SKER 2-opintojen jäätikkövaellus elokuussa 2015

SKER 2-opintojen huipentuma on Norjassa järjestettävä jäätikkö- ja vuoristovaellus. Elokuussa 12 opiskelijaa lähti valloittamaan Humakin lehtoreiden Jussi  Muittarin ja Eeva Mäkelän johdolla Storsteinfjälletin aluetta.

Sunnuntai-aamupäivällä Narvikin lähelle Bogholmeniin kokoontui joukko jännittyneitä ja odottavia SKER 2 -kurssilaisia. Uskomatonta kyllä, mutta säätiedotus lupasi seuraaviksi päiviksi pelkkää sinistä taivasta ja 20 asteen lämpötilaa. Seikkailu ja kesä olivat viimein alkaneet. Kun kaikilla oli rinkka valmiina ja viimeiset varustautumiset tehty aloitettiin vaellus kohti perusleiriä. Reitti oli jyrkkä ja rinkat painavia, mutta perille viiden tähden leiripaikalle päästiin.

Teltat pystytettiin pehmeälle niitylle, puhdasta vettä sai jäätiköltä virtaavasta joesta, alavirralta löytyi uimapaikka, lumipenkasta muotoutui jääkaappi ja moreenilohkareet tarjosivat suojaisan toiletin. Maisemat olivat upeat mihin suuntaan sitten katsoikin. Myös hyttyset tuntuivat viihtyvän tässä kauniissa maailman kolkassa.

Kuva: Patrick Forsblom
Viiden tähden leiripaikka. Kuva: Patrick Forsblom.

SKER 2:sten iltaretki jäätikölle

Leiriin asettumisen jälkeen ei suinkaan jääty laiskottelemaan, vaan lähdettiin iltaretkelle jäätikölle. Muhkeiden moreeni lohkareiden ja kalliokävelytreenien jälkeen avautui edessä sinertävä jäätikkö upeana, mutta hieman uhkaavana. Silti sinne tietenkin mentiin harjoittelemaan jäärautojen ja hakun käyttöä sekä köysistössä kulkemista. Outoa kyllä, myös jäätikön yllä parveili iniseviä hyttysiä odottelemassa hikoilevia kurssilaisia. Kuinka kauan lienevät etsineen saalista. Jäätikön pinnassa näkyi myös paljon päivänsä päättäneitä sopuliraukkoja. Siellä täällä solisi ja kohisi uhkaavasti vesi. Mutta liikkuminen oli kuulemma ihan turvallista.

Storsteinfjellet
Storsteinfjælletin jäätikkö. Seikkailukasvatus (SKER2). Kuvat: Becky Hastings ja Aino Kalla (alla)

3.Storsteinfjälletinjäätikö_AinoKaila

1611 metriä mpy ja väärä reittivalinta

Toisena päivänä oli päämääränä lähistöllä oleva 1611 metrin korkuinen huippu.  Opiskelijoiden navigoinnissa tuli sen verran virhearviointia (lehtoreiden supistessa muikeina jonon perällä), että aikataulusta jäätiin noin tunti jälkeen, väärällä reittivalinnalla saatiin kuitenkin tarkistettua autojen olevan edelleen laaksossa, parkkipaikalla hienosti rivissä. Opettavainen tilanne keskusteltiin läpi ja otettiin uusi suunta kohti huippua.

Matkalla harjoiteltiin lyhytköysitekniikkaa ja kallioilla liikkumista. Huippu jäi lopulta aamun eksymisen ja menetetyn ajan takia saavuttamatta, mutta päivä oli muuten oikein onnistunut.

Humak seikkailukasvatus
Kalliollajaköysistöissä liikkumista treenattiin auringonlaskuun saakka. Kuva Mari Salo

SKER 2 valloitti Pohjois-Norjan korkeimman huipun

Kolmannen päivän ”grande finalen” tavoitteena oli käydä Pohjois-Norjan korkeimmalla huipulla Storsteinfjälletillä (1893 m). Keli oli jälleen loistava, joten sen puolesta ei ollut ongelmia. Ensin edettiin moreeniharjanteiden välistä jäätikön reunalle. Matkaa jatkettiin jäätikköä pitkin köysistöissä edeten. Jäätikkö toimi helppona ja tasaisena etenemisreittinä huippua tavoiteltaessa.

Humak seikkailukasvatus
Kalliollaja köysistöissä liikkumistatreenattiin auringonlaskuun saakka. Kuva: Aino Kaila

Jäätikön jälkeen siirryttiin reunarailon yli huippuharjanteelle, jota pitkin edettiin korkeimmalle huipulle. Harjanteella oli muutamia kiipeilyllisiä kohtia ja ennen huippua viimeinen etappi boulderoitiin ylös ja alas lohkareikossa. Huipulla maisema oli henkeä salpaavan kaunis ja puhelinkenttäkin löytyi. Hetki huiputuksesta nautiskeltua ja selfiet napattua oli aika palata takaisin. Kun huippuharjanteelta oli laskeuduttu jäätikölle ”muittaroitiin” rinnettä alas juosten. Voimiahan oli toki vielä hyvin jäljellä usean tunnin nousun ja kiipeilyn jälkeen.

Humak seikkailukasvatus
Jäätikkövaelluksella liikuttiin turvaköysissä. Kuva: Becky Hastings

Leiriin saavuttiin illalla onnellisina mutta väsyneinä noin 12 tunnin vaeltelun jälkeen. Yksi jos toinen seikkailija molskahti hyiseen jokeen virkistäytymään ja retkiruoka maistui paremmalta kuin koskaan. Kaiken kaikkiaan päivä oli rankka, mutta aivan mahtava kokemus omia taitoja, kestävyyttä, rohkeutta ja uskaltamista koetellen keskellä upeaa vuoristoa, auringon paisteessa.

Humakin seikkailukasvatus
Jäätiköltä siirryttiin reunarailon yli huippuharjanteelle. Kuva: BeckyHastings
Humak seikkailukasvatus. Vaellus.
Melkein huipulla. Kuva: Patrick Forsblom.

Pelastautumisharjoitukset helteessä

Neljäntenä päivänä aloitettiin aamu railopelastautumisharjoituksilla. Keli oli, jos mahdollista, vieläkin paahtavampi. Lumessa köysien kanssa touhuavat kuorivaatteiset opiskelijat sulivat kilpaa lumen kanssa.  Harjoitusten jälkeen oli aika purkaa leiri ja palata ihmisten ilmoille. Autoihin sulloutui vuoristossa paahtuneita ja hikisiä kurssilaisia. Alkoi siirtyminen Hamarøyn saarelle, jossa edessä oli omatoimiset päivät.

Humak seikkailukasvatus Pohjois-Norjassa
Hamarøyskaftetinvalloittajat. Horisontissa siintää Lofootit. Kuva: PatrickForsblom

Kokemuksia ja uusia taitoja

Automatka Hamaroyn saarelle kulki upeasti Norjan hienojen huippujen läheltä (Eidetinden, Kuglhornet, Stetinden).  Omatoimisiin retkiin jakauduttiin kiinnostuksen ja taitojen mukaan.  Osa lähti huiputtamaan Hamaroyskaftetia, osa retkeilemään Hamaroyn saarelle ja muutama otti laivan Lofooteille.

Kuudentena päivänä ryhmä tapasi toisensa Abiskossa, Ruotsin puolella. Edessä oli viimeinen ilta yhdessä. Ohjelmaan kuului saunomista ja illanvietto grillailun ja reflektoinnin merkeissä. Tunnelma oli onnellinen, mutta haikea.

Reissu antoi osallistujille paljon uusia kokemuksia ja teknisiä taitoja, kehitti omaa ohjaajuutta, toi itsetuntemusta, hymyilytti ja nauratti, mutta hieltä ja kyyneleiltäkään ei vältytty.  Seikkailu oli kaikin puolin tymäkkä. Kiitos kaikille osallistujille!

Humakin SKER 2 opiskelijat.
Humakin SKER 2-opintokokonaisuuden seikkailijat Norjassa. Kuva: Mari Salo.