Kibo, maalikippo ja palanut nokka – matka sinne ja takaisin

Kirjoittajan esittely:
4H:n hengenheimolainen ja ylpeä jäsen, bloggarinimeltään Pilvi Linna, Tansanian lähettiläs ja kirjekyyhky. Ei ole tiettävästi sukua kirjailija Väinö Linnalle, vaikka yhtäläisyyksiä löytyy niin paljon, että naurattaa. [lähde?] Yritetään yhdessä – Let’s try together! 
Toinen heistä on Pilvi Linna.

Chagga-heimon reviirillä

Höysteenä sambuchan päällä, Tansania-tarinamme saa joulupukinkin sertifioiman sievän jatko-osan. Nimittäin tein virallisen osuuden jälkeen vielä lisäreissuja paikallisen 4H-avustajamme, safariystäväni Emilin matkatoimiston kautta.
Kilimanjaron rinteillä. Kuvaaja: Pilvi Linna
Kilimanjaro oli alun perin lähinnä Chagga-heimon reviiriä, ja masait ovat vasta myöhemmin levittäytyneet karjoineen sinne seipäin ja keihäin. Sain kuusi chaggaa vuorikiipeilylle, joista yksi kulki mukanani läpi kinttupolkujen ja muut omia oikoteitään pitkin aina leirinuotiolle ruuat laittamaan. Emil käynnisti maasturinsa, Moshin kaupungissa (eli “Mo-townissa”), josta matkasimme Kilimanjaron (eli “Kilin”) kansallispuistoon koko porukalla. Matkan varrella pysähdyimme erääseen kylään ostamaan maalikippoa muuan hupiukolta (eli “juopolta”) mustaa t-paitaani varten, jotta valokuvassani Kibo-vuorelta lukisi teksti 4H paidassani. “Tarvitsen kipon, jotta olen maalissa, kun olen Kibon maalissa.” Aloimme piirtää mustaan t-paitaani nimiä, kuten 4H sekä lisäksi parin muun järjestön nimeä. Maalausvaiheessa paita näytti vielä hyvältä, vaan ei kuivuttuaan! Kun olin aikani pensselöinyt, rupesi hän vaatimaan 80 dollaria jo avatusta 4 dl:n maalipurkistaan. Siis kahdeksaakymmentä dollaria!  Emil tuumasi siitä, ettei minun tarvitsisi maksaa mitään, jollen kippoakaan ottaisi mukaan. Sitten puliveivari pyysi paitaani takaisin, mutta lopulta muistaakseni hän tarjosi peleistä ja pensseleistä 8 euroa, jonka maksoinkin. Kyläläiset, automme likellä, pahoittelivat hiiltynyttä puliveivaria lopuksi.
Sisäänkäynti Kilimanjaron kansallispuistoon. Kuvaaja: Pilvi Linna
Alkuetapilla kuljimme viidakossa, jossa näkyi villiapinoita. Koska sveitsiläisillä ja norjalaisilla on erityisen paljon vuoria ja varoja kotimaissaankin, löytyi heitä Kilimanjaron leireiltäkin runsaasti. Yövyimme kodissa (ei “kotona” vaan kotamajoituksissa), joissa ei ollut lämmitystä ja lattia pois lukien vastasivat melkein telttamajoitusta mukavuudeltaan. Neljään kilometriin noustuamme päässäni alkoi huipata, muttemme pysähdelleet. Vuoren ensimmäinen eurooppalainen valloittaja tulee Harry Houdinin Ural-peräisestä kotimaasta Unkarista, niin pitihän minunkin uralilaisena sama juttu tehdä!
Aamu Kilillä. Kuvaaja: Pilvi Linna
Tässä kohtaa saavutimme viimeisen majoitusleirin ennen Kilimanjaron Kibon vuorenhuippua. Oli jo lunta ja pakkastakin noin 15℃ siinä kohtaa. Aikailemisen mahdollisuuksia ei ollut jo pelkästään sen takia, että noin viiden kilometrin korkeudessa turha maleksiminen on terveydellekin haitallista. Yllättävimpiä kokemuksiani oli nokkani palaminen pakkasellakin. Siis kylmässä pakkasessa! Afrikan auringon UV-säteily kun on korkeuksissakin pistävä ja jopa pahempi kuin hiekkarannoilla. Tarkoitukseni ei ollut ruskettua matkalla, mutta monien turistien tavoin nenänvarteni ja huuleni kärventyivät. Matkaoppaani ja kokit paistoivat nenänvarrestani nakkikeittoa ja rapautuneilla lärpättimillä heittivät huulta. [lähde?] Aioin tehdä tästä reklamaation, kun muistin, että meillä on vielä vuori valloitettavana.
Kohti lunta ja huippua. Kuvaaja: Pilvi Linna
Kello löi puoli kaksitoista ja oli aika herätä. “Tämähän ei ole mikään ihmisten aika lähteä syömään aamupalaa” totesin kokille. “Ei olekaan, tämä on oikeastaan ihmissusien ajankohta” vastasi soppakauha. Matkatessamme kohti vuorenhuippua kuutamoyönä, mukana oli maailman kolmanneksi nopein Kilimanjaro-kiipeäjä, jonka kanssa olimmekin ehtineet hitusen jo tutustua. Hän ja matkaoppaani olivat ihan sillä tuulella, että minun kuntoni kestää siinä määrin, että me johdamme 30 -henkistä laumaa vuorenrinteen nousussa. Joten ohitimme ihmisiä sitä tahtia, että kuljimme letkan ensimmäisinä huomaamattamme. Mitä tapahtui? Väsähdin ennen puolta väliä matkallamme Gilman’s Pointiin, erääseen virstaanpylvääsen Kibon loppuosuudessa. Kiersin termarin auki ja otin rauhallisen teehetken. Totesin, että kyllä tässä vain jaksetaan. Meidän ohi meni yli puolet kiipeilijöistä, jotka kerran ohitimme, mutta pääsin kuin pääsinkin Gilman’s Pointiin ja sen yli. Matkaoppaani koko ajan puijasi, että “matkaa on enää vartti” silloinkin, kun vielä oli tunti taivallusta Gilmanin pysäkille. Ehkä hän on todennut sen sitten toimivaksi. Saksalaiset matkailijat ainakin oksensivat sinne päästyämme ja joku sveitsiläinen tuupertui. Jollakin oli niin paha vuoristosairaus, että Gilman’s Point jäi viimeiseksi saavutetuksi etapiksi. Valtaosalle kiipeilijöistä ei tiettävästi vakavampia oireita muodostunut.
Pääsimme Stellar Pointiin saakka, josta oli jylhät lumimaisemat ja josta näki helposti Kibon huipulle asti horisontissa. Stellar Pointissa yhdistyi meidän reittikunnan lisäksi toinen kiipeilijäryhmäpolku, ja siitedes ympärillä pomppiva ihmismäärä oli liki kaksinkertainen ympärillämme, kun kymmenet ihmiset eri puolilta maailmaa hokivat World of Warcraft -tietokonepelin kirjainlyhennettä. Näkymät ulottuivat Keniaan ja Mo-towniin asti. Kokkini olivat tulleet vuorensisäisellä kiskoilla kulkevalla kaivosvaunulla vuorenhuipulle laittamaan minulle välipalan. [lähde?] Joimme nestettä ja päätimme polvet ja varpaat sökönä lähteä pitemmittä puheitta taivaltamaan vuorta alaspäin.
Kilimanjaron huipulla. Kuvaaja: Pilvi Linna
Sain sertifikaatin onnistuneesta vuorenhuipulle kiipeämisestä. Matka-avustajani kysyivät tippiä.
Olin tietoinen sopusuhtaisista tippimääristä, joka oli parista sadasta muutamaan sataan imperialistiseen dollariin. Annoin jotain siltä väliltä sekä joitain esineitä, kuten 4H-krääsää sekä sen valkoisen maalipurkin á la hupiukko. He olivat onnellisia ja veivät minut seuraavaksi takaisin Mo-townin hotellille.
Tapasin seuraavina päivinä paikallisen seudun aktiivisuustasoltaan uneliaampaa 4H-järjestäjäväkeä, kuten Moshi Primary Schoolin rehtorin, herra Christopherin, lounaalla. Lounastimme terassilla kera ananasmehun ja tutustuimme Chagga-heimon ikivanhaan rituaalipuuhun. Hän moitti siinä paikallisen koulutuksen tasoa, kun atk-tunnitkin hän joutuu antamaan 60-päiselle lapsikatraalle Android-puhelimensa näytöstä, opettaessaan Exceliä. He ovat tosin keksineet varsin luovia keinoja opetella Excel-taulukoita erinäisillä konkreettisilla tauluilla, naruilla ynnä muilla tennisverkoilla. Sovimme tietokoneeni lahjoittamisestani heille vielä, ja kaikki olivat onnellisia. Loppupäivät Tansaniassa podin hellää polveani ja varpaitani, kunnes lentoni Dar-Es-Salamikinkun lentokentältä oli lähteäkseen.
200-vuotias heimopuu. Kuvaaja: Pilvi Linna
Pieni selite loppuun: Tämä blogikirjoitus liittyy Yritetään Yhdessä -hankkeen Tansanian opintomatkaan, joka toteutettiin lokakuussa 2017. Mukana matkalla seikkaili  myös nimimerkki ‘Pilvi Linna’, joka valaisee tässä blogissa, mitä hänelle tapahtui varsinaisen opintomatkan jälkeen (lehtori Kristiina Vesama).

“Se on moro Morogoro!” Departure 11th October to Tanzania!

Yritetään Yhdessä -hanke (2016-2017, ESR)
Intian valtameren äärellä Tansaniassa. Kuva: Kristiina Vesama

Yritetään yhdessä –hanke (2016-2017) on Humanistisen ammattikorkeakoulun, Suomen 4H-liiton sekä Kontiolahden 4H ry:n yhteishanke, jossa on kannustettu nuoria kokeilemaan yrittäjyyttä ryhmänä. Hankkeessa valmennettiin nuoria pienryhmissä ja he perustivat yksin, pareittain tai pienryhmässä  4H-yrityksen. Hankkeen päätavoitteena on ollut vahvistaa nuorten työelämä- ja yrittäjyysvalmiuksia ja  ensisijaista kohderyhmää ovat olleet 16-28-vuotiaat nuoret Pohjois-Karjalan alueella. Toimintaan on osallistunut aktiivisesti hankkeen aikana yli 50 nuorta. Päättymässä oleva Yritetään Yhdessä -hanke huipentuu opintomatkaan Tansaniaan lokakuussa 2017,  jonka aikana tutustutaan Tansanian 4H-toimintaan ja 4H-yrittäjiin.

‘Moro Morogoro’ -opintomatkalle lähtee 9 henkilöä:  seitsemän 17-27 -vuotiasta pohjoiskarjalaista nuorta, yksi Humakin opiskelija ja kaksi lehtoria. Lentokone kohti Tansaniaa nousee ilmaan ensi keskiviikkona 11.10.2017. Opintomatkan nimen mukaisesti suuntaamme ensiksi Morogoro-nimiseen kaupunkiin ja sieltä jatkamme Tangaan Pohjois-Tansaniaan. Miksi me sinne menemme? Moro Morogoro -matkan tavoitteena on:

  • tutustua Tansaniassa 4H -yritystoimintaan ja luoda paikallisten nuorten kanssa kontakteja, mistä voi syntyä tulevaisuudessa yhteistyötä ja uutta yritystoimintaa
  • oppia lisää kansainvälisyydestä  ja vahvistaa omaa kielitaitoa & vuorovaikutustaitoja monikulttuurisessa toimintaympäristössä
  • saada uusia ideoita ja toimintamalleja omaan yritystoimintaan
  • tutustua tansanialaiseen kulttuuriin ja luontoon sekä tansanialaisten nuorten elämään ja arkeen
  • tutustua Eno-verkkokoulun puidenistutusprojektiin Tansaniassa. Täältä löydät lisätietoa! 

Kysyin projektipäällikkö Kari Keurulta miltä nyt tuntuu viikkoa ennen matkalle lähtöä:

“Jännittää aikas paljon.  Iso kulttuuriloikka arkikuvioista on luvassa. Samoin ilmastoloikka. Meillä täällä kylmää ja sateista, siellä kuumaa ja kuivaa.  Ja tällä kertaa lähdetään reissuun  ryhmän kanssa. Mutta uskon vahvasti (vaikka kuulostaakin kliseiseltä), että matkustaminen muuttaa meitä, matkalla opimme ja palaamme takaisin eri ihmisinä.”

ENO-verkkokoulun puidenistutusprojektiin tutustumassa huhtikuussa 2017 Morogorossa. Kuva: Kristiina Vesama

Tansanian 4H -järjestöllä on yli 55000 jäsentä ja 4H-yrityksiä on yli 30000, joten kyse on varsin laajasta ja merkittävästä nuorisoalan toiminnasta. Monet 4H-klubit toimivat koulujen yhteydessä. Tyypillistä toimintaa on vihannesten ja eläinten kasvattaminen sekä tuotteiden myyminen. Monilla klubeilla järjestetään myös koulutusta pienyritystoimintaan ja esim. tytöille opetetaan vaatteiden ompelua.

Hfads of club. 4H-kerho Tangassa, koulutusta ompelijaksi. Vasemmalla kerhon vetäjä, vapaaehtoistyöntekijä Fatuma Ngoda. Kuva: Kristiina Vesama

Moro Morogoro -opintomatkan suunnittelu aloitettiin jo vuoden 2016 alussa ja 1,5 vuotta on ideoitu ja matkarahat onkin kerätty monin eri tavoin: osin 4H-yritystoiminnalla (Pop Up-kahvilat/ruokailut, kahvitukset, sambusoiden myynti, työtehtävät erilaisissa tapahtumissa, kotiapu, käsitöiden myynti, jne.), apurahoin (mm. 4H-säätiö) ja ESR-hanke tukee nuorten matkaa merkittävällä summalla. Samalla on myös innostettu ja rohkaistu pohjoiskarjalaisia nuoria mukaan.

“Tansaniaan ei tulisi  lähdettyä yksin – on mukavaa lähteä ryhmän mukana. Kiva nähdä afrikkalaista kulttuuria ja tutustua toisenlaiseen arkeen. Haluan myös  vahvistaa kielitaitoani. Taloudellisesti tämmöinen matka ei olisi mahdollinen, mutta nyt olemme keränneet yhdessä rahaa eri tavoin” toteaa matkaan lähtevä outokumpulainen Elina Tyni.

Sokorey Mohamed ja Elina Tyni valmistavat sambusoita JoenYö-tapahtumaan (Joensuussa syyskuussa 2017).

Mukaan matkaan lähtee myös Humakin Turun alueyksikön opiskelija Ida Busk, joka suorittaa parhaillaan tutkintoa Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa. Hän tuottaa hankkeelle opinnäytetyön muodossa vaikuttavuusselvityksen. Reissun aikana Idan tarkoituksena on kerätä opinnäytetyöaineistoa mm. haastattelemalla nuoria. On hienoa, että saamme mukaan oman oppilaitoksen opiskelijan, joka on apuna hankkeen arviointityössä.

Matkaryhmä on tavannut toisiaan Skypen kautta ja olemme yhdessä käyneet läpi matkaan liittyviä asioita sekä tutustuneet tansanialaiseen kulttuuriin. Viime viikolla tapaamisessamme vieraili Eno-verkkokoulun toimija ja Karelia-ammattikorkeakoulun lehtori Kaija Saramäki, jolla on paljon kokemusta Afrikasta. Saimme häneltä erinomaisia Survival-vinkkejä reissuun:

  • muista kuumuus ja polttava aurinko: pidä päähine päässä koko ajan,  pullotettua vettä ja pientä suolaista reppuun
  • huomioithan: aikakäsitys on huomattavasti joustavampi Tansaniassa, ihmisten tervehtiminen on tärkeää! Muista Habari! ja Shikamoo!  Kunnioita vanhempia henkilöitä
  • Pakkaa mukan: ripuli- ja ummetuslääkkeitä, päänsärkylääkkeitä, antihistamiinia, käsidesiä, desinfiointipyyhkeitä, rakkolaastareita, tavan laastareita, bepanthenia ja kortisonivoidetta. Tarvittaessa myös antibiootti- ja hiivakuuri.
  • Roudarinteippiä ja nippusiteitä 😂. Niillä korjaa mitä vaan!

Lehtorit lisäsivät listaan vielä:

  • hyvä taskulamppu/otsalamppu
  • hyttysmyrkky
  • adapteri
  • tekemistä illoiksi, esim. kirja tai pelikortit. Wifiä ei välttämättä ole:) Vain meidän muiden erinomainen seura. Luvassa on siis todellista leirielämää!

Päivän pähkinät:

  1. Mitkä ovat Tansanian rajanaapurit ? Niitä on kahdeksan kappaletta.
  2. Tansaniassa sijaitsee Afikan suurin järvi ja korkein vuori? Mitkä ovat näiden nimet? Kuinka korkea on tuo vuori?
  3. Mikä on Tansanian pääkaupunki?
  4.  Sijaitseeko Tansania päiväntasaajalla (ja mitä tarkoitetaan päiväntasaajalla)?

We are so ready for this adventure! Hakuna matata!

“Shikamoo. Jina langu ni Kristiina Vesama. Ninafuraha kukutana na wewe.”

Kirjoittaja: Kristiina Vesama, lehtori/projektityöntekijä, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 4.10.2017

Tansanian 4H-järjestön ja Humakin toimijoita Tangassa. Vasemmalta: Kristiina Vesama (Humak), Bernard Goliama (4H Tansania), Susan Naburi (4H Tansania), Kari Keuru (Humak), Joseph Desideri (4H Tansania)
Aurinko laskee Panganissa Tangan eteläpuolella. Kuva: Kristiina Vesama