Ilon kulttuurissa

Sokorey, Elina, Henri ja Muhis tangalaisen koulun pihalla. Kuva: Kristiina Vesama.

Tansanian matka Morogoroon ja sittemmin Tangaan on ollut aivan mahtava! Me, Henna-Riikka Pasanen ja Pulmu Väänänen, keskitymme tekstissämme Tansanian ja erityisesti Tangan vierailuun ja siihen, mikä on tullut yllätyksenä ja mikä ei ole.

Meille kerrottiin, että ilmasto ja lämpö Tansaniassa on ja tuntuu ihan erilaiselta kuin Suomessa. Kuitenkin, kun astuimme ulos Etiopian Airlines -lentokoneesta, tunsimme päiväntasaajan ilman itse. Tanga on lähimpänä päiväntasaajaa kuin muut paikat, joissa vierailimme, joten täällä on vieläkin kuumempaa!

Tangassa olemme vierailleet muun muassa Amboni-luolissa, kaupungin talolla, kouluissa, ompelukerhossa ja Pangani-rannalla. Tangan vierailumme on pidempi kuin Morogoron vierailumme oli.

Koulussa vieraillessamme ei tullut enää yllätyksenä, miten lapset suhtautuivat meihin, koska Morogorossa olimme nähneet saman: He olivat innoissaan. Pelasimme yhdellä koululla myös jalkapalloa lapsia vastaan. He voittivat. Sekään ei yllättänyt. Se, että hävisimme vain kahdella pisteellä 2-0, yllätti varmaan meidät kaikki.

Pangani-rannalla Intian valtameren vesi oli todella lämmintä. Aallot veivät meitä kohti vaarallisia pohjapyörteitä joen suulla. Välillä piti kävellä poispäin joesta. Käsitys omasta uimataidosta joutui koetukselle isojen, vaahtopäisten aaltojen takia.

Amboni-luoliin ei suurimmaksi osaksi päivänvalo paistanut ja joissakin kohdissa oli varsin ahdasta. Kokeilimme sammuttaa kaikki valomme ja – oli pilkkopimeää. Hedelmälepakkoja vikisivät lähellä poistulokohtaamme.

Ompelukerhossa pääsimme tapaamaan orpoja tai muuten vaikeista lähtökohdista tulevia noin 14-20- vuotiaita tyttöjä. He lauloivat meille ja matkan johtajamme tunnistivat yhden laulun (’Kuule Isä taivaan pyyntö tää’) ja lauloivat sitä suomeksi. Esittelimme itsemme ja he tekivät samoin. Annoimme heille Humakin lahjoittaman ompelukoneen ja  osa meistä osti tyttöjen valmistamia tuotteita.

Kaupungin talolla kävimme itse asiassa jo ensimmäisenä päivänä Tangassa. Siellä meistä ja opintomatkastamme oltiin todella kiinnostuneita ja virkamies siellä esitti paljon kysymyksiä.

Mieleenpainuvimpia asioita matkallamme:

  • iloiset lapset
  • safari ja varsinkin leijonien näkeminen
  • yhteisöllisyys
  • monipuolisesti nähtävää
  • tansanialaiset nuoret, joihin tutustuimme
  • halvat limut

Kirjoittajat: Pulmu Väänänen ja Henna-Riikka Pasanen (opiskelijoita Karelia-ammattikorkeakoulusta)

Tangan alueen koulutoimenjohtajan luona vierailulla, vasemmalta: Pulmu Väänänen, Henri Iso-Koivisto, Kari Keuru, Kristiina Vesama ja Henna-Riikka Pasanen. Kuva: Denice Tinda

’I am proud to be African’

Yhdeksän hengen ryhmäämme kuului kaksi somalitaustaista nuorta, jotka ovat Suomen kansalaisia. Isäntämme esittelivät heidät aina poiketen muusta ryhmästä somalialaisina ja korjasimme, joka kerta heidän olevan suomalaisia, joilla on somalialaiset juuret. Itse nuoret sanoivat vitsikkäästi olevansa ’suomalialaisia’. Asia ei ollut isäntiemme aivan helppo ymmärtää, eikä se ollut liioin helppo meille itsellemmekään saati nuorillemme ’Sokorey:lle’ tai ’Muhikselle’. Kahden viikon matkan aikana törmäsimme identiteettiasiaan useita kertoja. Sokoreyn ja Muhamedin kasvoilta näkyi ensi hetkistämme Tansaniassa hämmennys ja pään sisällä pyörivät kysymykset omasta identiteetistä.  ”Kuka minä oikeastaan olen?”. Molempien nuorten Suomeen saapumisesta oli kulunut vain reilut kuusi vuotta, eivätkä he olleet unohtaneet juuriansa.

Addis Abeban kentällä odottaessamme lentokoneen vaihtoa nuoret muistelivat oman pakolaismatkansa alkua. Elämää Etiopiassa, pakolaisleirillä ja sieltä alkanutta lentomatkaa kaukaiseen Suomeen. Nyt he olivat palanneet suomalaisina turisteina lähtöpisteeseen. Antaisiko suomalaisuus ja EU-passi turvan heille omista juuristaan huolimatta.

Etukäteen olimme pohtineet tulisivatko Sokorey ja Muhamed kohtaamaan Tansaniassa rasismia vai olisivatko he hyväksyttyjä. Meille ei ollut lainkaan selvää Tansanian asenneilmasto somalialaisia kohtaan. Kuinka paikalliset isäntämme suhtautuisivat osaan ryhmästämme?

Tansanialaiset ovat ylpeitä omasta maastaan ja erityisesti siitä kuinka kaksi valtauskontoa: kristinusko ja islam elävät sulassa sovussa samoissa naapurustoissa ja kylissä. Lisäksi Tansaniasta löytyy afrikkalaista heimoperinnettä, eurooppalaista kolonialistisen ajan kulttuuria ja mm. intialaisia ja muita kaukoidän kansallisuuksia.  Maa on afrikkalainen kulttuurien sulatusuuni ja tästä johtuen kaikki ovat hyväksyttyjä, emmekä me ainakaan kohdanneet ennakkoluuloja tai rasismia.

Useita kertoja matkan aikana saimme kuulla Sokoreylta ja Muhikselta kertomuksia Somaliasta ja heidän vertailujaan tansanialaisen ja somalialaisen kulttuurin välillä. Monet viljelykasvit olivat tuttuja heille ja heidän vanhempansa tai isovanhempansa olivat kasvattaneet niitä Somaliassa. Tansanialaiset tavat ja elämän asenne oli osa sitä kulttuuria, mikä oli tuttu heille lapsuudestaan. Monta kertaa kuulimme Muhiksen toteavan kuinka joku toiminta ei ollut Suomessa mahdollista, mutta täällä se oli normaalia, samanlaista kuin Somaliassa eli kyse oli hänen mukaansa afrikkalaisesta tavasta tehdä asioita. Ensimmäisen majapaikkamme auton vanteesta valmistettu hella oli heille tuttu lapsuudesta ja runsas erilaisten kasvisten käyttö ruuan valmistuksessa oli osa yhteistä afrikkalaista kulttuuria.

Yhteinen ’sambusojen’ valmistushetki tansanialaisten nuorten kanssa oli matkamme yksi kulminaatiopiste. Me pohjoisen asukkaat opetimme tansanialaisille nuorille kuinka valmistetaan afrikkalaista ruokaa. Ryhmämme pääkokkina toimi Sokorey, joka antoi napakkaa palautetta kaikille ihonväristä tai syntyperästä huolimatta. Suomen somali näytti tansanialaisille kuinka valmistetaan sambusoita suomalaisella tyylillä. Tämä oli hetki kun pohjoiskarjalaisuus kohtasi Afrikan!

 

Henna-Riikka ja alakoululaisia lapsia Tangassa. Kuva: Pulmu Väänänen. 

Kahden viikon  matka Tansaniaan oli kulttuurishokki meille kaikille, mutta olen varma, että etenkin Sokoreylle ja Muhikselle kokemus Tansaniasta muutti heidän käsitystään koko maanosasta. He eivät enää kokeneet olevansa pelkästään Suomessa asuvia somalialaisia vaan myös afrikkalaisia. Heidän afrikkalainen identiteettinsä vahvistui ja Somalia & somalialainen kulttuuri näyttäytyi  uudessa valossa: he saattoivat olla ylpeitä juuristaan uudella tavalla. Amerikkan mustien sanontaa ’I am proud to be black’ mukaillen ’I am proud to be African’.

Kirjoittaja: Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 23.10.2017