Mikä sun salaisuus on?

Candiella tytorina
Candiella tytor-koulutuksessa

Olen Candiella, 22-vuotias ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija. Aloitin opintoni syksyllä 2017 ja valmistun 2018 syyskuussa, eli olen koulun kirjoilla vain 13 kuukautta. Olen liikuntatutor ja kuulun HUMAKOn edustajistoon. Olen töissä keskimäärin kaksi yötä viikossa. Koulun alettua hankin energisen koiranpennun ja elän tavallista elämää: urheilen, näen kavereita ja harrastan. Olen saanut aikani riittävyydestä paljon ihmettelyjä, ja ajattelin kirjoittaa siitä, miten olen saanut edettyä opinnoissani nopealla aikataululla.

”Mikä sun salaisuus on?” ja ”Onko sulla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla?” ovat kysymyksiä, joita kuulen aina välillä. Salaisuutta minulla ei ole ja vuorokauden tunnit ovat minullakin yhtä rajalliset kuin muilla, mutta tässä kootusti vinkkejä, miten opintoja saa nopeutettua vaikka elää myös omaa elämää!

Vinkki 1: AHOT (Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen)

Yhteisöpedagogin opinnot käsittävät 210 opintopisteen laajuiset opinnot, ja suositeltu valmistumisaika on 3,5 vuotta. Opinnot aloittaessani minulla oli muutama kurssi käytynä kauppakorkeakoulusta sekä työkokemusta. Näiden avulla sain ahotoitua eli hyväksiluettua yhteensä 54 opintopistettä. Suoritettavaksi jäi enää 156 opintopistettä.

Hyvät ja huonot puolet:

+ Ahotoimalla jo käytyjä kursseja saa vapautettua aikaa muille kursseille.

+ Ei tarvitse opetella toistamiseen jo opittuja asioita.

– Harjoitteluja ahotoimalla ei pääse tutustumaan niin moneen paikkaan kuin ilman ahotointia

VINKKI 2: Hanki harjoittelupaikka ulkomailta

Olin lukiossa Etelä Afrikassa vaihto-oppilaana vuoden ja sinne jäi monta hyvää ystävää. Koulun alettua saimme infoa vaihtoon lähtemisen mahdollisuudesta ja automaattisesti mietin uudestaan Afrikkaan lähtöä. Syksyllä puoliläpällä juttelin eteläafrikkalaisen kaverini kanssa mahdollisuudesta lähteä talvella sinne vaihtoon. Hän innostui ideasta niin paljon, että otti itse yhteyttä harjoittelupaikkaani ja pian tajusin lähteväni kuudeksi viikoksi Etelä Afrikkaan harjoitteluun vain 19 päivän varoitusajalla. Minulla kävi tuuri, sillä harjoittelupaikka tarjosi minulle mahdollisuuden asua harjoittelupaikassani sekä tarjosi kaikki ruoat. Myös paikalliset ystävät helpottivat lähtöpäätöstä, sillä samalla sain monta viikonloppulomaa heidän kanssaan.

Alun perin suunnitelmanani oli suorittaa kaksi ensimmäistä vuotta yhdessä vuodessa ja jatkaa siitä normaalisti kolmannelle vuodelle. Tein syksyn aikana aikatauluni mukaan toisen vuoden opintoja itsenäisinä sekä osallistuin jonkin verran toisen vuosikurssin lähiopetukseenkin. Afrikassa ollessani stressasin kevään työharjoittelun harjoittelupaikasta, jota minulla ei vielä ollut. Reissussa kuitenkin sain tiedon, että pääsin kolmeen hakemaani harjoittelupaikkaan. Yhdestä harjoittelupaikasta jouduin kieltäytymään ja yhden sain sovittua osa-aikaiseksi harjoitteluksi, mikä mahdollisti harjoittelun jakamisen koko kevään ajalle. Joulun yllättävä harjoittelu sekä osa-aikainen harjoittelu olivat kokonaan ekstroja suunnittelemiini opintoihin. Ne olin suunnitellut suorittavani vasta kesällä.

Candiella Suominen
Candiella valmistuu yhteisöpedagogiksi 13 kuukaudessa

VINKKI 3: Ei pitkiä lomia

Lähdin Etelä Afrikkaan joulukuun alussa ja tulin tammikuun puolessa välissä takaisin. Joululomaa minulla ei siis ollut pitkiä viikonloppuja lukuun ottamatta. Reissun takia missasin koulusta pari viikkoa opetusta ja tein poissaolojen seurauksena vaaditut korvaavat tehtävät. Opintoni venyvät kesäkuun puolelle, sillä kaksi harjoitteluani kestävät lähiopetusta pidempään. Teen myös opinnäytetyöni kesän aikana. Näiden lisäksi olen myös töissä.

Hyvät ja huonot puolet:

– Oma jaksaminen voi kärsiä

Kun olinkin jo suorittanut tai suorittamassa kesälle suunniteltuja opintoja, mietin hakevani kesän ajaksi yhteisöpedagogiopintojen viimeiseen harjoitteluun, jotta saisin opintojani etenemään. Viimeiseen harjoittelupaikkaan tehdään usein myös opinnäytetyö, joten ajauduin samalla jo alkukeväällä pohtimaan opinnäytetyöni aihetta. Tämän seurauksena kävin taas tuttuun tapaan opettajien kanssa keskustelua nopeammin etenemisestä jos kerran viimeinen harjoittelukin onnistuisi jo kesällä. Minulle suositeltiin valmistumista joko maalis- tai toukokuussa, eli kahdessa vuodessa. Kiinnostuin pian yhdestä yrityksestä ja otin yrittäjään yhteyttä. Yrittäjä ilmoitti, että kesällä ei voi harjoittelua tehdä, sillä hän on lomalla, mutta keväällä kyllä onnistuisi. Pitkään laskeskelin tunteja ehdinkö millään venymään kaikkeen, mutta päätin kokeilla. Harjoitteluohjaaja oli myös hyvin joustava, joten allekirjoitimme harjoittelusopimuksen. Kevään aikana ajauduin tilanteeseen, jossa opinnäytetyöni aiheen toiminnan kesän ajaksi loppumisen takia lähdin suunnittelemaan ja osaksi toteuttamaan opinnäytetyötäni jo työharjoittelun aikana. Koska opinnäytetyökin oli jo aluillaan, aloin miettimään valmistumista jo puolessatoista vuodessa. Tästä syystä aloitin tekemään kolmannen vuoden opintoja itsenäisinä paketteina.

VINKKI 4: Itsenäistä työskentelyä

Tein monta kurssia kokonaan itsenäisesti tehden tehtäviä, kirjoitellen esseitä ja lukien tentteihin. Sain myös sovittua kaksi harjoitteluani pidemmiksi niin, etten tehnyt töitä kokoaikaisesti, vaan sain tehdä myös paljon itsenäistä työtä. Näin sain jaettua työskentelyä iltoihin sekä viikonloppuihin ja suurimman osan tapaamisista sopimaan kalenteriin.

Hyvät ja huonot puolet:

+ Aikaa ei kulu laittautumiseen eikä koulumatkoihin kun työskentelyn voi aloittaa vielä peiton alla maatessa.

+ Työskentelytavan sopiessa itselle erinomainen vaihtoehto.

+ Joustava työaika silloin kuin itselle sopii.

– Itsenäinen työskentely ei ole kaikkia varten.

– Vastuu oikeasti tehdä työt, sillä osassa kursseissa kukaan ei ole antamassa määräaikoja.

Kun kolmannen vuoden opinnotkin etenivät hyvää tahtia ja tajusin koko yhteisöpedagogin opinnoista jäävän jäljelle opinnäytetyön lisäksi vain 15 opinnäytetyöhön valmistavaa suorittamatonta opintopistettä, päätin keskustella opettajien kanssa uudelleen. Halusin viimeisetkin kurssit auki, sillä olin ehtinyt iskostaa mieleeni ajatuksen valmistua vain 13 kuukaudessa. Lisäksi opinnäytetyötä oli mielestäni hankala aloittaa kunnolla ilman siihen valmentavia kursseja, ja pitkään kävin opettajien kanssa viestienvaihtoa kunnes sain luvan tehdä nämä valmentavat opinnot itsenäisesti. Valmistumisajankohdaksi varmistui syyskuu.

Candiella ja työharjoittelupaikan kaveri
Candiella Suominen: Viimeisen työharjoittelupaikkani karvainen kaveri

Nyt olen siinä tilanteessa, että kalenterissa on ylhäällä kaikki tekemättömät tehtävät, tentit ja määräajat. Määrä on kieltämättä suuri, muttei mahdoton. Koska käyn yötöissä välillä myös arkisin, on edessä taas yövuoroja koulupäivien välissä. Välillä pelottaa jaksamisen kannalta, kun tiedän valmiiksi, etten ehdi yövuoron jälkeen nukkua tuntia tai kahta kauempaa ennen kouluun lähtöä. Vaikka välillä onkin muutama päivä niin, ettei muuta kuin koulua, töitä ja koiralenkkejä ehdi ajatella, kompensoi kiireisiä päiviä pitkät joskus itsenäistä työtäkin sisältävät vapaat.

Loppupeleissä olen äärimmäisen tyytyväinen nopeasti edenneisiin opintoihini sekä valmistumisen jälkeisiin suunnitelmiini elämässä etenemiseen.

 

Kirjoittaja: Candiella Suominen
Teksti on tutoroinnin lisätyönä tehty blogiteksti opintojen etenemisestä sekä niiden nopeuttamisesta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alun perin suunnitelmanani oli suorittaa kaksi ensimmäistä vuotta yhdessä vuodessa ja jatkaa siitä normaalisti kolmannelle vuodelle. Tein syksyn aikana aikatauluni mukaan toisen vuoden opintoja itsenäisinä sekä osallistuin jonkin verran toisen vuosikurssin lähiopetukseenkin. Afrikassa ollessani stressasin kevään työharjoittelun harjoittelupaikasta, jota minulla ei vielä ollut. Reissussa kuitenkin sain tiedon, että pääsin kolmeen hakemaani harjoittelupaikkaan. Yhdestä harjoittelupaikasta jouduin kieltäytymään ja yhden sain sovittua osa-aikaiseksi harjoitteluksi, mikä mahdollisti harjoittelun jakamisen koko kevään ajalle. Joulun yllättävä harjoittelu sekä osa-aikainen harjoittelu olivat kokonaan ekstroja suunnittelemiini opintoihin. Ne olin suunnitellut suorittavani vasta kesällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun olinkin jo suorittanut tai suorittamassa kesälle suunniteltuja opintoja, mietin hakevani kesän ajaksi yhteisöpedagogiopintojen viimeiseen harjoitteluun, jotta saisin opintojani etenemään. Viimeiseen harjoittelupaikkaan tehdään usein myös opinnäytetyö, joten ajauduin samalla jo alkukeväällä pohtimaan opinnäytetyöni aihetta. Tämän seurauksena kävin taas tuttuun tapaan opettajien kanssa keskustelua nopeammin etenemisestä jos kerran viimeinen harjoittelukin onnistuisi jo kesällä. Minulle suositeltiin valmistumista joko maalis- tai toukokuussa, eli kahdessa vuodessa. Kiinnostuin pian yhdestä yrityksestä ja otin yrittäjään yhteyttä. Yrittäjä ilmoitti, että kesällä ei voi harjoittelua tehdä, sillä hän on lomalla, mutta keväällä kyllä onnistuisi. Pitkään laskeskelin tunteja ehdinkö millään venymään kaikkeen, mutta päätin kokeilla. Harjoitteluohjaaja oli myös hyvin joustava, joten allekirjoitimme harjoittelusopimuksen. Kevään aikana ajauduin tilanteeseen, jossa opinnäytetyöni aiheen toiminnan kesän ajaksi loppumisen takia lähdin suunnittelemaan ja osaksi toteuttamaan opinnäytetyötäni jo työharjoittelun aikana. Koska opinnäytetyökin oli jo aluillaan, aloin miettimään valmistumista jo puolessatoista vuodessa. Tästä syystä aloitin tekemään kolmannen vuoden opintoja itsenäisinä paketteina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun kolmannen vuoden opinnotkin etenivät hyvää tahtia ja tajusin koko yhteisöpedagogin opinnoista jäävän jäljelle opinnäytetyön lisäksi vain 15 opinnäytetyöhön valmistavaa suorittamatonta opintopistettä, päätin keskustella opettajien kanssa uudelleen. Halusin viimeisetkin kurssit auki, sillä olin ehtinyt iskostaa mieleeni ajatuksen valmistua vain 13 kuukaudessa. Lisäksi opinnäytetyötä oli mielestäni hankala aloittaa kunnolla ilman siihen valmentavia kursseja, ja pitkään kävin opettajien kanssa viestienvaihtoa kunnes sain luvan tehdä nämä valmentavat opinnot itsenäisesti. Valmistumisajankohdaksi varmistui syyskuu.

Nyt olen siinä tilanteessa, että kalenterissa on ylhäällä kaikki tekemättömät tehtävät, tentit ja määräajat. Määrä on kieltämättä suuri, muttei mahdoton. Koska käyn yötöissä välillä myös arkisin, on edessä taas yövuoroja koulupäivien välissä. Välillä pelottaa jaksamisen kannalta, kun tiedän valmiiksi, etten ehdi yövuoron jälkeen nukkua tuntia tai kahta kauempaa ennen kouluun lähtöä. Vaikka välillä onkin muutama päivä niin, ettei muuta kuin koulua, töitä ja koiralenkkejä ehdi ajatella, kompensoi kiireisiä päiviä pitkät joskus itsenäistä työtäkin sisältävät vapaat.

Loppupeleissä olen äärimmäisen tyytyväinen nopeasti edenneisiin opintoihini sekä valmistumisen jälkeisiin suunnitelmiini elämässä etenemiseen.