Bremen IUW: Yhteisöpedagogin identiteettiä etsimässä

Kansainvälisen ammattikorkeakoulu-viikon jälkeen olemme pohtineet omaa yhteisöpedagogi-identiteettiämme. Suomessa haluamme erottua sosionomikoulutuksesta ja pyrimme tekemään pesäeroa sosiaalialaan. Teoriaperustamme määritteleminen kuitenkin ilman sosiaalipedagogiikka tai sosiologiaa on  hankalaa, koska käsitteistömme on pitkälti yhteinen. Ulkoapäin katsottuna koulutuksemme näyttää  vahvasti sosiaalialan koulutukselta halusimmepa sitä tai emme, ainakin keskieurooppalaisessa kontekstissa.

Viikon aikaiset keskustelut hollantilaisten, belgialaisten, saksalaisten, itävaltalaisten ja slovakialaisten kollegoiden kanssa saivat meidät näkemään itsemme osana eurooppalaista sosiaalialan perhettä. Se mitä bremeniläinen sosiaalialan opiskelija tekee harjoittelussa on monesti melko samanlaista suomalaisten yhteisöpedagogi-opiskelijoiden kanssa. Osallisuus, sosiaalinen vahvistaminen, yksilöiden ja ryhmien voimauttaminen, yhteisötyö, sosiokulttuurinen innostaminen ja sosiaalisen ekskluusion ehkäisy ovat yhteistä teoriaperustaamme, josta kaikki ammentavat oman koulutuksensa sisällöt. On vaikea perustella uskottavasti olevansa jotain muuta, jos ’pantterin pilkut’ osoittavat meidän kuuluvan samaan heimoon.

Ymmärrämme erottautumisen tarpeen sosiaalialan koulutukseen historiallisesta ja oman ’tieteenalan’ tai ’monitieteisyyden’ puolustamisen näkökulmasta. Yhteisöpedagogi-koulutuksemme on syntynyt  opistoasteisen tutkinnon päälle ilman varsinaista omaa tieteenalaa ja tästä johtuen olemme hieman eksyksissä koulutuskentällä ja kärsimme identiteettikriisistä: sosiaalialaa emme ole, mutta keitä sitten ovat yhteisöpedagogit? Joskus kuuluu myös virheellisesti puhuttavan muulle maailmalle tuntemattomasta yhteisöpedagogiikasta. Olisiko siis turvallisempaa hakea oma paikkamme, jonkun yleisesti maailmalla tunnetutun tieteenhaaran alta kuin yrittää keksiä jotain täysin omaa? Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan antaa armoniskua piskuiselle yhteisöpedagogi-koulutukselle vaan ennemminkin tuoda esille turvallinen selkänoja, sosiaaliala. Bremenin SocNet- verkostokokemusten pohjalta emme olisi huonossa seurassa. Päinvastoin.

Maaliskuussa valmistunut opiskelijamme Lilja Nauska pohdiskeli omassa opinnäytetyössään, Sote-uudistukseen liittyvässä kyselyssä ja kehittämistyössä kuinka määritellä työn kohderyhmä. Terveysalalla on potilaansa, sosiaalialalla asiakkaansa mutta hän löysi kohderyhmäkseen ’asukkaat’. Ehkä tämä on se pieni ero sosiaalialaan. Molemmat teemme työtä yhteisöissä, mutta kohderyhmämme määritellään enemmän asukkaina, osallisina, kansalaisina.  Osallistuminen lähtee aina yksilön vapaasta tahdosta. Osallisuus on aina subjektiivinen kokemus.

Bremenin viikon hienoimpia kokemuksia oli luonnollisesti oman työpajan onnistuminen ja siitä saatu palaute. Jos yksikön kv-budjetti antaa myöden, tulevan kuukauden tulemme viettämään työpajoissa mm. Hollannin Groningenissa ja Itävallan Linzissä. Työaikasuunnitelma menisi jälleen uusiksi. Yksinkertaistetun videokuvauksen yhdistäminen koulutuksemme keskeiseen sisältöön oli onnistunut valinta. Sosiaalinen vahvistaminen ja osallisuus visualisoituna videon kautta antaa yksilölle puheoikeuden kertoa omaa tarinaansa. Henkilökohtainen kokemus tiivistettynä kahteentoista neljänsekunnin video-otokseen sisälsi kulttuurirajat ylittävän viestin. Jokainen ryhmän jäsen osallistui tuotokseen, josta jäi mieleenpainuva muisto. Viisi ryhmäämme toteuttivat  1,5 tunnissa allaolevien videoiden käsikirjoittamisen, suunnittelun, kuvaamisen ja editoinnin. Aikaan sisältyi myös ikimuistoinen ensi-ilta suomalaisen suklaan kera. Kiitos Karl Fazer! Työpajan jälkeen ja aplodien tauottua, ymmärsimme antaneemme eurooppalaiselle sosiaalialan koulutukselle jotain uutta ja hyvin humakilaista: osallisuuden kokemuksen nykyaikaisella tavalla.

IMG_6436

Kari Keuru ja Kristiina Hämäläinen

 

 

Bremen IUW: Ich liebe Bremen!

Viimeistä International University weekin päivää Bremenissä viedään! Päivä oli tietysti hyvä aloittaa pienellä junaseikkailulla väärään suuntaan, mutta onneksi nokkelina opiskelijoina selvitimme lopulta tiemme oikeaan paikkaan. Torstain ohjelmaan kuului vielä yksi vierailukohde alan ympäristöissä ja me opiskelijat valitsimme ”Addiction treatment centerin”, joka on päihdekuntoutujien asumispalvelukeskus. Vierailusta teki mielenkiintoisen se, että yksi asukkaista oli mukana kertomassa omista kokemuksistaan ja näkökulmistaan. Yleisesti ottaen koko viikon opiskelutarjonta omalta osaltani on ollut positiivinen yllätys. Kaikki workshopit ja excursionit, joihin osallistuin, olivat todella mielenkiintoisia. Oli hauska huomata kuinka helposti ymmärrettäviä sessiot olivat, vaikka opetuskieli olikin englanti.

IMG_20150422_101758IMG_20150423_110211-2IMG_20150422_151101-2

Päivä oli erityinen eräästä tietystä syystä. Nimittäin viimeinkin lounaalla saimme salaattia! Niin vain sitä on ihminen onnellinen muutamasta vihreästä lehdestä lautasellaan.

Virallisen jäähyväis- ja kiitos osuuden jälkeen pääsimme hohtominigolfaamaan  ja pienelle kaupunkikierrokselle, jolla näimme opiskelijoiden mielestä merkittäviä asioita sekä tietysti vähän varsinaisia nähtävyyksiäkin, kuten soittoniekat-patsaan.

IMG_20150422_193117IMG_20150423_150413

Kokonaisuudessaan viikko on ollut todella ikimuistoinen ja opettavainen. Hetkeäkään en ole katunut tänne lähtöä, päinvastoin! Sen lisäksi että olemme nähneet kauniin (ja tuulisen) kaupungin, olemme saaneet viettää aikaa mahtavien ihmisten kanssa. On hauskaa, että olemme saaneet tutustua sekä uusiin suomalaisiin ihmisiin Suomi-tiimimme kesken sekä tietysti kaikkien IUW:iin osallistuvien maiden ihmisiin. Olen jo muutamassa päivässä huomannut kuinka englannin kielen käyttäminen on helpottunut huomattavasti ja onpa sanavarasto karttunut muutamalla saksan kieliselläkin sanalla. Mutta mikä tärkeintä, olemme saaneet monia ihania muistoja, joille nauraa vielä vanhana kiikkustuolissa ja hermostuttaa vanhainkodin hoitajat kertomalla samoja tarinoita uudelleen ja uudelleen.

IMG_20150423_192229IMG_20150423_194907IMG_20150423_202220

Virallisesti IUW on nyt ohi, mutta me opiskelijat jäämme vielä viikonlopuksi nauttimaan saksalaisesta vieraanvaraisuudesta. Suunnitelmissa on muun muassa mennä päiväksi Hampuriin  sekä kierrellä vielä Bremeniä kaikessa rauhassa ja kenties välillä istahtaa vain nautiskelemaan mansikoista ja maisemista puistoissa tai joen varrella. Ich liebe Bremen!”

Terkuin,
Sari Kämäräinen

Bremen IUW: Ranskalaisia ja klubeja

Keskiviikko alkoi siemailleissa teetä ’hostin’ keittiössä. Aurinko paistoi ja mysli maistui. Näillä säillä ei ole paljon Suomea ollut ikävä. Koululle suunnistamisen jälkeen oli aika viimeisen ’workshopin’, joka käsitteli konflikteja. Teorian ja erilaisten metodien tarkastelun jälkeen pääsimme valitsemaan eläinfiguureja, joka kuvaa parhaiten omaa persoonaa.

Tällä kertaa lounas oli ainakin omalle kohdalle miellyttävämpi (ja ravitsevampi) kuin edellisten päivien lounaat: riisiä ja lihakastiketta. Mutta salaatista ei ollut vieläkään mitään tietoa. Vihreyksien puolesta Suomea taas on ikävä.

Iltapäivällä vierailimme paikallisella alakoululla kuulemassa sosiaalityöntekijöitä. He kertoivat miten he työskentelevät yhteistyössä koulun kanssa. Yksi suurimmista eroista Suomen kouluihin on mielestäni se, että koulussa on tehdään paljon taidetta – erilaisia oppilaiden tekemiä taideteoksia oli käytävien seinät täynnä. Lisäksi jokaisen luokkahuoneen vieressä on erillinen tila lapsille, jossa he voivat levähtää ja vaikkapa lukea rauhassa kirjaa. Kerhoja ja klubeja oli tarjolla joka lähtöön mm. teatterista urheiluun. Koulun yhtenä tavoitteena olikin että jokainen lapsi olisi vähintään yhden urheiluklubin jäsen.

Vierailun jälkeen vietimme hieman laatuaikaa lehtoreiden kanssa. Kohta vatsa alkoikin kurnimaan niin että lähdimme porukalla syömään ulos. Kaikilla alkoi olemaan ranskalaisten kiintiö täynnä, joten lautaselta löytyi pääosin pastaa.

Päivän viimeinen pysäkki oli nuorisoklubi, jossa tapasimme jälleen monia tuttuja ’International University Weekiltä’. Taas yksi päivä pulkassa ja lähtö Suomeen lähempänä.

IMG_6402

Noora Munkki, opiskelija Jyväskylän kampukselta

Bremen IUW: Mansikoita ja kattoterassia

Aamu alkoi oikein mukavasti, meidän hostimme saattoi meidät kouluun ja matkalla junalle nappasimme mukaan aamupalaa kahvilasta. Tuore mansikkajogurtti oli aivan taivaallista! Päivän kouluohjelmaan kuului ensimmäiset työpajat, jotka käsittelivät oman ammatillisen identiteetin kehittymistä sekä sosiaalista vahvistamista. Molemmat oli mielenkiintoisia ja niistä sai uusia ideoita.

IMG_6100

Koulupäivän jälkeen suunnistimme tramilla eli junalla hostin luo ja matkalla huomiomme vei mansikkakoju, saimmepa maistaa kevään ensimmäiset mansikat!

IMG_6110

Hostimme olivat suunnitelleet yhteistä päivällistä ja päätimme grillata vartaita ja kasviksia. Grillauspaikka oli eksoottinen, sillä grillasimme asunnon katolla. Aluksi sää näytti lupaavan aurinkoiselta, mutta sitten tuli tuuli ja pilvet pilaamaan kivan grillaushetken… Siinä vaiheessa kun hostimme kantoi meille vilttejä ja makuupusseja katolle, päätimme siirtyä sisätiloihin ja uunin grillivastuksiin 😀

IMG_6113 IMG_6126 IMG_6137

Pitkän kaavan syömisen jälkeen lähdimme paikalliselle nuorisotalolle nimeltään Buchte, jossa vietimme aikaa muiden IUW opiskelijoiden kanssa pelaten pöytäfutista ja höpötellen mukavia.

 

Eija Immonen

Opiskelija, Jyväskylän kampus

Bremen IUW: Osallisuutta, videonauhaa ja halvaa

Kansainväliseen yliopistoviikkoon kuuluu aina perinteenä opettajien yhteinen illallinen. Tällä kertaa olemme kokoontuneet 20 hengen ryhmällä  anatolialaiseen ravintolaan. Pitkän pöydän ympärille ovat kokoontuneet kollegat Bremenistä, Linzistä, St. Pöltenistä, Budejovicesta, Groningenista, Hasseltista Bournemouthista ja myös me kaksi suomalaista. Meille hieman vieraanoloinen small-talk pöhisee ympärillämme ja pieni karitsalauma sulaa suussamme. Turkkilaisen illallispöydän idea on tyrmätä ruokailijat sekä määrällä että maulla. En ole eläissäni syönyt näin herkullista lammasta!

Innostumme keskustelemaan turkkilaisen keittiön erikoisuuksista ja erityisesti makeasta jälkiruuasta halvasta. Yksi toisensa perästä kertoo omat ’Halva’-muistonsa ja -reseptinsä paitsi hollantilainen kollegamme, joka ei ole eläissään kuullut tästä itämaisesta herkusta. Euroopan kartalla on siis ’hollanninkokoinen’ aukko halvatietämyksessä. Kerrankin me suomalaiset olemme enemmän osallisia kansainvälisen ruokakulttuurin hienouksiin kuin vanhan sivistyskansan edustaja, jolla ei ole halvan harmaata aavistustakaan asiasta. Keskiviikkoaamuna sivistämme uutta ystäväämme, Dominiqueta omalla Halva -purkilla.
IMG_6389IMG_6391IMG_6385

Tiistaina koimme myös akateemisen uramme huipennuksen. Tiukan työpäivän jälkeen istuimme sosiaalialan professeroiden kokouksessa keskustelemassa uudesta julkaisusta. Meiltä pyydetään artikkelia palkitun ja ylistetyn Bournemouthin yliopiston artikkelikokoelmaan. Ilmaisemme kiinnostuksemme akateemisen kohteliaasti ja samalla pohdimme, että potkaisiko meitä onni vai joku neliraajainen kavioeläin. Työaikasuunnitelmaan tuli juuri 400 tunnin muutos.

Viikon tärkein työtehtävä meni myös kiitettävästi. Saimme workshopissamme aplodit 16 hengen opiskelijaryhmältä ja onnistuimme noin puolessatoistatunnissa opiskelijoiden kanssa tekemään 5 kappaletta minuutin pituista aiheeseen liittyvää lyhytelokuvaa. Hyvä nuoret! Työpajamme, The Creation of OneMinute video film as a method for social empowerment, poiki myös kutsun Itävaltaan ensi vuoden  IUW:n, joten erasmushakemukset vetämään. Kansainvälistymisemme on muutenkin edennyt kiitettävästi. Minut (Kari) sekoitetaan toistuvasti koulutusohjelmamme kv-koordinaattoriin Sari Höylään. Yhdennäköisyytemme on ilmeinen ja Kari ja Sari kuulostavat niin samalta, että voin varmasti säästösyistä sijaistaa koordinaattoriamme kaikissa tulevissa kokouksissa. Sopiiko?

Nyt käyn vatsa täynnä pieni karitsoita nukkumaan ja huomenna on kasvissyöntipäivä. Gute Nacht!

Kari Keuru ja hengessä mukana Krisse Hämäläinen

IMG_6395 IMG_6396 IMG_6398

 

 

Bremen IUW: Bratwurstia ja graffiteja

Reissumme ensimmäinen päivä alkoi hyvissä fiiliksissä auringon paisteessa ja aamupalaa nauttien.

Päivän ohjelmassa oli muun muassa tervetuloinfo, jonka yhteyteen oli liitetty erilaisia osallistavia tutustumisleikkejä jonka jälkeen siirryimme lounastauolle syömään perinteisen saksalaisen kouluruuan – makkaraa ja ranskalaisia, ilman salaattia.

IMG_6321

Iltapäivän lähestyessä ohjelmassa oli ’Town rally’, jossa tarkoitus oli suunnistaa ympäri kaupunkia graffiteista otettujen kuvien avulla ja näin tutustua samalla kaupunkiin. Rasteja oli paljon ja kävelyä tuli paljon, lähes kolme tuntia ja monta rakkulaa myöhemmin pääsimme suunnistuksen loppuun ja ’saksalaiselle siestalle’ joen rantaan.

IMG_6332

Illan huipennuksena paikalliset opiskelijat olivat järjestäneen ’International Buffet’- illallisen ja tehneet itse ison pöydällisen täyteen erilaisia kansainvälisiä herkkuja. Mikä olisikaan parempi tapa tutustua uusiin ihmisiin kuin pöydän ääressä syöden uusien ihmisten kanssa?

IMG_6339IMG_6347

Janne Järvinen – Opiskelijaparka Joensuun kampukselta

Bremen IUW: Matkalla Hochschule Bremeniin

Istumme, minä ja Krisse  Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja yritämme ladata akkujamme viikon mittaiseen kansainväliseen viikkoon Bremenissä. Akkujen lataamisella en tällä kertaa tarkoita ihmisen parhaan ystävän, älykännykän lataamista vaan vauhdikkaan viikon jälkeistä yritystä keskittyä tulevaan. Suussa maistuu kahvilan ylipaahdettu mokka ja silmistä voi nähdä uupumuksen. Katsomme toisiamme ja ajatukset voi lukea toisen kasvoilta. Tämä ei ole ensimmäinen yhteinen workshop, eikä Erasmusvaihto opiskelijaryhmän kanssa, mutta vauhdikkain matkallelähtö varmasti.

IMG_4479

Menneellä viikolla olemme vetäneet Joensuun valmistuvien opiskelijoiden seminaareja (Suuret kiitokset myös Ninalle, jonka osuus oli ratkaiseva), järjestäneet hautajaiset ja lähettänyt viimeiselle matkalle rakkaan isän sekä appiukon, valmistelleet Saksan matkaa ja kansainvälistä viikkoa, osallistuneet ystävän vaalikampanjaan ja kaiken keskellä vielä yrittäneet elää normaalia uusioperhe-elämää. Nyt uskon ruumiin teleportaukseen valon nopeudella toiseen ulottuvuuteen, sillä osa minusta taisi jäädä Joensuuhun.

IMG_4480

Krisse naputtelee koneellaan tiistain työpajan kalvoja ja minä yritän keksiä tekosyitä siirtää opparipalautteiden antamista. Tuijotan kahvilan pöydällä notkuvaa paperikasaa. Toisessa pinossa on Bremenin materiaalit ja toisessa kasa opinnäytetöitä. Tämä kansainvälinen viikko on infopaperin mukaan 17. järjestyksessä. Viikon aiheena on Methods and Methodology of Social Work – Reflecting Professional Interventions.  Ei ehkä täysin ydinosaamistamme, mutta tuomme varmasti kansainväliseen viikkoon oman näköisemme ja yp-koulutuksen ytimeen pureutuvan työpajan. Tiistaina iltapäivällä on meidän vuoromme vetää workshop, jonka aiheeksi olemme ilmoittaneet The Creation of OneMinute video films as a method for social empowerment.  Laukussa pullottaa kasa iPadeja ja päässä risteilevät ajatukset työpajasuunnitelmasta. Jos tämän saisi vielä puristettua itsestään tänään irti. Ai, niin ne opinnäytetyöt.

IMG_4478

Tänne ollaan menossa:

http://www.iuw-hsbremen.de

Kristiina Hämäläinen & Kari Keuru