Suvi Gambiassa. Harjoitteluja voi tehdä ympäri maailman

Elämä on sattumuksia täynnä. Niin myös Suvi Moision tie Humakin opiskelijaksi. – Kohtasin ensimmäisen kerran humakilaisia talvella 2016. Olin perheeni ja ystävieni kanssa katsomassa poikaystäväni salibandypeliä. Kulttuurituottaja- ja yhteisöpedagogi-opiskelijat olivat järjestäneet osana kansalaistoiminnan ja järjestötyön opintojaan tempauksen, jossa he keräsivät Happeen pelissä pehmoleluja turvapaikan hakijoille. Tottahan me osallistuimme.

Vastalahjaksi sain hakijaoppaan, jossa oli tarinaa opiskelijasta, joka oli tehnyt kolmen kuukauden harjoittelun Bangladeshissa. Silloin vanhempani ja kaverini sanoivat, että nyt se koulu löytyi, jossa voit toteuttaa haaveesi tehdä töitä kehitysmaan lasten kanssa. Olin näet jo kahdeksannella luokalla saanut ajatuksen, että minun on päästävä Afrikkaan.

Suvi Gambia
Gambia. Suvi: Kahdeksannella luokalla sain ajatuksen, että minun on päästävä tekemään töitä kehitysmaan lasten kanssa. Ystävieni huoneen seinillä on pop-artistien ja muiden teini-ikonien kuvia, minun huonettani valaisi oheinen kuva. Nyt Humakissa pääsin kokeilemaan millaista on tehdä työtä Länsi-Afrikassa.

Afrikkalaisia tarinoita

Yhteisöpedagogi-opinnot Suvi aloitti Jyväskylän kampuksella syksyllä 2016. – Jossain vaiheessa seuraavana talvena sain kuulla opettajaltani hänen tarinaansa perheen lomamatkalta Gambiasta. Seuraavana syksynä kyseinen opettaja järjesti sinne pienen ruohonjuuritasoisen keräyksen. Siitäkin kuulin tarinaa. Sitten vaan rohkenin kertoa omista haaveistani ja yhdessä pohdimme, että onko minun mahdollista tehdä suuntautumisen opintojani siellä.

Suvi Moisio. Gambia
Yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelija Suvi Moision harjoittelu länsiafrikkalaisessa Gambiassa on sujunut hyvin. – Yksi harjoitteluni tavoite oli auttaa tukijärjestön perustamisessa. Viime perjantaina Mahmudan tulevaisuus ry perustettiin. Tukijärjestön ideana on rakentaa koulu Mahmudan kylään ja pyörittää sitä, kertoo Suvi.

Uusi koulu kattoa vaille valmis

– Ja tässä sitä ollaan. Kaksi viikkoa olen saanut oppia aitiopaikalla. Olen saanut tehdä ohjaus- ja opetustöitä paikallisissa kouluissa, viedä humanitaarista apua perheille ja suunnitella uuden koulun pedagogiikkaa sekä markkinointia. Yksi harjoittelutavoitteistani toteutui viime perjantaina, kun Mahmudan Tulevaisuus ry -tukijärjestö näki päivänvalon. Järjestön tavoitteena on uuden koulun rakentaminen. Koulu onkin hyvissä vauhdissa, katto enää puuttuu. Nyt järjestön kautta voimme pyörittää koulua ja mahdollistaa Mahmudan kylän lasten kouluun pääsyn.

Gambia Suvi
Gambia. Uusi koulu kattoa vaille valmis

Onnellisuuskasvatusta

Kulttuurishokkia Suvi ei ole ainakaan vielä kokenut. – Minua on ehkä eniten hämmästyttänyt se, miten täällä opetetaan tasa-arvoa. Esimerkiksi viime viikolla ajettiin pakettiautolla, jossa oli meidän lisäksi opettaja ja hänen 4-vuotiaita oppilaitaan. Ajettiin tosi huonokuntoisella tiellä ja tiellä juoksi paljon lapsia, joilla ei ole varaa käydä koulua. Opettaja laulatti lapsia ja sanoi oppilaille, että ”Tell those kids that we love them” ja autossa olevat lapset huusivat ikkunasta ”We love you!” tiellä juoksenteleville lapsille.

Kiitollisuutta

Koko automatka taittui lapsilla laulaen. Lapset lauloivat matkan siitä, miten onnellisia he ovat. Opettaja kysyi aina lapsilta ”Are we happy?” ja lapset vastasivat kuorossa ”Yes we are happy!” Se hämmästytti, miten paljon onnellisuudesta puhutaan ääneen, sitä opetetaan arvostamaan ja kerrotaan jo pienille lapsille miten etuoikeutettuja he ovat kun saavat käydä esimerkiksi koulua. Tämä kulttuurinen ero on ollut minulle merkittävä opinpaikka.

 

Teksti ja kuvat: Maarit Honkonen-Seppälä ja Suvi Moisio

Kirjoittaja ja kuvaaja, Humakin opettaja ja yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelija ovat kulkeneet samoissa maisemissa länsiafrikkalaisessa Gambiassa ja sen maaseudulla. Ekan kerran he kohtasivat jyväskyläläisen Happeen säbäpelissä.

Gambia. Kuivuus. Suvi
Syksyllä päättynyt sadekausi jätti maan ja pellot kuivaksi. – Ympäristönsuojelun kannalta Gambia on edelläkävijä. Muovikassit on kielletty, tarjolla on maatuvia kangaskasseja tai paperipusseja, kertoo Suvi Moisio.

Opintomatka Bradfordiin

Opintomatka Bradfordiin College / University

Olemme tällä hetkellä opintomatkalla Englannissa, kaupungissa nimeltä Bradford. Matkan on järjestänyt opiskelijatiimi, joka on koottu ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijoista (yp) Nurmijärven kampukselta. Matkalla on mukana 19 yp-opiskelijaa kolmelta eri kampukselta, Nurmijärveltä, Kuopiosta ja Jyväskylästä sekä kaksi lehtoria. Opintomatkan tarkoitus on tutustua Humakin yhteistyökouluun, Bradford Collegeen /yliopistoon ja paikalliseen nuorisotyöhön sen eri muodoissa

Sunnuntai 25.2.2018

Lensimme aikaisin aamulla Helsingistä Manchesteriin ja jatkoimme bussilla Bradfordiin. Bussimatkan aikana näimme hiukan englantilaista maaseutua, joka Suomeen verrattuna oli todella erilaista ja hienoa. Perille päästyämme, majoituimme Bradford Collegen / yliopiston opiskelija-asuntoloihin. Matkustuspäivä oli raskas ja loppupäivä meni nukkuessa ja kierrellessä kaupunkia.

Opintomatka Bradfordiin

Maanantai 26.2.2018

Päivä aloitettiin kampukseen tutustumisella. Tapasimme Nicki Koralin , joka toimii Bradfodin collegen koulutuspäällikkönä (Head of School for Childhood and Youth, Early Years, Health & Care, Social & Community). Hän kertoi meille viikon ohjelmasta, esitteli kampusta ja sen lähialueita sekä kertoi meille Brittiläisen nuorisotyön historiasta. Saimme myös kuulla hyödyllisiä vinkkejä Bradfordissa liikkumiseen.

Bradfodin kulta-aikoina kaupungissa on toiminut suuria villatehtaita, jotka teollisen vallankumouksen jälkeen on hylätty. Nyt Bradford on yksi Englannin köyhimmistä kaupungeista ja se näkyy katukuvassa mm. autioina rakennuksina.

Englantilaiseen nuorisotyöhön vaikuttaa vahvasti nykyinen hallitus, joka on minimoinut nuorisotyöhön käytettävän budjetin. Englannin laki ei velvoita kaupunkeja tarjoamaan nuorisopalveluita, joten moni kaupunki on lopettanut esimerkiksi nuorisotalotoiminnan säästösyistä. Suurin osa nuorille suunnatuista palveluista on kirkkojen ja erilaisten järjestöjen tarjoamaa.

Bradford College / University

Lounaan jälkeen saimme osallistua collegen oppitunnille, joka käsitteli työhyvinvointia. Oppitunnilla saimme työskennellä oppilaiden kanssa ja osallistua pienryhmätehtävien tekemiseen.

 

Loppupäivä kului kaupungin kiertelyyn, ruuanlaittoon ja hengailuun.

Regards from Bradford: Ronja, Mari, Iina, Roosa

Gambia. Kunta Kinten kotimaalla on monet kasvot

 

Gambian taivaalla liitää lintu
Kuiva maa pölyää. Tuntuu, että hiekka tunkeutuu syvälle kurkkuun. Auton ikkunat on pidettävä auki, jotta pieni ilmanväre helpottaisi kuumuutta. Kasvillisuus on keltaista ja ruskeaa. Auringon polttamaa. Vaikka sadekauden loppumisesta ei ole kuin tovi, tuntuu, ettei täällä ole satanut vuosiin. Maaseutu, Länsi -Gambia, olemme perheeni kanssa lähes tiettömän taipaleen päässä. Pääkaupunki Banjulista Mahmudan kylään on matkaa kaksi tuntia. Olemme aika syvällä köyhällä maaseudulla.

Länsi-Afrikassa Humakin opiskelijoita

Vuosi sitten syksyllä suunnittelimme perheen talven lomakohdetta. Samoihin aikoihin yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelijani kertoi lähtevänsä harjoittelemaan Senegaliin ja Gambiaan. Kansainvälinen lastensuojelujärjestö mahdollisti opiskelijani oppimisen paikallisissa lastenkodeissa. Ajattelin, että minun on kuljettava opiskelijani jalanjäljessä. Lomamatkan kohde oli sillä selvä.

Iloisia-lapsia-Gambia
Gambia.iloiset-lapset

Sosiaalinen media pienentää maailmaa

Elämä on sattumuksia täynnä. Kaksi viikkoa ennen lomaamme saimme tietää, että Gambiassa on asunut jo 20 vuotta serkkuni lapsuuden ystävä. Tanja Sowe pyörittää miehensä kanssa pientä huoneistohotellia lähellä Senegambian hotellialuetta, järjestää retkiä turisteille ja avustaa humanitaarisia avustustyöntekijöitä. Ajattelen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, että onneksi on facebook.

Seuramatkalla kehitysapua tekemään

Mahmudan perheen naiset kuorivat maapähkinöitä varjossa iltapäivän paahtavalta auringolta. Isommat lapset tekevät samaa työtä, pienimmät vielä leikkivät ja vauvat ovat äidin rinnalla. Pääsimme tutustumaan paikalliseen perheyhteisöön, jonne on juuri syntynyt kaksospojat. Paikallisen perinteen mukaan he ovat Ousaine ja Assain. Perheessä on kymmenen lasta, lisäksi tätejä ja setiä, isiä ja äitejä. Gambialaisten eliniänodote on 52 vuotta. Ikäihmisiä emme näe. Viemme perheelle tuliaiseksi 50 kiloa riisiä, jolla he elävät kuukauden. Myös vaatimattomat Suomen tuomiset; muutamat T-paidat, mekot, kengät, kynät ja paperit saavat vastaanottajien ilmeet yllättyneiksi, mutta iloisiksi. Meille isoin riemu oli kun saimme vuorotellen sylitellä lapsia.

Gambia elää maapähkinöistä ja turismista

Naiset Gambia Maapähkinät
Gambialaiset-naiset-maapahkinoita keraamassa

Talouden kulmakivet muodostuvat kolmesta ämmästä. Maatalous, matkailu ja maapähkinät. Lähes 90 prosenttia maan kokonaisviennistä tulee maapähkinöistä. Maan läpi virtaavan Gambia-joen ansiosta liikkuminen ja maanviljely on mahdollista. Villieläimiä, kuten virtahepoja, krokotiileja, antilooppeja ja apinoita on kuitenkin vähän. Lintubongareille Gambia on paratiisi. Jopa yli 450 lintulajia on nähty Gambia-joen suistoissa. Gambia on myös auringonpalvojien unelma, sillä siellä paistaa noin 320 päivää vuodessa. Pohdin, että tänne on päästävä uudelleen. Tarinaa on kerrottava myös uusille yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelijoille.

Lähteinä: Wikipedia, Tjäreborgin opasesitteet sekä paikallisten haastattelut.

Teksti: Maarit Honkonen-Seppälä

Kuvat: Säde ja Jukka Seppälä

 

Kirjoittaja työskentelee lehtorina Humanistisessa ammattikorkeakoulussa Jyväskylässä. Humakin opiskelijoita on ollut harjoittelijoina Länsi-Afrikassa, muun muassa Senegalissa ja Gambiassa. Maarit kulki lomallaan opiskelijoiden jalanjäljissä yhdessä perheensä kanssa

Yhteisöpedagogit Belgiassa oppilaitosyhteistyötä käynnistämässä

Yhteisöpedagogiopiskelijat, Leuwen
Yhteisöpedagogiopiskelijat luomassa suhteita Belgiassa,

Humanistisen ammattikorkeakoulun pääkaupunkiseudun kolmannen vuoden järjestö- ja nuorisotyön yhteisöpedagogiopiskelijat aloittivat opintomatkan Belgiaan maanantaina 11.12.2017. Opintomatka on osa Humakin ja belgialaisen oppilaitoksen University College Leuven-Limburgin yhteistyötä.

Matkan tarkoituksena oli aloittaa oppilaitosyhteistyö sekä tutustua belgialaiseen yhteiskuntaan ja sen järjestö- ja nuorisotyöhön.

Opintomatka on osa opiskelijoiden loppuvaiheen suuntautumisopintoja. Matkalle lähti mukaan 18 opiskelijaa sekä lehtorit Tiina Valkendorff ja Markus Söderlund.

Terminaalielämää, jonoja ja sattumuksia

Matka alkoi varhain maanantaina lähteneellä lennolla kohti Frankfurtia, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa vaihtolennolla kohti Brysseliä. Juuri kun oli aika nousta Brysselin koneeseen, kävi kuitenkin ilmi, että lento oli peruttu Keski-Euroopassa pyörivän lumimyrskyn vuoksi. Muutama muukin lento oli peruttu tai myöhässä, ja lentoyhtiön palvelutiskille oli satojen metrien ja neljän tunnin mittainen jono. Belgiaan ryhmälle suunniteltu tervetuliaisohjelma vaihtui jonottamiseen lentokentällä – ja päivän hashtagina oli #terminaaliappro.

Lentoyhtiön vouchereiden turvin joukko pääsi jonottamaan seuraavaksi juna-asemalle ja sai liput pari minuuttia ennen junan saapumista. Jos joku oli haaveillut istumapaikasta ja pienestä levosta, niin täpötäydessä junassa oli tarjolla vain tunkkainen ilma ja jokunen lattiapaikka. ”Nyt oppii arvostamaan VR:ää!”, kuului junan käytävältä, eikä näkemyksen kanssa voinut olla kuin samaa mieltä. Ennen keskiyötä, erinäisten muiden sattumusten saattelemina ryhmä pääsi lopulta Brysseliin ja sieltä edelleen kohti Leuvenia. Kovasta lumipyrystä ei ollut siinä vaiheessa maassa enää jälkeäkään.

Pitkästä matkustuspäivästä ja yllättävistä käänteistä huolimatta opiskelijaryhmän yhteishenki oli hyvä, nauru raikui ja toisista pidettiin huolta aina siihen asti, että viimeisetkin opiskelijat pääsivät turvallisesti hotelliin. ”Vaikka ensimmäinen päivä ei sujunutkaan alkuperäisten suunnitelmien mukaan, päivästä sai silti paljon uutta oppia ja taitoja, joita myös tulevana yhteisöpedagogina työelämässä tarvitaan. Eli joustavuutta, pitkäjänteisyyttä, ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitoja” kertoo matkalla mukana ollut opiskelija.

 

Luennolla Leuwenissa,
Kuva yhteistyöoppilaitoksesta University College Leuven-Limburg, eturivissä Humakin opiskelijoita ja takarivissä belgialaisia.

Matkan aikana monia mielenkiintoisia vierailukohteita

Opintomatkan vierailukohteina oli monia nuoriso- ja järjestöalan kohteita. Opiskelijoihin teki vaikutuksen erityisesti Buurthuis Lampeke – Community center, joka toimii Leuvenissa vähäosaisten ja tukea tarvitsevien hyväksi kolmessa eri toimipisteessä. Keskus tarjoaa monimuotoista toimintaa ja toimitiloja kaikenikäisille aina vauvaikäisistä senioreihin. Organisaatiota esitellyt mieshenkilö, etunimeltään Lieven, teki vaikutuksen opiskelijoihin innostuneella puheellaan. Hän toi selvästi esille organisaation tavoitteet ja toimintaperiaatteet vähäosaisten tukemiseksi.

Tärkeintä on se, että on silta, jonka kautta vähäosaiset pääsevät osaksi yhteiskuntaa”, totesi Lieven monta kertaa ja kertoi näiden siltojen luomisen olevan organisaation keskeinen tehtävä.

Leuvenlaisen kansalaisjärjestö Buurtwerk ’t Lampeten johtaja Lieven Verlinde esittelee lautapeliä, joka havainnollistaa lasten erilaisten lähtökohtien merkitystä. elämässä

Yksi keskeinen osa viikon ohjelmaa oli tutustuminen Humakin yhteistyökorkeakouluun University college Leuven-Limburgiin (UCLL) ja oppilaitosten välisen yhteistyön käynnistäminen. Opiskelijat tutustuivat kampukseen ja paikallisiin opiskelijoihin keskustellen ja toiminnallisten harjoitteiden kautta. Opiskelijat pääsivät myös keskustelemaan opettajaopiskelijoiden kanssa suomalaisen ja belgialaisen kulttuurin ja koulujärjestelmän eroista.

Kiinnostava ja keskustelua herättänyt vierailukohde oli myös Leuvenissa toimiva perhekeskus Huis van het Kind. Perhekeskus tarjoaa tukea ja ohjausta vanhemmille erilaisiin kasvatuksellisiin kysymyksiin aina raskausajasta nuoruusvuosiin saakka. Perhekeskus tekee Belgiassa merkittävää toimintaa, mutta toisaalta se myös osoitti opiskelijoille suomalaisen neuvolajärjestelmän ainutlaatuisuuden sekä lasten ja perheiden palveluiden monipuolisuuden.

Kulttuuria, joulumarkkinoita ja uusia kokemuksia

Viikon aikana vierailujen ohessa aikaa jäi myös vapaa-ajan viettoon, jolloin oli mahdollisuus tutustua kauniiseen Leuvenin kaupunkiin, joulumarkkinoihin sekä belgialaiseen kulttuuriin. Lisäksi aika kului mukavasti yhteisten illanviettojen, pelien ja hyvän ruuan merkeissä.

Oli mukavaa viettää aikaa yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa, tutustua uusiin ihmisiin sekä saada matkalta ikimuistoistoisia kokemuksia” iloitsee matkalla mukana ollut yhteisöpedagogiopiskelija. Matkalta tarttui myös paljon uutta oppia ja ymmärrystä eri yhteiskuntien välisistä eroista ja samankaltaisuuksista. Myös lehtori Markus Söderlund kertoo oppineensa matkalla monia uusia asioista belgialaisesta yhteiskunnasta. ”Varsinaisesti järjestö- ja nuorisotyön rooli jäi kuitenkin vähän vähemmälle”, hän toteaa.

Belgian-vierailu, ypt
Yhteisöpedagogiopiskelijat Euroopan-parlamentissa 15.12.2017

Opintomatka päättyi vierailuun Brysselissä Euroopan parlamentissa. Oppilaitosyhteistyö jatkuu ensi vuoden puolella, kun maaliskuussa on vuorossa belgialaisten vastavierailu Helsinkiin.

KIRJOITTAJAT: Katariina Korpela, Johanna Sutinen ja Tiina Valkendorff
VALOKUVAT: Tiina Valkendorff ja Markus Söderlund

Sankarillisia odotusten ylityksiä viidakossa ja lähiöissä

Retkellä Uhuru-vuorilla Tansania
Retkellä Uluguru-vuorilla. Etualalla Mahamad Hirsi. Kuva: Pilvi Linna

”Olemme olleet todella kiitollisia tästä matkasta. Tansaanit ovat perinteisesti aika ystävällisiä. Erinäiset ekskursiot 4H-kouluihin olivat positiivisia. Saimme raikuvan sisääntulon kuorolaisilta, kun he lauloivat ’Ni rahaa’. Mahamed “Muhis” Hirsi osaa hieman tansanian kieltä sen ansiosta, että hän on kielinero. Bussimatkat ovat olleet pääosin ihan syvältä. Auto pomppii muhkuratiellä kuin jänöjussi, jonka lisäksi televisioista soi ylimalkaisen autotunetettu kauhea paikallispoppi. Sitä soitetaan kaiuttimista, vaikka Mahamad Hirsi vetelisi mieluiten hirsiä. Itse asiassa Muhis tuli tästä totaalisen hulluksi ja repi hiukset päästään. [lähde?] Bussi ohittelee myös supervaarallisesti. Epäilemättä surkein osuus koko matkassa oli, kun Hirsi ei päässyt internetiin joka päivä. Hän oli vetämässä itseään jo hirteen tämän vuoksi. Vieroitusoireita ovat olleet mm. ampiaisenpisto sisäreidessä ja sometauti. Onneksi majatalon ikioma myyjä suostui kauppaamaan tölkistä mangomehua, sillä tämän ansiosta Muhis selvisi hengissä.

Yritetään yhdessä Tansaniassa
Mahamad Hirsi. Kuva: Pilvi Linna

Vaateshoppailu oli jännittävää. Tinkiminen oli ihan omituista, koska Hirsi ihmetteli valkoisia ihmisiä. Valkoihoinen mies, joka osaa ylipäänsä jollain tavalla tingata oli Hirrelle uusi tuttavuus. Tinkaus (pohjalaisittain “pluutoo”) luonnistui sen takia Henriltä, että hän oli ehtinyt muodostaa jonkinlaisen käsityksen paikallishinnoista. Sen lisäksi hänellä on historiassaan kokemusta Tori.fi:n pimahtaneista karavaanareista. Ruuan hinta näin ollen ei ollutkaan ollenkaan paha, eikä kirjoituspäivään saakka siitä ollut kukaan vielä saanut ripuliakaan tietoomme ja aistihavaintoihin perustuen.

Vanhana eläinrakastajana Muhis uneksi matkalla vuohesta nimeltä Manjaro. Tämän täytyi olla enneuni, sillä heti seuraavana päivänä hän oikeasti pääsi sylkyttämään aitoa kiliä. Yleisesti ottaen olimme iloisia safarilla näkemästämme. Maantiellä näkyi paviaanien toimintaa, jota ei voi eikä saa sanoin kuvailla. Krokotiilit olivat kivoja kuin myös virtahevoset. Yksi päivä kapusimme Kari Keurun sanoin sinne missä pippuri kasvaa, eli Ulugurun möhkövuorelle. Hedelmiä ja kasviksia siellä todella oli, kuin myös mopopoikia tien varsilla. Siirryttyämme vuorela hotellille uima-altaiden ääreen,  saimme kokea kantapäissämme, että kiivetty on. Kun veri kiersi aika huonosti. Muhis ja Wi-Fi löysivät toisensa hotellin katoksen alla ja kaikki päättyi hyvin. Toisena urheiluaktiviteettinamme oli jalkapallo, jota pelasimme lapsilaumaa vastaan koulussa. Voitimme 100-0. [lähde?] Kaikki olivat onnellisia.”

Kirjoittajat: Muhis Hirsi (opiskelija, Joensuun Lyseon lukio) ja Pilvi Linna (opiskelija, Karelia-ammattikorkeakoulu)

yhh logo

Less is more – projektipäällikön pohdintoja

Yksi keskeinen opetus matkan aikana on ollut, että vähemmän on enemmän – less is more. Tansaniassa tämän ajatuksen merkitys konkretisoituu rahan arvossa verrattuna Suomeen. Kuinka paljon enemmän täällä saa hyvää aikaiseksi samalla rahasummalla, joka Suomessa aiheuttaisi lähinnä tyytymättömyyttä. Kuinka paljon suurempi merkitys tuomillamme pienillä lahjoilla on paikallisille ihmisille kuin mitä ne merkitsisivät Suomessa. Kun kaikesta on puutetta, niin vähäinenkin apu on enemmän.

Tansaniaan tullessamme meillä oli mukanamme kaksi matkalaukullista erilaisia promootiolahjoja ja tuliaisia. Lahjoja olivat antaneet mukaamme Yritetään yhdessä –hanke, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Suomen 4H-liitto, Kontiolahden 4H -yhdistys sekä liikelahjayritys JMC. Lisäksi Humanistinen ammattikorkeakoulu oli luvannut meille noin 200-300 € lahjoitettavaksi humanitääriseksi avuksi vierailukohteisiimme. Myös aiemmalta matkaltamme tuntevamme kanadalainen öljynporaaja Daniel Marion oli luvannut lahjoittaa rahaa avustuskohteillemme.

Vierailukohteissamme jakamamme lippalakit, heijastimet, ledivalot, lyijykynät, pyyhekumit, jalkapallot ym. muut mainoslahjat tuottivat suurta iloa lahjojen saajille. Kuurojen koululla vieraillessamme puhalsimme lasten kanssa  suuren määrän ilmapalloja, joita yritimme pitää ilmassa. On vaikea kuvailla iloisia kasvoja ja riemun määrää, mitä tämä pieni lahja sai aikaiseksi.

Koulun rehtori kuvaili meille kuurojen tilannetta Tansaniassa ja haasteita, mitä heillä koululla on. Lisäksi saimme kuulla eräänlaisen ’toivomuslistan’ koulun tarpeista. Isoista asioista ei ollut kysymys. Erityisesti toivomus ompelukoneesta osui sydämiimme ja halusimme ostaa ompelukoneen kuurojen oppilaiden käyttöön.  Suomalaisessa koulussa vanhan mallinen poljettava ompelukone ei aiheuttaisi riemua opettajien keskuudessa, mutta täällä tilanne oli erilainen. Uuden koneen turvin koulun 500 oppilasta voisivat korjata vaatteitaan, oppia ompelemaan uusia ja jopa saada perusteet ammattiin, jonka turvin he voisivat  elättää itsensä vammastaan huolimatta.

Pidimme puheen koulun opettajille ja teimme lupauksen lahjasta koulun rehtorille. Molempien silmät kostuivat. Hyvän tekijän ja lahjoittajan rooli ei ole aina helppo, jossei myöskään lahjan saajan.  Kiitokset tuntuivat liioitetuilta ja suomalainen luonteemme kärsi huomattavasta epämukavuudesta. Voisimmeko vain ostaa ompelukoneen ja häipyä paikalta vähän äänin? Pari päivää myöhemmin tapasimme koulun rehtorin morogorolaisella ostoskadulla, jossa hän oli käynyt jo etukäteen ’tinkaamassa’ koneen hinnan sopivaksi, 240 000 Tsh eli noin 90 €. Kyseessä oli Kiinassa uustuotantona valmistettu vanhan mallinen poljettava ompelukone. Paketin kyljessä luki ’Made for Africa’. Euroopassa nämä ovatkin lähinnä koriste-esineitä. Pidimme uudelleen saman puheen, kättelimme, kiitimme ja katsoimme kosteilla silmillämme toisiamme. Tuskinpa Suomessa olisimme saaneet koulun rehtoria paikalle kiittämään 90 €:n ompelukoneesta, mutta täällä pienestä lahjasta kasvoi suuri, jolla voidaan muuttaa maailmaa tai ainakin yhden morogorolaisen koulun lasten elämää.

Tansania

Toinen tärkeä vierailu- ja tukikohteemme oli ’Uzalendon 4H-kerho’, jonka jäsenet ovat vaikeista oloista tulevia noin  20-25-vuotiaita nuoria. Edellisellä vierailullamme huhtikuussa olimme jo kuulleet heidän tarinansa ja ymmärtäneet, että täällä pienelläkin avulla voitaisiin saada suuria aikaan näiden nuorten elämässä. Uzalendolaisilla oli omia vuohia ja viljelyksiä, joilla he osittain elättivät itsensä.  Lisäksi 4H-klubin toiminnalla oli merkittäviä kasvatuksellisia, koulutuksellisia ja sosiaalisia vaikutuksia nuorten elämään. Kerhon puheenjohtaja oli kertonut meille jo aiemmin, että he tarvitsivat varoja parempien maataloustyökalujen ostamiseksi. Nuorten toiveet ja tarinat olivat koskettaneet meitä ja halusimme auttaa heitä pääsemään eteenpäin. Lahjoitimme kerholle 100 $ työkalujen ostamista varten. Länsimaissa tuolla summalla ei saisi edes uusia kunnollisia farkkuja, mutta täällä Tansaniassa jälleen vähän on enemmän.

Tansanialaisen keskiluokkaisen ihmisen hyvä  ansio on kuukaudessa hieman yli 200 €:a.  Luonnollisesti hintataso on huomattavasti alempi. Samalla rahalla Tansaniassa ostaa 20 kg tomaatteja, kun Suomessa saa tyytyä vain yhteen kiloon. Veroja ei tarvitse maksaa yhtä paljon kuin Suomessa, mutta huoli rahojen riittämisestä ja laskujen maksamisesta on yhteinen. ’Fighting for bread’, kuten linja-auton kuljettajamme sanoi. Tansanialaisten selviämisen salaisuus on omavaraisuudessa ja toisten auttamisessa. Jokainen on liikemies, kauppaamassa ylimääräistään, millä hankitaan lisätuloja. Osa ruuasta kasvatetaan itse ja ylimääräinen varastoidaan tai myydään pois. Sukulaiset  auttavat ja tukevat toisiaan, kun on vaikka kyse yliopiston lukukausimaksujen maksamisesta.  Yhteisö huolehtii ja tukee jäseniään.  Kertoessamme omien nuortemme 4H-yrityksestä, jonka liikeidea on auttaa vanhuksia päivittäisissä askareissa, tansanialaisten isäntiemme oli vaikeaa ymmärtää tämänkaltainen ajatus. Käytämme yhtä innokkaasti sosiaalista mediaa ja voimme jakaa yhteisen huolemme maailman rauhasta tai ilmastonmuutoksesta, mutta suuri kulttuurinen ero on vanhusten kohtelemisessa. Tansaniassa he eivät ole liiketoimintaa tai rasite, vaan yhteisön voimavara, mistä pidetään huolta.

Tansania

Suomesta lähetetty pienikin apu voi kasvaa Tansaniassa suureksi. Kehitysyhteistyöhön sijoitetut varat, lahjoitukset ja humanitäärinen apu on sijoitus koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Jos hyvinvointivaltioissa olisimme valmiita luopumaan edes vähästä, sillä voisi olla suuri merkitys Tansaniassa, Afrikassa tai muissa kehittyvissä maissa. Vaikka elämme Suomessa vaikeita aikoja, voimme  pienelläkin panostuksella saada suuria aikaiseksi Afrikassa. Suomen pienimpänä ammattikorkeakouluna, Humak voi kasvaa merkitykseltään suureksi Tansaniassa. Koulutusohjelmiemme sisällöt ovat kuin luotu yhteistyöhön afrikkalaisten partnereiden kanssa. Verkostot ja suhteet ovat jo olemassa, mutta enää tarvitaan vain rohkeutta lähteä tekemään Humakista aidosti kansainvälinen toimija.  Suomessa olemme ’less’, mutta Tansaniassa voimme olla ’more’.

Kirjoittaja: Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu. 18.10.2017.
Kuvaaja: Pilvi Linna

 

Uluguru-vuorten juurella

Yritetään yhdessä –hanke (2016-2017)

Uskomatonta, että ollaan täällä!  Luonto, asutus ja ihmiset ovat hyvin monipuolisia. Ihmiset ovat hymyileväisiä ja stressi lienee täysin vieras käsite. Ihmiset ovat hyvin rentoja ja joustavia. Heillä ei ole minuuttiaikatauluja. Olemme itsekin alkaneet oppia kiireestä pois. Olemme täällä joka tapauksessa nämä kaksi viikkoa – eikä asia muutu miksikään, vaikka kuinka yrittäisimme kiirehtiä. ”Huomasin nostaneeni puhelimeni, jotta voisin tarkistaa mitä kello on. Päätin kuitenkin laskea puhelimen alas, sillä en tekisi sillä tiedolla yhtään mitään” totesi Elina.  Välillä myös päivämäärät ja viikonpäivät saattavat unohtua.

On hyvän tavan mukaista, että tuntemattomiakin tervehditään tai puhutellaan kaduilla ja markkinoilla.

Olemme vierailleet erilaisissa kouluissa ja 4H –projekteissa. Vierailumme kuurojen koululla oli hyvin koskettava, sillä kuurojen asema Tansaniassa on hyvin huono. Työpaikan löytäminen kuurona on lähes mahdotonta. Lapset olivat kuitenkin iloisia. He olivat valmistelleet meille tanssiesityksen ja antoivat jokaiselle meille oman viittomakielisen nimen.

Suurimmassa koulussa, jossa vierailimme,  oli yli 1600 oppilasta. Opettajia on sen verran vähän, että yhden -vuorteopettajan vastuulle voi kuulua jopa 50-100 oppilasta. Suomessa tuo määrä on yleensä noin 20-30 oppilasta. Pelasimme lasten kanssa jalkapalloa – hävisimme 4-0. Lapset lauloivat meille koululaulun. Samaan aikaan kun me kuvasimme koululaisia, opettajat kuvasivat yhtä ihmeissään myös meitä.

4H –toimintaa harrastavat lapset käyvät kaksi kertaa viikossa koululla opettelemassa eläinten ja kasvien hoitoa. Mekin pääsimme istuttamaan puita heidän kanssaan.

Sunnuntain aamupäivällä kävimme retkellä Uluguru-vuorilla. Oli kiva päästä kävelemään, kun olimme 4 päivää istuneet autossa. Matkalla näimme paljon paikallisia hedelmäpuita mm. useita erilajisia mangopuita, passionhedelmäpuita, papaijapuita, banaanikasveja, erilaisia palmuja, ’anunia’ sekä pippuripuita. Opimme myös enemmän elämästä paikallisissa kylissä. Yhdessä kylässä valmistettiin raskaana oleville naisille savesta valmistettuja mutakakkuja ravinteiden puutteeseen. Hämmästelimme myös, miten paljon moottoripyöriä kulkee vuorilla. Näimme myös kalalammen ja Morogoro-joen, joka oli tosi kaunis.

”Oon tajunnut, että mun pitää oppia lisää omasta somalialaisesta kulttuuristani. Kun oltiin tuolla Uluguru-vuorilla, tuntui, että mun pitäisi tuntea nää kasvit. Enkä mä tuntenut kaikkia. Olen hämmästynyt, miten rikas kulttuuri on Tansaniassa, tämmöistä henkistä pääomaa on paljon. Ja yrittäjyys näkyy joka paikassa, kaikki yrittävät, täällä on ihailtavaa yrittäjyyttä. Suomalaisten kannattaisi ottaa mallia täältä. Tansanialaisest ovat sitkeitä”, pohtii Sokorey.

Projektipäällikkö porinoi:

Neljä päivää Morogorossa ovat olleet hyvin vaikuttavia meille kaikille. Alkuhämmenyksen jälkeen olemme tottuneet paikallisiin oloihin ja tapoihin. Hitaasti valuva suihku on normaalia ja myös kiireiset askeleemme ovat hidastuneet paikalliseen rytmiin – yli 30 asteessa ei vain pysty kiirehtimään. Tansanialaisten iloisuus on tarttunut meihin ja kykenemme jo melko luontevasti tervehtimään swahiliksi vastaantulijoita ja tarvittaessa jopa teemme afrikkalaisen kolmen puristuksen käsitervehdyksen. Yritetään yhdessä –hankkeen yksi tavoite oli globaalikasvatus ja se on varmasti toteutunut tämän ryhmän kokemuksissa.

Tansanian 4H-liiton toiminta paikallisilla kouluilla on myös tehnyt syvän vaikutuksen meihin kaikkiin. 4H-kerhojen puiden istutuksilla ja opetuksilla omavaraisuudesta on suora vaikutus paikallisten ihmisten elämään ja koko yhteisöön. Haasteet ovat suuret ja länsimaisesta näkökulmasta puutteita on paljon, mutta ihmisten hyväntuulisuus, onnellisuus ja halu yrittää parantaa omaa elämäänsä on suuri.

Morogoro on ihanteellinen paikka tehdä yhteistyötä. Alueella on vahvat perinteet suomalaisten toiminnasta ja verkostot ovat olemassa. Viime keväänä menehtyneen Leo Söderqvistin henkinen perintö vaikuttaa edelleen monien paikallisten toimijoiden mielessä. Pienestä koostaan huolimatta, Humanistinen ammattikorkeakoulu voisi olla merkittävä toimija täällä Morogorossa. Täältä löytyy harjoittelupaikkoja kulttuurituotajille, yhteisöpedagogeille sekä viittomakielen tulkeille. Paikalliset yliopistot ovat myös enemmän kuin valmiita aloittamaan yhteistyön suomalaisten kanssa. Kv-projektimme nimi on ’Moro Morogoro’ ja  se tarkoittaa enemmän tervehdystä kuin hyvästejä.

Kirjoittajat: Elina Tyni, opiskelija & Sokorey Mohamed, opiskelija & Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu. 15.10.2017.

Haetaan maailmankansalaisia

Humakin (YAMK) -opiskelijat Mari Lindholm ja Nora Enström tekivät viestintä ja vuorovaikutus -kurssilla oppimistehtävän somemarkkinoinnista. Syntyi rekryilmoitus Kohtaamisia monimutkaisessa maailmassa.

Muuttuva, monimutkainen maailmamme vaatii voimaannuttavan kohtaamisen ja sosiaalisen vahvistamisen ammattilaisia. Haluaisitko sinäkin oppia seuraavia taitoja? Nyt se on mahdollista!

1.      HALUAISITKO PÄIVITTÄÄ DIALOGI- JA VUOROPUHELUTAITOJASI?

  • saada aiheita yhteiskunnalliseen keskusteluun?
  • keskustella mielenkiintoisten ihmisten kanssa?
  • kehittää vuoropuhelutaitojasi ammattilaisten opettamana?
  • onko sinulla sanottavaa, johon tarvitsisit kanavan?

2.     HALUAISITKO OPPIA KULTTUURIEN VÄLISTÄ VUOROVAIKUTUKSEN HALLITSEMISTA?

  • kiinnostaako sinua erilaiset kulttuurit ja niiden toimintatavat?
  • oletko innokas oppimaan uutta?
  • mietitkö, mitä on vuorovaikutuksen hallitseminen?

3.     HALUAISITKO OPPIA KEHITTÄMÄÄN EMPATIATAITOJASI?

  • oletko huolissasi empatiataitojen vähenemisestä?
  • tuntuuko sinusta, että empatiataitoja tarvitaan maailmassa enemmän?

4.     HALUAISITKO OPPIA AJATTELEMAAN KRIITTISESTI?

  • haastaako arkesi sinut kritisoimaan, mutta kaipaisit taitoja ajattelun kehittämiseen?
  • mietitkö miten voisit kehittyä vertaisoppimalla ja kuuntelemalla toisia?

5.     HALUAISITKO KOKEA YHDESSÄTEKEMISEN RIEMUN?

  • Oletko huomannut, että yhdessä tekemällä saavuttaa enemmän?
  • kaipaisitko yhteisöä, jonka kanssa jakaa osaamista ja oppia uutta?

6.     HALUAISITKO LUOVUUTTA ELÄMÄÄSI?

  • opitko luovuuden kautta?
  • haaveiletko olevasi paikassa, jossa opetetaan luovia menetelmiä teoriaan yhdistämällä?

7.     HALUAISITKO OPPIA ARVOSTAMAAN ITSEÄSI JA LISÄTÄ ITSEVARMUUTTASI?

  • taitojen lisääntyessä myös oma arvostus lisääntyy, kaipaatko sitä?
  • haluaisitko oppia tuntemaan itsesi myös muiden kautta?
  • haluatko kehittää itseäsi itsetuntemusopintojen avulla?

8.    HALUAISITKO TUNNISTAA STEREOTYPIOITA JA ENNAKKOLUULOJA?

  • oletko miettinyt mistä ihmisten ennakkoluulot kumpuavat?
  • haluaisitko olla tulevaisuuden vaikuttaja monikulttuurisessa maailmassa?

9.     HALUAISITKO KEHITTÄÄ TUTKIJANTAITOJASI  SEKÄ PEDAGOGISTA OSAAMISTASI?

  • oletko luontaisen utelias ja onko sinussa tutkijanluonnetta?
  • oletko sitä mieltä, että uteliaisuus lisää halua oppia uutta?
  • onko sinulla jo yhteiskunnallinen tai työelämälähtöinen aihe valmiina, jota haluaisit tutkia ammattitaitoisessa ohjauksessa?

10.  HALUAISITKO OPPIA PÄÄTÖKSENTEKOTAITOJA?

  • tarvitsetko johtamistaitoja työssäsi?
  • haluatko kehiittää esimiesvalmiuksiasi?

 

Jos vastasit ylläoleviin kysymyksiin myöntävästi, niin voit olla etsimämme henkilö.
Hae Yhteisöpedagogi (YAMK) -koulutukseen, yhteishaku käynnissä 15.3. – 5.4.2017.

Maailma ja 10-vuotias Yhteisöpedagogikoulutus (YAMK) odottavat sinua.

Terveisin Humak, maailmankansalaisten tekijä

www.humak.fi

Lähteet: Numeroitujen väliotsikoiden maailmantaidot mukaillen lähteestä: Unesco 2014. Global Citizenship Education-preparing learners for the challenges of the 211 ST century.
Kuvat: Pixabay

Kokemuksia syrjinnästä 

Olemalla #Syrjinnästävapaa olemme #HupparikansanPuolella

Nuorisotyön viikosta inspiroituneena Humanistisen ammattikorkeakoulun fuksit Antti, Jiri, Sini, Siiri, Talvikki ja Wilhelmiina Nurmijärven kampukselta haastattelivat eri-ikäisiä ihmisiä syrjinnästä. Kysymyksiä oli kolme ja niiden kautta asiaa tarkasteltiin elämänkaarella:  

  1. Mitä on syrjintä?
  2. Onko sinua syrjitty?
  3. Oletko koskaan syrjinyt ketään?

6-vuotias poika:

  1. Haastateltava ei tiennyt mitä syrjintä sanana tarkoittaa. Päiväkodissa oli kuitenkin kuulemma puhuttu siitä, että kaikki täytyy ottaa leikkiin mukaan. Haastattelija kertasi pojan kanssa päiväkodin muitakin sääntöjä, kuten ”ei saa kiusata”, ”ei saa riehua” ja ”pitää kuunnella aikuisia”.
  2. ”Eiole”.
  3. ”En ole”.

10-vuotias tyttö:

  1. ”Se on sitä kun ei oteta mukaan.Niinku  Tai sit joskus vaan sanotaan ettei halua olla jonkun kaa”.
  2. ”Ei. Tai no kylläyhet isommat tytöt joskus tönii ja jotain. Mut ei niistä kannata välittää.”
  3. ”En… Tai no ehkä joskus.Mut emmä silleen pahalla. Se on vaan silleen, että jos joku on erilainen niin ei sitä haluta mukaan. Jos kaikki ois samanlaisia niin ei syrjittäis. Mut ei se kivaakaan ois että kaikki näyttäis  Vaikee juttu.”

14-vuotias poika:

  1. ”Luulisin että syrjimistä voi olla monenlaista. Syrjimistä on esimerkiksi se, että ei oteta yhteiseen tekemiseen mukaan vaikka ulkonäön, ihonvärintmv  Iänkin perusteella voi syrjiä. Välillä vanhemmat voi silleen nälviä nuorempiaan. Syrjiminen on vähän kuin kiusaamista. Aikuisetkin voi syrjiä.”
  2. ”Joskus on sanottu että en voihengailla tietyssä porukassa koska mulla ei ole tiettyjä asioita. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi tietynlainen kännykkä tai se että pelaat jotain tiettyä peliä. Ulkonäköäni ei ole haukuttu. Toinen vanhemmistani ei ole suomalainen ja siitä on joskus kiusattu. Luulen että tytöt syrjivät enemmän ulkonäön perusteella kun pojat.

Syrjimistilanteet ovat tuntuneet ikäviltä. Onneksi niitä ei oo ollut paljon. Tilanteet ovat tapahtuneet koulussa, vapaa-ajalla en muista että muhun olisi kohdistunut syrjintää. Jos joku on käyttäytynyt ikävästi, oon välillä sanonut takaisin. Oon yrittänyt asiallisesti selittää että kaikilla ei tarvitse olla samanlaisia tavaroita ja että ei-suomalainen vanhempi on oikeestaan hyvä juttu. Olen myös puolustanut veljeäni.”

  1. ”Enoo. Se on tyhmää. Mulla on kavereina eri kulttuureista tulevia henkilöitä sekä tyttöjä että poikia. Toivottavasti en ole huomaamattani syrjinyt. Asiaan on hyvä kiinnittää huomiota. Kaikki voi olla kavereita keskenään jos niin haluavat.”

20-vuotias mies:

  1. ”Syrjiminen on toisen kiusaamista ja ulosjättämistä kaikesta tekemisestä. Muut ihmiset pistetäänsun edelle jos sua syrjitään”.
  2. ”Muasyrjitään aina silloin tällöin mun ulkomaalaistaustan takia. Enemmän sitä tekee ventovieraat kuin kaverit. Tunnen enemmän itseni syrjityksi kun on liikkeellä maahanmuutto-vastaisia tapahtumia. Syrjiminen näkyy ikävinä katseina ja huuteluna kadulla”.
  3. ”Olen syrjinyt peruskoulussa periaatteessa itseäni heikompia ja helppoja kohteita. Syrjiminen kohdistuu kaikkiin, eikä vain suomalaisiin. Syrjiminen on nyt loppunut kun olen tajunnut sen vaikutukset syrjittyyn ihmiseen. Olen kiusannut ja nolannut ihmisiä kesken oppituntien ja ulkona kaikkien edessä. Välillä olen tehnyt ihmisistä pilkan aiheita. Syrjiminen on ollut pelkästään suullista, en ole koskaan syrjinyt fyysisesti ketään.”

30-vuotias mies:

  1. ”Esimerkiksi sukupuolesta, ihon väristä, seksuaalisesta suuntautumisesta, poliittisesta suuntautumisesta johtuvaa epätasa-arvoista kohtelua.”
  2. ”Työpaikalla olen kokenut sanatonta syrjintää iän takia. Tuntuu, ettei aina oteta tasa-arvoisena ryhmän jäsenenä. Vaihto-oppilaana Puolassa koin tulleeni syrjityksi, koska en ollut puolalainen. Mm. bussilippua ostaessa palloteltiin paikasta toiseen.”
  3. ”En tai en ainakaan tietoisesti ole syrjinyt.”
  1. ”Syrjimistä kuvastaa mielestäni ilkeys. Mielestäni kaikki pitäisi ottaa mukaan kaikkeen toimintaan, oli sitten minkä ikäinen tahansa”.
  2. ”Ei muistaakseni.”
  3. ”Olen. Aikaa siitä on, mutta kadun sitä silti.”

77-vuotias nainen:

  1. ”Syrjintä on kieroutunutta ajattelua erilaisia väestöryhmiä tai yksityishenkilöitä kohtaan.Eriarvoista ja vähättelevää toimintaa. Aivan lähipiirissäni en ole huomannut syrjintää, mutta eri yhteisöissä kyllä. Esimerkiksi eri uskontokunnissa ilmenee suvaitsemattomuutta toisin ajattelevia kohtaan. Syrjintä on ollut esimerkiksi ivapuhetta huppupäitä kohtaan. Suomessa huomaa edelleen syrjintää mustalaisia kohtaan ja välillä kuulee lausahduksia kuten hurri –ne on niitä bättrefolk-tyyppejä.
  2. ”Kun nuorena tulin Helsinkiin lukioon Savosta, koin tunnetta että en ole tarpeeksiviisas helsinkiläisille. Koin itseni erilaiseksi kun en osannut stadin slangia, mutta siitä pääsin nopeasti eroon. Syrjintä oli puheen matkimista ja ivaamista. Koulussa vastatessani kysymyksiin lukiolaiset saattoivat nauraa puhetavalleni.”
  3. ”En tietoisesti. Yritän kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Uskon ihmisyyteen ja tasavertaisuuteen ihmisen rotuun, uskontoon, ulkonäköön tai sukupuoleen katsomatta.”

Syrjinnästä vapaa maailma on vielä kaukana, mutta pitämällä tätä tärkeää teemaa esillä sekä keskustelemalla aiheesta ihmisten kanssa me yhteisöpedagogeina voimme lisätä tietoisuutta aiheesta ja saada ihmisiä miettimään ja välittämään omassa lähiyhteisössään ja verkostoissaan syrjimättömyyden teemaa ja ajattelua eteenpäin.

 

 

Nuorisotyön viikkoa vietetään 10.-16. lokakuuta eli viikolla 41. Kolmatta kertaa toteuttavan kampanjan teemana on yhdenvertaisuus. Viikkoon liittyvän hupparikansan haasteen myötä Allianssi haastaa koko nuorisoalan näyttämään yhdenvertaisuutensa! Olemalla #Syrjinnästävapaa olemme #HupparikansanPuolella!

http://www.alli.fi/hankkeet+kampanjat/nuorisotyon+viikko/

Puiztopuuhapäivässä näkyi ihmisten ilo ja yhteisöllisyys

Aurinkoinen päivä houkutteli Peikkometsän lähiliikuntapuistoon Saaristokaupunkiin runsaslukuisesti lapsia ja nuoria nauttimaan yhdessä olemisesta ja tekemisestä. Puiztopuuhapäivä oli Kuopion nuorisopalveluiden ja Humanistisen ammattikorkeakoulun NuoriZaaristo -hankkeen järjestämä tapahtuma. Tapahtumassa oli mahdollisuus tehdä yhdessä monenlaista, oli ihmispöytäfutista, jättihanskanyrkkeilyä, yhteisöllisen puutarhan istuttamista ja paljon muuta toimintaa. Paikalla oli hankkeen osapuolia, tapahtuman toteutuksessa mukana olleita Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijoita sekä järjestöjä. Pääosassa tapahtumassa kuitenkin olivat nuoret itse.

Kuopion nuorisopalvelut ja Humak järjestivät puiztopuuhapäivän

Asta Sajaniemi, Kuopion Nuorisopalveluiden eteläisen alueen vastuuohjaaja, näkee Puiztopuuhapäivän kaltaisten tapahtumien toimivan eräänlaisina herättelijöinä, jotta ihmiset tekisivät asioita yhdessä ja näkisivät, että yhdessä on kivaa.

Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa. Sajaniemen mukaan tapahtuma oli viime vuonna enemmän NuoriZaaristo -hankkeen tapahtuma, mutta tänä vuonna mukana on myös alueen toimijoita, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Lisäksi Sajaniemi kokee erittäin positiivisena, että myös Humak on opiskelijoineen mukana tapahtumassa.

– Nykyään nuorisotyön ei tarvitse olla tilalähtöistä. Toivottavasti resursseja alueen oman nuoriso-ohjaajan palkkaamiseen saadaan, eikä tarvitse karsia mistään olemassa olevasta.

 

Kuopion nuorisopalvelut ja Humak järjestivät puiztopuuhapäivän

Kuopion nuorisopalvelut ja Humak järjestivät puiztopuuhapäivän

 

Saaristokaupungin asukasyhdistyksen puheenjohtaja Eero Tuovinen oli tullut tapahtumaan esittelemään asukasyhdistyksen tavarakonttia, joka on asukkaiden vapaassa käytössä. Kontti sisältää muun muassa urheiluvälineitä. Asukasyhdistys järjestää paljon erilaisia tapahtumia, joiden ideointiin ja suunnitteluun Tuovinen toivoo myös nuorten osallistuvan. Hän kertoo, että heillä on huoli niistä nuorista, jotka eivät aktiivisesti liiku tai harrasta jossain seurassa. Hän toivoo, että Puiztopuuha -tapahtumassa Saaristokaupungin asukkaat tutustuisivat toisiinsa.

– Lapset tuntevat koulun kautta toisensa, mutta vanhemmat vähemmän, hän toteaa.

Ella Tuovinen Kuopio Steelersistä oli tapahtumassa esittelemässä amerikkalaista jalkapalloa. Tuovinen kokee tällaiset koko perheen tapahtumat hyviksi tilaisuuksiksi markkinoida lajia.

– Täällä on paljon junnuikäisiä, potentiaalisia harrastajia. Pikkupojat ovat tässä heitelleet palloa, toivottavasti he innostuvat lajista, Tuovinen miettii.

Tapahtumassa oli mukana myös ns. Zobi-nuoria hankkeen kokoamasta nuorten vapaaehtoisryhmästä. Jesse ja Veera ovat olleet mukana toiminnassa keväästä saakka. Tapahtumassa he muun muassa möivät virvokkeita. Jatkossa nuorten on tarkoitus tehdä vapaaehtoistyötä mm. Vanhainkodilla, Keilankannan S-marketissa ja siivoustehtävissä.   Toiminta jatkuu heinäkuun alkuun, jonka jälkeen nuoret pääsevät Provinssirockiin. Zobit ovat saaneet vain hyvää palautetta tapahtumasta.

Teemu Lind ja Juha Ahola edustivat tapahtumassa Humakin opiskelijoita yhteisöpuutarhapisteellä, jossa sai istuttaa kukan. Puutarhapisteellä oli käynyt vasta muutama kukan istuttaja, mutta nämä olivat olleet innoissaan päästessään kesän mittaan kastelemaan ja ihailemaan istuttamiaan kukkia Peikkometsän puistossa.

Teemun ja Juhan mukaan osallistuminen tapahtumaan luomiseen on ollut opettavaista.

– Paineensietokykyä tämä on opettanut, ja onhan tämä mukavaa yhteisöllistä toimintaa, Teemu kuvailee.

– Ja yhteistyötaidot ovat kasvaneet, jatkaa Juha.

 

Yhteisöllisyys vahvistuu

Yhteistä tekemistä

Kirjoitus: Tiina Kuhmonen, Satu Laitinen, Anna Teronen
Kuvat: Petri Ruotsalainen, Anna Teronen

Tekijät ovat Humakin Kuopion kampuksen syksyllä 2015 aloittaneita yhteisöpedagogiopiskelijoita

Allianssi-risteilyllä: ”Neljä kovaa koota ja iso äll”

Kohtaaminen – Kunnioitus – Kuuntelu – Keskustelu – Luottamus

Miten sinä toteutat työssäsi nuorisotyön kaavaa neljästä kovasta koosta ja isosta ällästä? kysyttiin Humakin järjestämässä työpajassa Allianssi-risteilyllä. Omaa nuorisotyöntekijyyttään pohdiskelivat nuorisotyön ammattilaiset suunnittelija Marjo Kolehmaisen ja lehtori Tanja Hakoluodon johdolla.

Toimintaympäristöstä riippumatta nuorisotyössä kuultavat samat piirteet ja roolit. Nuorisotyöntekijä on kasvattaja, ohjaaja, koordinaattori, innostaja ja kehittäjä.

”Kylläpä olen hyvä monessa asiassa”, kommentoi pajaan osallistunut. Komentti kertoo, että paja onnistui tavoitteessaan antaa ääni nuorisotyön osaamiselle, ja kirkastaa jokaisen osallistujan nuorisotyön sielunmaisemaa.

Allianssi-risteilyn työpajassa Tanja Hakoluoto ja Marjo Kolehmainen
Lehtori Tanja Hakoluoto (vas.) ja suunnittelija Marjo Kolehmainen järjestivät Allianssi-risteilyllä työpajan nuorisotyön neljästä kovasta koosta ja isosta ällästä. Hakoluoto palkittiin risteilyn avajaisissa Nuori Toimija –tunnustuksella.

Allianssin Nuori toimija -tunnustus Nuorisotyön puolesta -kampanjalle

Kolehmaisen kirjoitus Nuorisotyön kaavasta julkaistiin myös Nuorisotyön puolesta -kampanjan blogissa, jonka työryhmään Hakoluoto kuuluu yhdessä Essi Helinin ja Mika Pietilän kanssa.

Kampanja sai Allianssi-risteilyn avajaisissa Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin Nuori Toimija -tunnustuksen, joka on tarkoitettu “kiitokseksi ja kannustukseksi nuorille toimijoille ja heidän hankkeilleen sekä omalla toiminnallaan nuorten asemaa ja heidän toimintaansa edistäneille aikuisille”.

Perusteluissa Nuorisotyön puolesta -kampanjan palkitsemiselle sanotaan:
“Kampanja sai syksyllä 2015 nuorisotyön ammattilaiset tuomaan omaa työtään ja sen merkitystä esille sosiaalisessa mediassa. Kampanja käynnistyi yksittäisten nuorisotyöntekijöiden ja nuorisotyön parissa työskentelevien huolesta nuorisoalan näkymättömyydestä hallitusohjelman julkaisun jälkeisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kampanjassa nuorisoalan toimijat kirjoittivat nuorisotyön monipuolisuutta esiintuovaa blogia ja eri toimijat tekivät videoita. Lisäksi kampanjassa jaettiin nuorisotyöstä kertovia uutisia ja tehtiin monenlaisia avauksia. Kampanja jatkuu myös keväällä 2016 ja sitä toteutetaan vapaaehtoisvoimin yksityishenkilöinä. Nuorisotyö tarvitsee puolestapuhujia. On hienoa, että nuorisoala lähti yhdessä puhumaan aikuisista, joilla on aikaa. Kampanjan ovat laittaneet alulle Essi Helin, Mika Pietilä ja Tanja Hakoluoto”.

Muut Nuori toimija -tunnustuksen saivat Oman muotoinen koti -hanke, Hanna Huumonen, joka antoi kasvot MV-lehden vastaiseen kampanjanjaan, Eija Ahola, joka on tehnyt Vantaan kaupungin nuorisopalveluissa vuodesta 1979 toiminut nuorisopalveluiden johtajana pitkäjänteistä ja vaikuttavaa työtä nuorisotyön parissa, ja Hassan Maikal taiteilijanimeltään Bizzyiam, on 20-vuotias helsinkiläisartisti, joka antoi äänen rasismia kohdanneille nuorille.

Lue palkitsemisen perusteista tarkemmin: http://www.alli.fi/sitenews/view/-/nid/4678/ngid/40

Neljä kovaa koota työpajalaisten avaamina

Mitä kunnioitus tarkoittaa työssäsi, että saat syntymään luottamusta?
Vaatii aikaa ja jotain
– Aseta rajat
– Reiluus ja tasapuolisuus
– Molemminpuolisuus
– Mihin asti pitää ymmärtää?
– Ota nuori vastaan sellaisena kuin olet
– Pyydä anteeksi tarvittaessa, aidosti

Miten kohtaat, että saat syntymään luottamusta?
Ennakkoluulottomuus
– Aitous
– Rentous
– ”Pienet asiat”
– Tilannetaju
– Välittömyys + luontevuus
– Positiivisuus
– Halua auttaa
– Läsnäolo

Miten kuuntelet työssäsi, jotta saat syntymään luottamusta?
”Älä sinä lastaa kuin nuori kippaa”
– Älä ratkaise, mietitään yhdessä
– Älä tuomitse
– Älä arvostele
– Rohkaise
– Innosta
– Ole läsnä aidosti
– Anna mahdollisuus
– Herkkyys kuulla myös se mitä ei sanota
– Kestä vastaus JA voidaanko palata asiaan…
– Anna aikaa

Miten keskustelet, että saat syntymään luottamusta?
Antaa tilaa erilaisille keskustelijoille ja mielipiteille – kunnioitus
– Sanaton kieli synkassa puheen kanssa
– Vaatii aikaa luoda kestävä suhde
– Ei aiheuta pettymystä, ”seuraa jotain” tekoja
– Pyrkimys dialogiin
– Ei suljeta toista pois keskusteluista

Kunnioitus, kohtaaminen, kuuntelu à keskustelu à luottamus