntyvät eteläafrikkalaisten arjessa, mutta suurin osa ihmisistä on täysin tavallisia, työssäkäyviä perheellisiä, jotka haluavat elättää ja kasvattaa lapsensa. Meidän pitää edetä kohti ihmisen kohtaamista ihmisenä, ohi ihonvärin tai aseman.

On yhteisöpedagogeilla myös paljon opittavaa etelän kulttuurista. Tai yhteisöpedagogit voisivat toimia esimerkiksi erilaisten yhteishengen nostattamiseen tarkoitettujen menetelmien viejinä pohjoisen jäykähköön fasilitointikulttuuriin. Hyvä jos meillä taputetaan hyvin käytetyn päivän päätteeksi. Kursseilla, seminaareissa ja työpajoissa voisi olla enemmän tekemisen meininkiä. Etelässä kurssit aloitetaan laululla, seminaareissa tanssitaan ja työpajoissa opitaan teatterin kautta. Tauoilla jumpataan ja tilaisuuksien päätteeksi ryhmä voimaantuu kannatushuudoin. Amandla! Awethu! Tarkoittaen: voimaa meille (ihmisille). Sanan historia liittyy sorron vastaisiin taisteluihin erityisesti apartheidin aikaan.

Kuinka paljon me Suomessa enää laulamme tai huudamme kannatushuutoja?

Solidaarisuutta ei voi poistaa, sitä voi vain lisätä!

Harjoittelun aikana pääsin myös osallistumaan Johannesburgissa järjestettyyn Afrikan Global Labour Universityn paneeliin työn tulevaisuudesta ja sosiaalisesta vuoropuhelusta sekä GLU:n kansainvälisen ay-tutkinnon suorittaneiden alumnien konferenssiin. Tästä ay-tutkinnosta olisin itsekin erityisen kiinnostunut tulevaisuudessa!

Aika harjoittelussa meni todellakin siivillä ja hyvin olisin voinut olla siellä toisetkin kolme kuukautta. Mutta verkostoni näyttivät taas voimansa, sillä aloitin vuoden alusta Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKissa kansainvälisen toiminnan suunnittelijan sijaisena – uudet verkot vesille, here I come!

Teksti ja kuvat:

Milla Leppänen
Internationalisti
Humakin yhteisöpedagogiopiskelija

Lähteet

• Aldestam, Gunnar 2012. Folkbildning Africa. For the people – by the people. A Swedish approach to adult education with Basil Kivedo, Andy Peterson, Louis Marais with South African perspective. Bildningsförlaget.
• Community House www.communityhouse.org.za
• International Federation of Workers’ Education Associations 2020. www.ifwea.org
• LaureAMK 2019. Ainako mun pitää verkostoitua? Uutinen 2.9.2019. https://laureamko.fi/ainako-mun-pitaa-verkostoitua/
• Saikkonen, Enni 2020. Tavoitteena hyvä ihminen. Maailman Kuvalehti (6) 1/2020, 20-25.
• Scharges, John. What’s the deal with ubuntu? Cape Town Magazine. https://www.capetownmagazine.com/whats-the-deal-with/ubuntu/125_22_17348
• Smith, Laura & Thomas, Emma & McGarty, Craig 2015. “We must be the change we want to see in the world”: Integrating norms and identities through social interaction. Political Psychology (36) 5, 543-557. https://purehost.bath.ac.uk/ws/files/124366149/Smith_Thomas_McGarty_2015.pdf
• Työväen Sivistysliitto 2020. www.tsl.fi

 

Portugali

Slovakia

Kauaa en kuitenkaan ehtinyt lepäillä laakereillani, kun sain kuulla, että minut oli hyväksytty  FutureLabs- hankkeen ‘Innovation in Youth Work’ -koulutukseen, joka järjestettiin 13.-19.5.2018 Malinovossa, Slovakiassa.

Suomi

Olen Candiella, 22-vuotias ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija. Aloitin opintoni syksyllä 2017 ja valmistun 2018 syyskuussa, eli olen koulun kirjoilla vain 13 kuukautta. Olen liikuntatutor ja kuulun HUMAKOn edustajistoon. Olen töissä keskimäärin kaksi yötä viikossa. Koulun alettua hankin energisen koiranpennun ja elän tavallista elämää: urheilen, näen kavereita ja harrastan. Olen saanut aikani riittävyydestä paljon ihmettelyjä, ja ajattelin kirjoittaa siitä, miten olen saanut edettyä opinnoissani nopealla aikataululla.

“Mikä sun salaisuus on?” ja “Onko sulla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla?” ovat kysymyksiä, joita kuulen aina välillä. Salaisuutta minulla ei ole ja vuorokauden tunnit ovat minullakin yhtä rajalliset kuin muilla, mutta tässä kootusti vinkkejä, miten opintoja saa nopeutettua vaikka elää myös omaa elämää!

Vinkki 1: AHOT (Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen)

Yhteisöpedagogin opinnot käsittävät 210 opintopisteen laajuiset opinnot, ja suositeltu valmistumisaika on 3,5 vuotta. Opinnot aloittaessani minulla oli muutama kurssi käytynä kauppakorkeakoulusta sekä työkokemusta. Näiden avulla sain ahotoitua eli hyväksiluettua yhteensä 54 opintopistettä. Suoritettavaksi jäi enää 156 opintopistettä.

Hyvät ja huonot puolet:

+ Ahotoimalla jo käytyjä kursseja saa vapautettua aikaa muille kursseille.

+ Ei tarvitse opetella toistamiseen jo opittuja asioita.

– Harjoitteluja ahotoimalla ei pääse tutustumaan niin moneen paikkaan kuin ilman ahotointia

VINKKI 2: Hanki harjoittelupaikka ulkomailta

Olin lukiossa Etelä Afrikassa vaihto-oppilaana vuoden ja sinne jäi monta hyvää ystävää. Koulun alettua saimme infoa vaihtoon lähtemisen mahdollisuudesta ja automaattisesti mietin uudestaan Afrikkaan lähtöä. Syksyllä puoliläpällä juttelin eteläafrikkalaisen kaverini kanssa mahdollisuudesta lähteä talvella sinne vaihtoon. Hän innostui ideasta niin paljon, että otti itse yhteyttä harjoittelupaikkaani ja pian tajusin lähteväni kuudeksi viikoksi Etelä Afrikkaan harjoitteluun vain 19 päivän varoitusajalla. Minulla kävi tuuri, sillä harjoittelupaikka tarjosi minulle mahdollisuuden asua harjoittelupaikassani sekä tarjosi kaikki ruoat. Myös paikalliset ystävät helpottivat lähtöpäätöstä, sillä samalla sain monta viikonloppulomaa heidän kanssaan.

Alun perin suunnitelmanani oli suorittaa kaksi ensimmäistä vuotta yhdessä vuodessa ja jatkaa siitä normaalisti kolmannelle vuodelle. Tein syksyn aikana aikatauluni mukaan toisen vuoden opintoja itsenäisinä sekä osallistuin jonkin verran toisen vuosikurssin lähiopetukseenkin. Afrikassa ollessani stressasin kevään työharjoittelun harjoittelupaikasta, jota minulla ei vielä ollut. Reissussa kuitenkin sain tiedon, että pääsin kolmeen hakemaani harjoittelupaikkaan. Yhdestä harjoittelupaikasta jouduin kieltäytymään ja yhden sain sovittua osa-aikaiseksi harjoitteluksi, mikä mahdollisti harjoittelun jakamisen koko kevään ajalle. Joulun yllättävä harjoittelu sekä osa-aikainen harjoittelu olivat kokonaan ekstroja suunnittelemiini opintoihin. Ne olin suunnitellut suorittavani vasta kesällä.

VINKKI 3: Ei pitkiä lomia

Lähdin Etelä Afrikkaan joulukuun alussa ja tulin tammikuun puolessa välissä takaisin. Joululomaa minulla ei siis ollut pitkiä viikonloppuja lukuun ottamatta. Reissun takia missasin koulusta pari viikkoa opetusta ja tein poissaolojen seurauksena vaaditut korvaavat tehtävät. Opintoni venyvät kesäkuun puolelle, sillä kaksi harjoitteluani kestävät lähiopetusta pidempään. Teen myös opinnäytetyöni kesän aikana. Näiden lisäksi olen myös töissä.

Hyvät ja huonot puolet:

– Oma jaksaminen voi kärsiä

Kun olinkin jo suorittanut tai suorittamassa kesälle suunniteltuja opintoja, mietin hakevani kesän ajaksi yhteisöpedagogiopintojen viimeiseen harjoitteluun, jotta saisin opintojani etenemään. Viimeiseen harjoittelupaikkaan tehdään usein myös opinnäytetyö, joten ajauduin samalla jo alkukeväällä pohtimaan opinnäytetyöni aihetta. Tämän seurauksena kävin taas tuttuun tapaan opettajien kanssa keskustelua nopeammin etenemisestä jos kerran viimeinen harjoittelukin onnistuisi jo kesällä. Minulle suositeltiin valmistumista joko maalis- tai toukokuussa, eli kahdessa vuodessa. Kiinnostuin pian yhdestä yrityksestä ja otin yrittäjään yhteyttä. Yrittäjä ilmoitti, että kesällä ei voi harjoittelua tehdä, sillä hän on lomalla, mutta keväällä kyllä onnistuisi. Pitkään laskeskelin tunteja ehdinkö millään venymään kaikkeen, mutta päätin kokeilla. Harjoitteluohjaaja oli myös hyvin joustava, joten allekirjoitimme harjoittelusopimuksen. Kevään aikana ajauduin tilanteeseen, jossa opinnäytetyöni aiheen toiminnan kesän ajaksi loppumisen takia lähdin suunnittelemaan ja osaksi toteuttamaan opinnäytetyötäni jo työharjoittelun aikana. Koska opinnäytetyökin oli jo aluillaan, aloin miettimään valmistumista jo puolessatoista vuodessa. Tästä syystä aloitin tekemään kolmannen vuoden opintoja itsenäisinä paketteina.

VINKKI 4: Itsenäistä työskentelyä

Tein monta kurssia kokonaan itsenäisesti tehden tehtäviä, kirjoitellen esseitä ja lukien tentteihin. Sain myös sovittua kaksi harjoitteluani pidemmiksi niin, etten tehnyt töitä kokoaikaisesti, vaan sain tehdä myös paljon itsenäistä työtä. Näin sain jaettua työskentelyä iltoihin sekä viikonloppuihin ja suurimman osan tapaamisista sopimaan kalenteriin.

Hyvät ja huonot puolet:

+ Aikaa ei kulu laittautumiseen eikä koulumatkoihin kun työskentelyn voi aloittaa vielä peiton alla maatessa.

+ Työskentelytavan sopiessa itselle erinomainen vaihtoehto.

+ Joustava työaika silloin kuin itselle sopii.

– Itsenäinen työskentely ei ole kaikkia varten.

– Vastuu oikeasti tehdä työt, sillä osassa kursseissa kukaan ei ole antamassa määräaikoja.

Kun kolmannen vuoden opinnotkin etenivät hyvää tahtia ja tajusin koko yhteisöpedagogin opinnoista jäävän jäljelle opinnäytetyön lisäksi vain 15 opinnäytetyöhön valmistavaa suorittamatonta opintopistettä, päätin keskustella opettajien kanssa uudelleen. Halusin viimeisetkin kurssit auki, sillä olin ehtinyt iskostaa mieleeni ajatuksen valmistua vain 13 kuukaudessa. Lisäksi opinnäytetyötä oli mielestäni hankala aloittaa kunnolla ilman siihen valmentavia kursseja, ja pitkään kävin opettajien kanssa viestienvaihtoa kunnes sain luvan tehdä nämä valmentavat opinnot itsenäisesti. Valmistumisajankohdaksi varmistui syyskuu.

Nyt olen siinä tilanteessa, että kalenterissa on ylhäällä kaikki tekemättömät tehtävät, tentit ja määräajat. Määrä on kieltämättä suuri, muttei mahdoton. Koska käyn yötöissä välillä myös arkisin, on edessä taas yövuoroja koulupäivien välissä. Välillä pelottaa jaksamisen kannalta, kun tiedän valmiiksi, etten ehdi yövuoron jälkeen nukkua tuntia tai kahta kauempaa ennen kouluun lähtöä. Vaikka välillä onkin muutama päivä niin, ettei muuta kuin koulua, töitä ja koiralenkkejä ehdi ajatella, kompensoi kiireisiä päiviä pitkät joskus itsenäistä työtäkin sisältävät vapaat.

Loppupeleissä olen äärimmäisen tyytyväinen nopeasti edenneisiin opintoihini sekä valmistumisen jälkeisiin suunnitelmiini elämässä etenemiseen.

Kirjoittaja: Candiella Suominen
Teksti on tutoroinnin lisätyönä tehty blogiteksti opintojen etenemisestä sekä niiden nopeuttamisesta

Alun perin suunnitelmanani oli suorittaa kaksi ensimmäistä vuotta yhdessä vuodessa ja jatkaa siitä normaalisti kolmannelle vuodelle. Tein syksyn aikana aikatauluni mukaan toisen vuoden opintoja itsenäisinä sekä osallistuin jonkin verran toisen vuosikurssin lähiopetukseenkin. Afrikassa ollessani stressasin kevään työharjoittelun harjoittelupaikasta, jota minulla ei vielä ollut. Reissussa kuitenkin sain tiedon, että pääsin kolmeen hakemaani harjoittelupaikkaan. Yhdestä harjoittelupaikasta jouduin kieltäytymään ja yhden sain sovittua osa-aikaiseksi harjoitteluksi, mikä mahdollisti harjoittelun jakamisen koko kevään ajalle. Joulun yllättävä harjoittelu sekä osa-aikainen harjoittelu olivat kokonaan ekstroja suunnittelemiini opintoihin. Ne olin suunnitellut suorittavani vasta kesällä.

Kun olinkin jo suorittanut tai suorittamassa kesälle suunniteltuja opintoja, mietin hakevani kesän ajaksi yhteisöpedagogiopintojen viimeiseen harjoitteluun, jotta saisin opintojani etenemään. Viimeiseen harjoittelupaikkaan tehdään usein myös opinnäytetyö, joten ajauduin samalla jo alkukeväällä pohtimaan opinnäytetyöni aihetta. Tämän seurauksena kävin taas tuttuun tapaan opettajien kanssa keskustelua nopeammin etenemisestä jos kerran viimeinen harjoittelukin onnistuisi jo kesällä. Minulle suositeltiin valmistumista joko maalis- tai toukokuussa, eli kahdessa vuodessa. Kiinnostuin pian yhdestä yrityksestä ja otin yrittäjään yhteyttä. Yrittäjä ilmoitti, että kesällä ei voi harjoittelua tehdä, sillä hän on lomalla, mutta keväällä kyllä onnistuisi. Pitkään laskeskelin tunteja ehdinkö millään venymään kaikkeen, mutta päätin kokeilla. Harjoitteluohjaaja oli myös hyvin joustava, joten allekirjoitimme harjoittelusopimuksen. Kevään aikana ajauduin tilanteeseen, jossa opinnäytetyöni aiheen toiminnan kesän ajaksi loppumisen takia lähdin suunnittelemaan ja osaksi toteuttamaan opinnäytetyötäni jo työharjoittelun aikana. Koska opinnäytetyökin oli jo aluillaan, aloin miettimään valmistumista jo puolessatoista vuodessa. Tästä syystä aloitin tekemään kolmannen vuoden opintoja itsenäisinä paketteina.

Kun kolmannen vuoden opinnotkin etenivät hyvää tahtia ja tajusin koko yhteisöpedagogin opinnoista jäävän jäljelle opinnäytetyön lisäksi vain 15 opinnäytetyöhön valmistavaa suorittamatonta opintopistettä, päätin keskustella opettajien kanssa uudelleen. Halusin viimeisetkin kurssit auki, sillä olin ehtinyt iskostaa mieleeni ajatuksen valmistua vain 13 kuukaudessa. Lisäksi opinnäytetyötä oli mielestäni hankala aloittaa kunnolla ilman siihen valmentavia kursseja, ja pitkään kävin opettajien kanssa viestienvaihtoa kunnes sain luvan tehdä nämä valmentavat opinnot itsenäisesti. Valmistumisajankohdaksi varmistui syyskuu.

Nyt olen siinä tilanteessa, että kalenterissa on ylhäällä kaikki tekemättömät tehtävät, tentit ja määräajat. Määrä on kieltämättä suuri, muttei mahdoton. Koska käyn yötöissä välillä myös arkisin, on edessä taas yövuoroja koulupäivien välissä. Välillä pelottaa jaksamisen kannalta, kun tiedän valmiiksi, etten ehdi yövuoron jälkeen nukkua tuntia tai kahta kauempaa ennen kouluun lähtöä. Vaikka välillä onkin muutama päivä niin, ettei muuta kuin koulua, töitä ja koiralenkkejä ehdi ajatella, kompensoi kiireisiä päiviä pitkät joskus itsenäistä työtäkin sisältävät vapaat.

Loppupeleissä olen äärimmäisen tyytyväinen nopeasti edenneisiin opintoihini sekä valmistumisen jälkeisiin suunnitelmiini elämässä etenemiseen.