Uluguru-vuorten juurella

Yritetään yhdessä –hanke (2016-2017)

Uskomatonta, että ollaan täällä!  Luonto, asutus ja ihmiset ovat hyvin monipuolisia. Ihmiset ovat hymyileväisiä ja stressi lienee täysin vieras käsite. Ihmiset ovat hyvin rentoja ja joustavia. Heillä ei ole minuuttiaikatauluja. Olemme itsekin alkaneet oppia kiireestä pois. Olemme täällä joka tapauksessa nämä kaksi viikkoa – eikä asia muutu miksikään, vaikka kuinka yrittäisimme kiirehtiä. ”Huomasin nostaneeni puhelimeni, jotta voisin tarkistaa mitä kello on. Päätin kuitenkin laskea puhelimen alas, sillä en tekisi sillä tiedolla yhtään mitään” totesi Elina.  Välillä myös päivämäärät ja viikonpäivät saattavat unohtua.

On hyvän tavan mukaista, että tuntemattomiakin tervehditään tai puhutellaan kaduilla ja markkinoilla.

Olemme vierailleet erilaisissa kouluissa ja 4H –projekteissa. Vierailumme kuurojen koululla oli hyvin koskettava, sillä kuurojen asema Tansaniassa on hyvin huono. Työpaikan löytäminen kuurona on lähes mahdotonta. Lapset olivat kuitenkin iloisia. He olivat valmistelleet meille tanssiesityksen ja antoivat jokaiselle meille oman viittomakielisen nimen.

Suurimmassa koulussa, jossa vierailimme,  oli yli 1600 oppilasta. Opettajia on sen verran vähän, että yhden -vuorteopettajan vastuulle voi kuulua jopa 50-100 oppilasta. Suomessa tuo määrä on yleensä noin 20-30 oppilasta. Pelasimme lasten kanssa jalkapalloa – hävisimme 4-0. Lapset lauloivat meille koululaulun. Samaan aikaan kun me kuvasimme koululaisia, opettajat kuvasivat yhtä ihmeissään myös meitä.

4H –toimintaa harrastavat lapset käyvät kaksi kertaa viikossa koululla opettelemassa eläinten ja kasvien hoitoa. Mekin pääsimme istuttamaan puita heidän kanssaan.

Sunnuntain aamupäivällä kävimme retkellä Uluguru-vuorilla. Oli kiva päästä kävelemään, kun olimme 4 päivää istuneet autossa. Matkalla näimme paljon paikallisia hedelmäpuita mm. useita erilajisia mangopuita, passionhedelmäpuita, papaijapuita, banaanikasveja, erilaisia palmuja, ’anunia’ sekä pippuripuita. Opimme myös enemmän elämästä paikallisissa kylissä. Yhdessä kylässä valmistettiin raskaana oleville naisille savesta valmistettuja mutakakkuja ravinteiden puutteeseen. Hämmästelimme myös, miten paljon moottoripyöriä kulkee vuorilla. Näimme myös kalalammen ja Morogoro-joen, joka oli tosi kaunis.

”Oon tajunnut, että mun pitää oppia lisää omasta somalialaisesta kulttuuristani. Kun oltiin tuolla Uluguru-vuorilla, tuntui, että mun pitäisi tuntea nää kasvit. Enkä mä tuntenut kaikkia. Olen hämmästynyt, miten rikas kulttuuri on Tansaniassa, tämmöistä henkistä pääomaa on paljon. Ja yrittäjyys näkyy joka paikassa, kaikki yrittävät, täällä on ihailtavaa yrittäjyyttä. Suomalaisten kannattaisi ottaa mallia täältä. Tansanialaisest ovat sitkeitä”, pohtii Sokorey.

Projektipäällikkö porinoi:

Neljä päivää Morogorossa ovat olleet hyvin vaikuttavia meille kaikille. Alkuhämmenyksen jälkeen olemme tottuneet paikallisiin oloihin ja tapoihin. Hitaasti valuva suihku on normaalia ja myös kiireiset askeleemme ovat hidastuneet paikalliseen rytmiin – yli 30 asteessa ei vain pysty kiirehtimään. Tansanialaisten iloisuus on tarttunut meihin ja kykenemme jo melko luontevasti tervehtimään swahiliksi vastaantulijoita ja tarvittaessa jopa teemme afrikkalaisen kolmen puristuksen käsitervehdyksen. Yritetään yhdessä –hankkeen yksi tavoite oli globaalikasvatus ja se on varmasti toteutunut tämän ryhmän kokemuksissa.

Tansanian 4H-liiton toiminta paikallisilla kouluilla on myös tehnyt syvän vaikutuksen meihin kaikkiin. 4H-kerhojen puiden istutuksilla ja opetuksilla omavaraisuudesta on suora vaikutus paikallisten ihmisten elämään ja koko yhteisöön. Haasteet ovat suuret ja länsimaisesta näkökulmasta puutteita on paljon, mutta ihmisten hyväntuulisuus, onnellisuus ja halu yrittää parantaa omaa elämäänsä on suuri.

Morogoro on ihanteellinen paikka tehdä yhteistyötä. Alueella on vahvat perinteet suomalaisten toiminnasta ja verkostot ovat olemassa. Viime keväänä menehtyneen Leo Söderqvistin henkinen perintö vaikuttaa edelleen monien paikallisten toimijoiden mielessä. Pienestä koostaan huolimatta, Humanistinen ammattikorkeakoulu voisi olla merkittävä toimija täällä Morogorossa. Täältä löytyy harjoittelupaikkoja kulttuurituotajille, yhteisöpedagogeille sekä viittomakielen tulkeille. Paikalliset yliopistot ovat myös enemmän kuin valmiita aloittamaan yhteistyön suomalaisten kanssa. Kv-projektimme nimi on ’Moro Morogoro’ ja  se tarkoittaa enemmän tervehdystä kuin hyvästejä.

Kirjoittajat: Elina Tyni, opiskelija & Sokorey Mohamed, opiskelija & Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu. 15.10.2017.