TZA06. Yhteisöpedagogi Tansaniassa?

* Seikkailukasvatuksen harjoittelua suorittavat Carita ja Ville pohtivat uusimmassa blogissaan, mitä yhteisöpedagogin ammattitaidolla olisi annettavaa Afrikassa.

Reissun aikana olemme nähneet ja kuulleet paljon tarinoita apua tarvitsevista. Tansaniassa toimii paljon pieniä yhdistyksiä, jotka ovat perustaneet avunantokeskuksia tietyille ryhmille. Suurimmat avuntarvitsijat ovat katulapset, hiv-positiiviset yksinhuoltajaäidit sekä prostituoidut nuoret. Myös kehitykseltään jälkeen jääneet tai muuten vammautuneet lapset ovat suuren avun tarpeessa. Tansanialaisessa kulttuurissa on suuri häpeä perheelle, mikäli lapsi on jollain tapaa vammainen. Tästä syystä näitä lapsia hylätään paljon. Asenteet ovat kuitenkin hiljalleen muuttumassa ja täälläkin on alettu ymmärtämään näiden lasten ihmisarvo.

Tansaniassa ei tunneta nuorisotyö – termiä, mutta esimerkiksi katulapsikeskuksissa työskentelee paljon paikallisia, joista osa ihan vapaaehtoisesti. Suurin osa nuorten kanssa työskentelevistä henkilöistä toimii sosiaalityöntekijä nimikkeellä ja heillä tulee olla jonkinasteinen koulutus sosiaalityöstä. Sosiaalityö täällä kuitenkin tarkoittaa enemmän lasten kanssa leikkimistä ja pelailua kuin esimerkiksi heidän kasvattamistaan tai opettamistaan. Kertoessamme nuorisotyön ja varsinkin seikkailukasvatuksen opinnoistamme, ollaan täällä oltu vähän huulipyöreänä. Täällä ei esimerkiksi tunneta termiä erityisnuori. Välillä tuntuu, että paikalliset ajattelevat ”mitä ihmeen länsimaista paapomista, ei muuta kuin keppiä takamukselle, niin johan alkaa ”erityisnuori” käyttäytymään”.

Nämä kaikki edellä mainitut erityisryhmät ovat sellaisia, joihin yhteisöpedagogin vaikuttavaa kättä etenkin mielestämme tarvittaisiin. Varmastikin helpoin ja vaikutuskeinoiltaan vahvin tapa vaikuttaa, on jonkin avunantokeskuksen kautta toimiminen. Näiden ryhmien kanssa toimimalla yhteisöpedagogi pystyy vahvistamaan omalle ammatti-identiteetille luontaista tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä. Mielestämme nämä avuntarvitsijat ovat täällä poikkeuksetta jo yhteiskunnasta syrjäytyneitä, eikä niinkään syrjäytymisvaarassa olevia. Heidän kanssaan oleellisinta työkenttää olisi vahvistaa itsetuntoa ja oman arvon ymmärtämistä sekä herätellä ajattelemaan, että erilaisuus ei ole tuomio alempiarvoisuuteen.

Erityisryhmien kanssa olisi tärkeää myös luoda turvallisia yhteisöjä ja sosiaalisesti vahvistavaa toimintaa, kuten erilaisia kerhoja nuorille ja vastaavasti vertaistukiryhmiä esimerkiksi hiv-positiivisille naisille. Erityisen tärkeäksi tehtäväksi yhteisöpedagogille koemme myös vahvistaa yhteiskunnallista pohjaa tuottamalla tietoa ja kumoamalla erilaisia ennakkoluuloja näitä kyseisiä ryhmiä kohtaan. Niin kauan kun yhteiskunta ei ole valmis huolehtimaan heikommistaan ja hyväksymään näitä apua tarvitsevia, muutoksen aikaan saaminen on hidasta ja vaivalloista. Yksittäinen ihminen pystyy auttamaan hetkellisesti, mutta pysyvään muutokseen tämän hetkisessä Tansaniassa tarvitaan vahvempia toimenpiteitä, jotka ovat lähtöisin valtion johdosta.

Humanisteina haluamme ajatella, että vaikeissakin tilanteissa, muutoksen lähtiessä ihmisestä, kaikki on mahdollista.

Yhteisöpedagogiopiskelijat Tansaniassa

Toiveikkain terveisin,

Carita ja Ville

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *