Puuppolan vastaanottokeskus sai vieraita

Vapaaehtoistoiminnan muodot ja kehittäminen olivat teemana, kun suuntautumisopinnoissaan järjestötyön valinneet yhteisöpedagogi-opiskelijat aloittivat viikkonsa maanantaina 30.11. Jyväskylän TKI-Akselissa. Aamupäivällä opiskelijat tutustuivat aihealueeseen lehtori Kimmo Lindin valmennuksessa, ja iltapäivällä opiskelijat sekä lehtorit Kimmo Lind ja Sanna Lukkarinen lähtivät vapaaehtoistöihin SPR:n työntekijöiden avuksi. Kohteena oli Puuppolan vastaanottokeskus.

Humakilaiset otettiin todella ilolla vastaan eikä vierastamisesta tai varauksellisuudesta ollut tietoakaan. Saman tien päästiin tutustumaan ja toimimaan yhdessä. Ohjelmassa oli jongleerausta huiveilla, renkailla, palloilla ja keiloilla, jalkapalloa marraskuisessa myrskyssä sekä askartelua piirtäen ja kuvia värikkäille kartongeille liimaillen.

SPR:n Puuppolan vastaanottokeskus
Puuppolan vastaanottokeskuksen lasten piirroksissa on väriä.

Vastaanottokeskuksen ruokalan ikkunat koristeltiin paperista leikatuilla lumihiutaleilla, seinät ja pöydät täyttyivät lukuisista piirroksista ja koristeista. Joku lapsista keksi pyytää opiskelijoilta päähänsä kartonkisen kruunun, jonka seurauksena aloitettiin sarjatuotanto kruunujen leikkaamisessa kunnes kaikki halukkaat saivat oman kruununsa. Kaikki 100 kartonkia, jotka vietiin tuliaisiksi, käytettiin iltapäivän aikana.

Joulun kuvastoa vastaanottokodin lasten piirustuksissa
Vastaanottokodin lapset ottavat virikkeitä ympäristöstään.

”Kiitos käynnistä!

Jos ette voi tulla joka viikko, tulkaa edes kerran kuukaudessa”, kiitti kahden lapsen äiti humakilaisia vieraitaan päivän päätteeksi.

Puuppolan vastaanottokeskukseen on saapunut perheitä Iranista, Irakista ja Afganistanista, kaikkiaan turvapaikanhakijoita Puuppolassa on 110.

Pienimmätkin lapset ottivat rohkeasti kontaktia saapuneisiin vieraisiin. Yksi pieni poika parkkeerasi kanssani samalle tuolille, koputti olkapäähän, osoitti lehdestä eläimen kuvaa ja sanoi sen omalla kielellään ja minä omallani. Seuraavan eläimen – ja aikamoisen lehtinipun – kohdalla sama toistui: koputus olkapäähän, eläimen osoitus ja sanan toisto. Enpä muista milloin olisi tullut noin hyvä mieli.

Teksti ja kuvat: Sanna Lukkarinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *