Lumipäivä Bradfordissa

Keskiviikkoaamu (28.2.2018) alkoi kotoisasti, kun heräsimme lumiseen maisemaan. Lunta pyrytti sakeasti ja tiet olivat lumikerroksen peitossa. Ohjelmassamme oli käynti moskeijassa, lounas yliopiston opiskelijoiden pyörittämässä ravintolassa ja luento. Koululle tullessamme kuulimme, että koko yliopisto suljetaan lumen vuoksi. Iltapäivän luento peruttiin, mutta onneksemme pääsimme lähtemään ensimmäiseen vierailukohteeseemme, läheiseen moskeijaan. Bradford on erittäin monikulttuurinen kaupunki, ja suurin osa maahanmuuttajista tulee etelä-Aasiasta, joten moskeijassa käynti on hyödyllinen avaamaan paikallista elämäntapaa.

Meidät toivotettiin tervetulleeksi ja meille esiteltiin moskeijan eri tilat: koristeellinen aula, peseytymistilat ja rukoushuoneet. Opas kertoi islamin perusteista ja viidestä peruspilarista. Oli tärkeää oppia uskonnon perusasioita, jotta voimme ymmärtää heitä. Suomessakin yhä suurempi osa väestöstä on muslimeja, joten meilläkin nämä asiat ovat tärkeitä oppia ja ymmärtää. Median luoma viesti islamista voi olla vääränlainen, ja he painottivat olevansa tavallisia ihmisiä, joille ihmissuhteet, perhe ja hyvän tekeminen ovat tärkeää. Heille jokainen ihmiselämä on arvokas. Yhteisö on tiivis, ja myös lapsista ja nuorista huolehditaan.

Moskeijassa ei ole erikseen vielä nuorten toimintaa, mutta suurien juhlien yhteydessä on lapsille ja nuorille hyväntekeväisyystapahtumia ja he ovat aktiivisesti mukana toiminnassa. Moskeijassa järjestetään kursseja ja koulutusta, esimerkiksi tietoa islamista tai vaikka hyvästä vanhemmuudesta. Mediatyötä on aloitettu kuvaamalla opetuksia Youtube-videoiksi.

Loppuillaksi matkustimme käymään viereiseen kaupunkiin Leedsiin. Sinne oli lyhyt matka junalla ja helppo päästä. Leedsissä päivä kului ravintoloissa, kaupoissa sekä ostoskeskuksessa. Pysyimme juna-aseman lähettyvillä, sillä julkisen liikenteen toimivuudesta oli varoiteltu lumipyryn takia. Pois lähtiessämme junia olikin peruttu,  mutta pääsimme onneksi näppärästi perille Bradfordiin.

Päivän annista ensimmäisenä ihmettelimme, kuinka koulut suljetaan suomalaisesta perspektiivistä melko heppoisin perustein. Samoin liikenteen ongelmat lumentulon jälkeen vaikuttivat suhteellisen suurilta. Tärkeimpänä päivästä jäi mieleen kuitenkin moskeijavierailu. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja meille tarjottiin samosat, teetä sekä muita herkkuja perinteisesti lattialla istuen. Kysymyksiimme vastailtiin ystävällisesti ja olomme tehtiin mukavaksi. Meidät toivotettiin tervetulleiksi uudestaan. Saimme näkökulmaa siitä, miten isossa osassa islam on Bradfordissa.

Salla, Emilia ja Jaakko

 

”Puolustan niitä, jotka eivät pysty itse puolustautumaan”

Bradfordin opintomatka, tiistain tunnelmia (27.2.2018)

Humakin yhteisöpedagogiopiskelijat tutustuvat School of Rock and Median toimintaan

Tiistaiaamuna saavuimme kampukselle ja päivän teemana oli vihapuheen vastaisuus (Hate Crime). Ensimmäisellä luennolla lehtori Brian kertoi meille nuoren tytön – Sophie Lancasterin tarinan.  Hänet pahoinpideltiin kuoliaaksi musiikkimausta johtuvan tyylinsä takia.

Seuraavalla luennolla pakistanilaistaustainen lehtori Aisha kertoi meille radikalisoitumisen ehkäisemisestä. Lisäksi hän kertoi omakohtaisesta kokemuksestaan junamatkalla. Aisha itse on muslimi, mutta hän ei normaalisti käytä huivia. Kyseisellä junamatkalla hän kuitenkin piti huivia päässään, kiitos epäonnistuneen hiustenvärjäyksen. Samassa vaunussa ollut mies epäili, että Aishalla on pommi isossa laukussaan ja vaati häntä poistumaan junasta, lopuksi myös fyysisesti tönimällä. Kukaan kanssamatkustajista ei puuttunut tilanteeseen. Aisha pyysi miestä istumaan viereensä, ja esitteli laukkunsa sisällön; vaatteiden lisäksi laukusta löytyi huulipuna ja kuukautissiteitä. Mies kiusaantui silminnähden siteet nähdessään, ja muut matkustajat huvittuivat tästä. Kun tilanne oli ohi, vanhempi brittinainen halusi tarjota Aishalle juotavaa osoittaakseen, etteivät kaikki britit ole tuon miehen kaltaisia. Aisha oli kiitollinen tarjouksesta, mutta hän pahastui ennakkoluuloista ollessaan itsekin britti.

Näiden vaikuttavien luentopuheenvuorojen jälkeen tilannetta kevensi se, kun Nick kertoi 52 Bradfordissa olevan koulun olevan suljettu lumen vuoksi.

   

Lounastauon jälkeen menimme muutaman kilometrin päähän vierailemaan School of Rock and Mediassa. Siellä teimme oman videomme osaksi Active Bystander-kampanjaa. Lausuimme videolle suomen kielellä kampanjan sloganeita, esimerkiksi; ”Puolustan niitä, jotka eivät pysty itse puolustautumaan” ja ”On aika ystävällisyydelle”.

School of Rock and Media oli jo itsessään vaikuttava paikka. Se on rakennettu 130 vuotta vanhaan rakennukseen, josta on vuosien saatossa ostettu kaasua, löydetty ihmisten luita ja joka on rehevöitynyt ja ollut isokokoisten rottien kotina. Talo oltiin kunnostettu erityistarpeita vaativien henkilöiden nuorisotilaksi ja paikan perustanut yhteisökehittäjä John kertoi meille, että haluaa nuorten kokevan olevansa siellä rokkistaroja. Nuorilla ei välttämättä ikinä ole mahdollisuutta saavuttaa asioita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä, joten heille halutaan antaa paikka, jossa loistaa.

Loppupäivä meillä oli vapaata ja jakauduimme aiempien päivien tapaan ympäri kaupunkia. Kaupunki on karu mutta erittäin kaunis. Köyhyys näkyy katukuvassa, mutta paikka on todella kiehtova, kun täällä on niin paljon historiaa. Olemme lähes kaikki käyneet vapaa-ajalla 1400-luvun tunneleissa, joissa on edelleen kauppa- ja ravintolatoimintaa. Muutamat ovat käyneet myös tutustumassa Science and Media museoon ja totta kai kaupoilla, kun kerran reissussa olemme.

Tämän päivän blogitiimi kiittää ja kuittaa, pääsette huomisen ryhmän saattelemana seuraamaan reissumme jatkumista!

Sincerly, Katariina, Anna-Katariina, Sinikka ja Noora

Opintomatka Bradfordiin

Opintomatka Bradfordiin College / University

Olemme tällä hetkellä opintomatkalla Englannissa, kaupungissa nimeltä Bradford. Matkan on järjestänyt opiskelijatiimi, joka on koottu ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijoista (yp) Nurmijärven kampukselta. Matkalla on mukana 19 yp-opiskelijaa kolmelta eri kampukselta, Nurmijärveltä, Kuopiosta ja Jyväskylästä sekä kaksi lehtoria. Opintomatkan tarkoitus on tutustua Humakin yhteistyökouluun, Bradford Collegeen /yliopistoon ja paikalliseen nuorisotyöhön sen eri muodoissa

Sunnuntai 25.2.2018

Lensimme aikaisin aamulla Helsingistä Manchesteriin ja jatkoimme bussilla Bradfordiin. Bussimatkan aikana näimme hiukan englantilaista maaseutua, joka Suomeen verrattuna oli todella erilaista ja hienoa. Perille päästyämme, majoituimme Bradford Collegen / yliopiston opiskelija-asuntoloihin. Matkustuspäivä oli raskas ja loppupäivä meni nukkuessa ja kierrellessä kaupunkia.

Opintomatka Bradfordiin

Maanantai 26.2.2018

Päivä aloitettiin kampukseen tutustumisella. Tapasimme Nicki Koralin , joka toimii Bradfodin collegen koulutuspäällikkönä (Head of School for Childhood and Youth, Early Years, Health & Care, Social & Community). Hän kertoi meille viikon ohjelmasta, esitteli kampusta ja sen lähialueita sekä kertoi meille Brittiläisen nuorisotyön historiasta. Saimme myös kuulla hyödyllisiä vinkkejä Bradfordissa liikkumiseen.

Bradfodin kulta-aikoina kaupungissa on toiminut suuria villatehtaita, jotka teollisen vallankumouksen jälkeen on hylätty. Nyt Bradford on yksi Englannin köyhimmistä kaupungeista ja se näkyy katukuvassa mm. autioina rakennuksina.

Englantilaiseen nuorisotyöhön vaikuttaa vahvasti nykyinen hallitus, joka on minimoinut nuorisotyöhön käytettävän budjetin. Englannin laki ei velvoita kaupunkeja tarjoamaan nuorisopalveluita, joten moni kaupunki on lopettanut esimerkiksi nuorisotalotoiminnan säästösyistä. Suurin osa nuorille suunnatuista palveluista on kirkkojen ja erilaisten järjestöjen tarjoamaa.

Bradford College / University

Lounaan jälkeen saimme osallistua collegen oppitunnille, joka käsitteli työhyvinvointia. Oppitunnilla saimme työskennellä oppilaiden kanssa ja osallistua pienryhmätehtävien tekemiseen.

 

Loppupäivä kului kaupungin kiertelyyn, ruuanlaittoon ja hengailuun.

Regards from Bradford: Ronja, Mari, Iina, Roosa

Järjestötyön ja ohjauksen opintoja Afrikassa

Maalattu puu
Gambialaista markkinointia eli mainostaulu puuhun maalattuna

Jyväskyläläinen Suvi Moisio opiskelee nyt toista viikkoa länsiafrikkalaisessa Gambiassa. – Opiskelen Humakissa järjestö- ja nuorisotyötä. Tavoitteenani on valmistua syksyllä yhteisöpedagogiksi (AMK). Juuri nyt olen suuntautumisopintojen harjoittelussa täällä Länsi-Afrikassa, kertoo Suvi, joka osana harjoitteluaan toimii ohjaajana paikallisissa kouluissa.

Työ lasten kanssa parasta

Suvin suuntautumisen harjoittelu kestää kaikkiaan kolme kuukautta, josta osan hän työskentelee ihan ”aitiopaikalla” Gambiassa, lähellä maan pääkaupunki Banjulia. – Parasta ensimmäisellä viikolla ovat olleet paikalliset lapset. He ovat niin iloisia ja onnellisia, vaikka köyhyys on läsnä. Kaikki lapset eivät pääse kouluun. Yksi harjoitteluni tavoite onkin auttaa suomalaisia perustamaan tukijärjestön, jonka avulla saadaan rakennettua uusi koulu Mahmudan kylään. Harjoittelussa paikallisissa kouluissa vertailen heidän opetus- ja ohjausmenetelmiään ja luon pohjaa uuden koulun pedagogiikalle, selvittää Suvi tavoitteitaan.

Gambia YP _Suvi Moisio

Koulutus niin tärkeää

Gambia on entinen Iso-Britannian siirtomaa, joka saavutti itsenäisyyden vasta 1965. Siirtomaaisäntä jätti maan viralliseksi kieleksi englannin. – Maan 1,8-miljoonainen väestö puhuu heimokieliä, muun muassa mandikaa ja wolofia. Koraanikoulussa opetuskieli on arabia, mutta virallinen kieli on englanti, jota opetetaan koulussa. Tämänkin takia on tärkeää, että lapset pääsevät kouluun ja saavat kielen, jolla pyörii koko yhteiskunnan kaikki toiminnot, jatkaa Suvi. – Kontaktit harjoittelupaikkaan sain opettajaltani, joka vietti vuosi sitten perheensä kanssa joululoman Senegambia-alueella ja tutustui Vaajakoskelta lähtöisin olevaan Tanja Soween. Tanja pyörittää miehensä kanssa pientä huoneistohotellia ja avustaa vapaaehtoistyöntekijöitä.

Nuoruuteni haave toteutunut

– Kahdeksannelta luokalta asti olen haaveillut, että pääsisin Afrikkaan tekemään työtä lasten kanssa. Voinkin sanoa, että elän nyt unelmaani. Alkutunnelmat ovat olleet kotoisat. Minua on ihmetyttänyt eniten on se, että minkäänlaista kulttuurishokkia ei ole vielä ainakaan tullut. Jollain ihmeen tapaa on tuntunut kun olisin tullut ”kotiin”. Ihmiset ovat todella avoimia, kertoo Suvi ja lupaa kertoa harjoittelustaan vielä lisää.

YP Gambia Suvi Moisio
Uuden koulun naapurustossa asuvat lapset ovat katsomassa koulun avajaisia. – Näillä lapsilla ei ole mahdollisuutta päästä kouluun ensinkään. Yksi harjoitteluni tavoite onkin auttaa suomalaisia perustamaan tukijärjestö, jonka kautta saadaan uusi koulu rakennettua, jotta mahdollisimman moni lapsi pääsisi aloittamaan koulun, jatkaa Suvi Moisio.

Teksti: Maarit Honkonen-Seppälä

Kuvat: Suvi Moisio

Kirjoittaja on Suvin opettaja ja Humakin lehtori Jyväskylästä, joka sai alkusysäyksen perheensä Gambian matkalle toiselta yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelijalta, joka oli syksyllä 2016 harjoittelussa Senegalissa ja Gambiassa.

 

Gambia. Kunta Kinten kotimaalla on monet kasvot

 

Gambian taivaalla liitää lintu
Kuiva maa pölyää. Tuntuu, että hiekka tunkeutuu syvälle kurkkuun. Auton ikkunat on pidettävä auki, jotta pieni ilmanväre helpottaisi kuumuutta. Kasvillisuus on keltaista ja ruskeaa. Auringon polttamaa. Vaikka sadekauden loppumisesta ei ole kuin tovi, tuntuu, ettei täällä ole satanut vuosiin. Maaseutu, Länsi -Gambia, olemme perheeni kanssa lähes tiettömän taipaleen päässä. Pääkaupunki Banjulista Mahmudan kylään on matkaa kaksi tuntia. Olemme aika syvällä köyhällä maaseudulla.

Länsi-Afrikassa Humakin opiskelijoita

Vuosi sitten syksyllä suunnittelimme perheen talven lomakohdetta. Samoihin aikoihin yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelijani kertoi lähtevänsä harjoittelemaan Senegaliin ja Gambiaan. Kansainvälinen lastensuojelujärjestö mahdollisti opiskelijani oppimisen paikallisissa lastenkodeissa. Ajattelin, että minun on kuljettava opiskelijani jalanjäljessä. Lomamatkan kohde oli sillä selvä.

Iloisia-lapsia-Gambia
Gambia.iloiset-lapset

Sosiaalinen media pienentää maailmaa

Elämä on sattumuksia täynnä. Kaksi viikkoa ennen lomaamme saimme tietää, että Gambiassa on asunut jo 20 vuotta serkkuni lapsuuden ystävä. Tanja Sowe pyörittää miehensä kanssa pientä huoneistohotellia lähellä Senegambian hotellialuetta, järjestää retkiä turisteille ja avustaa humanitaarisia avustustyöntekijöitä. Ajattelen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, että onneksi on facebook.

Seuramatkalla kehitysapua tekemään

Mahmudan perheen naiset kuorivat maapähkinöitä varjossa iltapäivän paahtavalta auringolta. Isommat lapset tekevät samaa työtä, pienimmät vielä leikkivät ja vauvat ovat äidin rinnalla. Pääsimme tutustumaan paikalliseen perheyhteisöön, jonne on juuri syntynyt kaksospojat. Paikallisen perinteen mukaan he ovat Ousaine ja Assain. Perheessä on kymmenen lasta, lisäksi tätejä ja setiä, isiä ja äitejä. Gambialaisten eliniänodote on 52 vuotta. Ikäihmisiä emme näe. Viemme perheelle tuliaiseksi 50 kiloa riisiä, jolla he elävät kuukauden. Myös vaatimattomat Suomen tuomiset; muutamat T-paidat, mekot, kengät, kynät ja paperit saavat vastaanottajien ilmeet yllättyneiksi, mutta iloisiksi. Meille isoin riemu oli kun saimme vuorotellen sylitellä lapsia.

Gambia elää maapähkinöistä ja turismista

Naiset Gambia Maapähkinät
Gambialaiset-naiset-maapahkinoita keraamassa

Talouden kulmakivet muodostuvat kolmesta ämmästä. Maatalous, matkailu ja maapähkinät. Lähes 90 prosenttia maan kokonaisviennistä tulee maapähkinöistä. Maan läpi virtaavan Gambia-joen ansiosta liikkuminen ja maanviljely on mahdollista. Villieläimiä, kuten virtahepoja, krokotiileja, antilooppeja ja apinoita on kuitenkin vähän. Lintubongareille Gambia on paratiisi. Jopa yli 450 lintulajia on nähty Gambia-joen suistoissa. Gambia on myös auringonpalvojien unelma, sillä siellä paistaa noin 320 päivää vuodessa. Pohdin, että tänne on päästävä uudelleen. Tarinaa on kerrottava myös uusille yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelijoille.

Lähteinä: Wikipedia, Tjäreborgin opasesitteet sekä paikallisten haastattelut.

Teksti: Maarit Honkonen-Seppälä

Kuvat: Säde ja Jukka Seppälä

 

Kirjoittaja työskentelee lehtorina Humanistisessa ammattikorkeakoulussa Jyväskylässä. Humakin opiskelijoita on ollut harjoittelijoina Länsi-Afrikassa, muun muassa Senegalissa ja Gambiassa. Maarit kulki lomallaan opiskelijoiden jalanjäljissä yhdessä perheensä kanssa