“Ellei ole varuillaan, ei tiedä koska oppii”

Näihin sanoihin päätti valtiosihteeri Kari Anttila (OKM) puheenvuoronsa 12.2. Etelä-Suomen nuorisolain uudistamisen aluekierroksella. Tilaisuudessa olimme myös me, yhdeksän Nurmijärven kampuksen yhteisöpedagogiopiskelijaa sekä kaksi lehtoria. Tilaisuuteen osallistuminen oli jo itsessään jännittävää ja sitä lisäsi se, että meillä opiskelijoilla oli mahdollisuus esittää omia mielipiteitämme ennalta varatuilla puheenvuoroilla. Tilaisuuden tiivistäminen lyhyeen blogitekstiin on mahdotonta, joten nostan esille mielestäni tärkeitä näkökulmia meille opiskelijoille.

”nuoria pitäisi kannustaa osallisuuteen, vaikuttamiseen ja oman mielipiteen ilmaisemiseen niin kouluissa kuin vapaa-ajallakin”

Keskustelua käytiin sekä nuorten että alan ammattilaisten näkökulmasta. Esillä oli mm. meille tuttuja aiheita opinnoistamme; nuorten osallisuus, sosiaalinen vahvistaminen sekä monialainen yhteistyö. Lappeenrannan kaupungin nuorisotoimenjohtaja Sirpa Räikkönen nosti esiin alan oppilaitosten ja työelämän yhteistyön. Hänen perusti näkemyksensä tiiviiseen vuoropuheluun, joka takaa työkentälle uusia tulisieluisia ammattilaisia. Meidän onneksemme, olemme jo jalkautuneet ensimmäisenä vuonna työkentälle ohjaamisen kurssin tiimoilta, olemmeko siis edelläkävijöitä?

Yhteisöpedagogiopiskelijat kysyivät, viranomaiset vastaavat
Humakin Nurmijärven kampuksen yhteisöpedagogiopiskelijat osallistuvat Nuorisolain uudistamiseen. Kuvassa  (vas.) Tuuli Arponen, Joosua Juntunen, Ronja Ohra-aho, Hanna Loponen, Katja Ranta ja Jenna Ojala

”kouludemokratian lisääminen ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamisen tulisi saada nykyistä tärkeämpi ja suurempi rooli niin kouluissa kuin nuorisotoimenkin puolella.”

Dialogille tuntui olevan muutenkin tilausta. Ajatuksia esitettiin paljon nuorten äänen kuuluvuudesta. Asioiden siirtyminen kuuntelemisen tasolta tekemisen tasolle, on aikuiselle oppimisenpaikka. Nuorille on erityisen tärkeää, että aikuinen pystyy ja ennen kaikkea haluaa laskeutua heidän tasolleen. Kukaan ei voita, jos aina luvataan muutosta tai mahdollisuutta, mutta silti käytettään aikuisen auktoriteettia ja viedään pohja nuorten osallisuuteen.

”On pohdittava, tulisiko nuorisolain yhteyteen säätää harrastustakuu, joka mahdollistaisi jokaiselle tilaisuuden harrastaa.”

”Viranomaisten tulee oppia toimimaan keskenään empaattisesti” on oiva kiteytys ammattilaisten välisiin suhteisiin. Meidän pitäisi avartaa katsontaamme niin, että näkisimme metsän puilta. Yhteistyö toimii parhaiten, kun annamme tilaa ja mahdollisuuden kaikille ammattiryhmille. Omaa ammattiylpeyttä tulisi luoda tavalla, jolla pystyy kunnioittamaan myös muiden alojen työpanosta. Mitä tiiviimmin verkko on heitetty eri toimijoiden päälle, sen paremmin saamme nuoret pidettyä palveluiden parissa. Kunnallinen nuorisotyö sekä järjestöjen tekemä työ ei saisi kilpailla keskenään. Loppujen lopuksi kaikilla on sama päämäärä; nuorten hyvinvointi.

”Yhteiskuntaopin opetussuunnitelmaan voisi sisällyttää nuorisolain avaamista ja käsittelyä, jotta se tulisi nuorille tutuksi.”

Iloksemme oli huomattavissa, että nuorisotyöntekijöiden sekä ehkäisevän nuorisotyön arvostus ja näkyvyys on kasvussa. Sen lisäksi oli kiinnitetty huomiota yhteisöllisyyden merkitykseen, joka ei kuitenkaan vähennä yksilön merkitystä. Meille opiskelijoille on erityisen tärkeää levittää yhteisöpedagogin työnkuvaa toimiessamme harjoittelijoina erilaisissa työyhteisöissä. Jonain päivänä meidän statuksemme muuttuu opiskelijasta ammattilaiseksi ja mitä enemmän tietoa monipuolisella työkentällä on, sitä paremmin saamme itsemme työllistettyä.

”nuorisolaki kattaa varsin pitkän elämänjakson, joka jakautuu erilaisiin elämänvaiheisiin. Tällä aikavälillä tarvitaan monenlaisia palveluja, jotta kaikkien oikeus saada palvelua säilyy.”

Me tulevina yhteisöpedagogeina saimme tilaisuudelta paljon ja sen lisäksi saimme haastaa myös itseämme. On arvostettava ele järjestävältä taholta, että he halusivat saada opiskelijoidenkin näkökulmaa tähän tärkeään asiaan. Ja onhan se totta, että me tullemme jäädäksemme ja tuomme mukanamme monta tulisielua ammattitaitoineen. Oma toiveeni on, että saan jatkaa tätä itseni haastamista senkin jälkeen, kun pääsen siirtymään työkentälle ammattilaisena. Siksi on hyvä, etten osaa olla varuillani, vaan opin koko ajan!

Väliotsikot ovat otteita niistä teksteistä, joita tilaisuudessa esitimme.

Teksti: Hanna Loponen
Kuva: Juha Makkonen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *