Yhteisöpedagogiopiskelija mukana perustamassa uutta järjestöä

Gambia, Suvi, yp kv harjoittelu
Gambia Kuvassa Suvi ja Tanja Sowe yhdessä uusien oppilaitten kanssa pian valmistuvan koulun edessä.

Jyväskyläläinen Humakin yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelija sai tehdä järjestötyön suuntautumisopinnot länsiafrikkalaisessa Gambiassa. – Huima ja opettavainen matka. Yksi harjoittelutavoitteistani toteutui helmikuun puolivälissä, kun Mahmudan tulevaisuus ry -tukijärjestö näki päivänvalon, tiivistää Suvi työskentelyään. – Pääsin yhdessä suomalaisen Tanja Sowen kanssa perustamaan hyväntekeväisyysjärjestöä ja suunnittelemaan sekä toteuttamaan sen toimintaa.

Uuden järjestön kautta apua Afrikkaan

Järjestön toiminnan tarkoituksena on parantaa länsigambialaisen Mahmudan asukkaiden hyvinvointia ja mahdollistaa lapsille koulutus. – Pienessä kylässä asuu arviolta noin 2000 ihmistä. Järjestön tämänhetkinen projekti on koulun rakentaminen Mahmudan kylään, tuleville koululaisille kummien etsintä sekä järjestön yleinen markkinointi, kertoo Suvi.

Koulun tulevia oppilaita
Koulun tulevia oppilaita

Koulu ja kaivo avaimet tulevaisuuteen

Koulun rakennustyöt ovat hyvässä vauhdissa. – Koulu aukeaa syyskuussa ja aluksi siihen tulee kaksi eri luokkaa. Tontti on kuitenkin niin iso, että koulua on mahdollista laajentaa tulevaisuudessa uusia opiskelijoita varten. Koulun tontille on rakennettu myös kaivo, jota kylän asukkaat saavat käyttää. Koulu työllistää kolmen opettajan lisäksi naapuritalon naisen, joka on luvannut tehdä kouluruoat lapsille, selvittää Suvi.

Kummilapsia suomalaisille

Kiersimme Mahmudassa etsien kummilapsia.
Kiersimme Mahmudassa etsien kummilapsia. Löysimme moottoripyörällisen lapsia.

– Yksi harjoitteluni hienoimmista päivistä oli, kun kiersimme ympäri Mahmudaa ja etsimme lapsia syksyllä alkavaan kouluun. Jokaisesta lapsesta otimme kuvat ja nimet ylös kummitoimintaa varten. Saimme 44 uutta pientä oppilasta. Tällä hetkellä keräämme jokaiselle lapselle Suomesta kummin, joka mahdollistaa lapsen koulunkäynnin pian valmistuvassa koulussa. Kummilasta on myös oikeasti mahdollisuus päästä tapaamaan ja siten osallistumaan koulun ja kylän arkeen Tanja Sowen avustamana.

 

Ennakkoluulottomuutta

Mahmudan kylä sijaitsee syvällä länsigambialaisella maaseudulla, osin tiettömän taipaleen päässä. – Kyläläiset, niin lapset kuin aikuisetkin olivat aitoja ja sympaattisia. Ihmiset ottivat meidät avoimesti vastaan, vaikka osalle olimme varmasti ensimmäiset valkoiset ihmiset koskaan. Uuden koulun valmistumisen näkeminen konkreettisesti oli myös hienoa. Pääsin tapaamaan koulussa aloittavia lapsia, mikä oli ikimuistoista. Voi olla, että itsekin menen koulun avajaisiin ensi syyskuussa, se jää nähtäväksi. Olisihan se ihanaa olla laittamassa oma kummilapsi kouluun, haaveilee Suvi.

Gambia, koulu
Rakenteilla oleva koulurakennus Gambia

Pientä ruohonjuuritason toimintaa

Suvin harjoittelu jatkuu vielä Suomessa. – Seuraavaksi tarkoituksenamme on kerätä varoja ja saada järjestölle näkyvyyttä. Toteutamme kirpputorimyynnin Jyväskylässä, Lahdessa ja Vantaalla. Myyntiin kerätään tavaraa, josta ihmiset haluavat päästä eroon. Tuotot laitetaan suoraan koulun viimeistelyyn, opettajien palkkoihin ja lasten koulupukuihin. Kevään aikana järjestämme myös keräyksen, jossa keräämme lapsille vanhoja reppuja ja koulutarvikkeita. Haaveenamme on, että koulun alkaessa jokaiselle lapselle olisi valmiina reppu, jonka sisällä on penaali ja koulutarvikkeet.

 

Poika jka sai uudet housut

 

Kummilapsi: Kuvassa minä ja kummilapseni 4-vuotias Mansur.

 

 

 

 

Teksti: Suvi Moisio ja Maarit Honkonen-Seppälä

Suvi Gambiassa. Harjoitteluja voi tehdä ympäri maailman

Elämä on sattumuksia täynnä. Niin myös Suvi Moision tie Humakin opiskelijaksi. – Kohtasin ensimmäisen kerran humakilaisia talvella 2016. Olin perheeni ja ystävieni kanssa katsomassa poikaystäväni salibandypeliä. Kulttuurituottaja- ja yhteisöpedagogi-opiskelijat olivat järjestäneet osana kansalaistoiminnan ja järjestötyön opintojaan tempauksen, jossa he keräsivät Happeen pelissä pehmoleluja turvapaikan hakijoille. Tottahan me osallistuimme.

Vastalahjaksi sain hakijaoppaan, jossa oli tarinaa opiskelijasta, joka oli tehnyt kolmen kuukauden harjoittelun Bangladeshissa. Silloin vanhempani ja kaverini sanoivat, että nyt se koulu löytyi, jossa voit toteuttaa haaveesi tehdä töitä kehitysmaan lasten kanssa. Olin näet jo kahdeksannella luokalla saanut ajatuksen, että minun on päästävä Afrikkaan.

Suvi Gambia
Gambia. Suvi: Kahdeksannella luokalla sain ajatuksen, että minun on päästävä tekemään töitä kehitysmaan lasten kanssa. Ystävieni huoneen seinillä on pop-artistien ja muiden teini-ikonien kuvia, minun huonettani valaisi oheinen kuva. Nyt Humakissa pääsin kokeilemaan millaista on tehdä työtä Länsi-Afrikassa.

Afrikkalaisia tarinoita

Yhteisöpedagogi-opinnot Suvi aloitti Jyväskylän kampuksella syksyllä 2016. – Jossain vaiheessa seuraavana talvena sain kuulla opettajaltani hänen tarinaansa perheen lomamatkalta Gambiasta. Seuraavana syksynä kyseinen opettaja järjesti sinne pienen ruohonjuuritasoisen keräyksen. Siitäkin kuulin tarinaa. Sitten vaan rohkenin kertoa omista haaveistani ja yhdessä pohdimme, että onko minun mahdollista tehdä suuntautumisen opintojani siellä.

Suvi Moisio. Gambia
Yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelija Suvi Moision harjoittelu länsiafrikkalaisessa Gambiassa on sujunut hyvin. – Yksi harjoitteluni tavoite oli auttaa tukijärjestön perustamisessa. Viime perjantaina Mahmudan tulevaisuus ry perustettiin. Tukijärjestön ideana on rakentaa koulu Mahmudan kylään ja pyörittää sitä, kertoo Suvi.

Uusi koulu kattoa vaille valmis

– Ja tässä sitä ollaan. Kaksi viikkoa olen saanut oppia aitiopaikalla. Olen saanut tehdä ohjaus- ja opetustöitä paikallisissa kouluissa, viedä humanitaarista apua perheille ja suunnitella uuden koulun pedagogiikkaa sekä markkinointia. Yksi harjoittelutavoitteistani toteutui viime perjantaina, kun Mahmudan Tulevaisuus ry -tukijärjestö näki päivänvalon. Järjestön tavoitteena on uuden koulun rakentaminen. Koulu onkin hyvissä vauhdissa, katto enää puuttuu. Nyt järjestön kautta voimme pyörittää koulua ja mahdollistaa Mahmudan kylän lasten kouluun pääsyn.

Gambia Suvi
Gambia. Uusi koulu kattoa vaille valmis

Onnellisuuskasvatusta

Kulttuurishokkia Suvi ei ole ainakaan vielä kokenut. – Minua on ehkä eniten hämmästyttänyt se, miten täällä opetetaan tasa-arvoa. Esimerkiksi viime viikolla ajettiin pakettiautolla, jossa oli meidän lisäksi opettaja ja hänen 4-vuotiaita oppilaitaan. Ajettiin tosi huonokuntoisella tiellä ja tiellä juoksi paljon lapsia, joilla ei ole varaa käydä koulua. Opettaja laulatti lapsia ja sanoi oppilaille, että ”Tell those kids that we love them” ja autossa olevat lapset huusivat ikkunasta ”We love you!” tiellä juoksenteleville lapsille.

Kiitollisuutta

Koko automatka taittui lapsilla laulaen. Lapset lauloivat matkan siitä, miten onnellisia he ovat. Opettaja kysyi aina lapsilta ”Are we happy?” ja lapset vastasivat kuorossa ”Yes we are happy!” Se hämmästytti, miten paljon onnellisuudesta puhutaan ääneen, sitä opetetaan arvostamaan ja kerrotaan jo pienille lapsille miten etuoikeutettuja he ovat kun saavat käydä esimerkiksi koulua. Tämä kulttuurinen ero on ollut minulle merkittävä opinpaikka.

 

Teksti ja kuvat: Maarit Honkonen-Seppälä ja Suvi Moisio

Kirjoittaja ja kuvaaja, Humakin opettaja ja yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelija ovat kulkeneet samoissa maisemissa länsiafrikkalaisessa Gambiassa ja sen maaseudulla. Ekan kerran he kohtasivat jyväskyläläisen Happeen säbäpelissä.

Gambia. Kuivuus. Suvi
Syksyllä päättynyt sadekausi jätti maan ja pellot kuivaksi. – Ympäristönsuojelun kannalta Gambia on edelläkävijä. Muovikassit on kielletty, tarjolla on maatuvia kangaskasseja tai paperipusseja, kertoo Suvi Moisio.

Terveiset Afrikan auringon alta

Dumela!

Julia Jyväskylästä, työkavereita Botswanasta
Julia Mikkonen on harjoittelussa Botswanassa

Nimeni on Julia Mikkonen, ja olen toisen vuoden yhteisöpedagogiikan opiskelija Jyväskylästä. Olen täällä suorittamassa opintoihini liittyvää harjoittelua Bana Ba Letsasissa, joka on keskus apua ja tukea tarvitseville lapsille. Meillä on keskuksella tällä hetkellä 30 lasta ja nuorta, iältään 6-16vuotiaita. Aamupäivällä keskuksella on lapsia jotka ovat syystä tai toisesta lopettaneet koulun kesken, ja tavoitteenamme on opettaa heitä sille tasolle että he voivat palata takaisin normaaliin kouluun. Iltapäivällä keskukseen saapuu lisää oppilaita, ja tarjoamme heille ruuan sekä järjestämme iltapäiväaktiviteetteja pyrkimyksenä pitää heidät pois kadulta ja tarjota turvallinen ympäristö koulun jälkeen.

Lasten ja nuorten ongelmat

Lapsilla ja nuorilla on paljon erilaisia ongelmia; alkoholisti – tai huumeriippuvaisia vanhempia, omia päihdeongelmia, osa heistä on orpoja ja asuu kadulla. Monet heistä ovat nälkiintyneitä, likaisia ja sotkuisissa sekä rikkinäisissä vaatteissa. Rankkojen kokemustensa takia useat heistä oireilevat paljon, heillä on itsetunto-ongelmia eikä tietoa mitä tehdä tulevaisuudessa. Monilla on ongelmia opintojen kanssa, koska vanhemmat lähettävät heidät mieluimmin kadulle keräjäämän kuin kouluun – koulusta lapsi ei tuo rahaa perheelle.

Ba Letsats tukee kasvua ja kehitystä

Ba Letsatsin tavoitteena on tarjota näille nuorille tasapainoinen ja turvallinen ympäristö, luotettavan aikuisen seuraa sekä tukea heidän kasvua ja kehitystä kaikin mahdollisin tavoin. Tarjoamme lapsille joka päivä lämpimän ruuan jota he eivät välttämättä kotoa saa. Lisäksi keskus tukee heitä rahallisesti mm. koulupuvun- ja tarvikkeiden hankinnassa sekä koulukyydeissä.

Työtehtäviini kuuluu mm. avustaa opettajia oppitunneilla ja opettaa lapsille englantia, suunnitella ja ohjata iltapäiväaktiviteetteja, sekä osallistua järjestämään ohjaustunteja. Botswanassa HIV ja AIDS ovat suuria ongelmia ja joka viides aikuinen täällä on hiv- positiivinen. Myös usealla keskuksen lapsista on tartunta, ja järjestämme usein valistus- ja ohjaustunteja tartunnalta suojautumisesta vastaan. Ohjaustunneilla käsittelemme myös terveeseen itsetuntoon, terveisiin elämäntapoihin ja seksuaalikasvatukseen liittyviä aiheita. Lisäksi järjestämme taideterapiaa ja erilaisia työpajoja joissa keskitytään elämän eri vaiheissa koettaviin haasteisiin ja niiden käsittelyyn.

Julia Mikkonen on toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Jyväskylästä
Tärkein työtehtäväni on kuitenkin viettää aikaa lasten ja nuorten seurassa, pelata sekä leikkiä, lukea satuja ja olla läsnä,Kyselen heidän kuulumisiaan ja juttelen heidän kanssaan arkipäiväistä asioista, kehun ja kannustan. sanoo Julia Mikkonen joka on harjoittelussa Botswanassa

Harjoittelussani olen kohdannut paljon haasteita. Uusi ja erilainen työympäristö, jossa usein kohtaa normaaleita kehitysmaan haasteita: katkoksia sähkössä sekä juoksevassa vedessä. Pisin sähkökatkos tähän mennessä kotonani kesti kolme vuorokautta. Välillä oppilaiden kanssa työskentely on haastavaa ja jopa raskasta – on surullista joutua näkemään että heillä ei ole vanhempia, ehjiä vaatteita tai välttämättä edes ruokaa. Jokaisen päivän raskain osuus on kun iltapäivällä he lähtevät kotiinsa, enkä voi tietää onko jokaisella katto päänsä päällä tulevana yönä. Päivittäin kuitenkin heidän hymynsä on niin palkitsevaa, että se saa minut rakastamaan siitä mitä teen. Saan olla osa mahtavaa, osaavaa ja kannustavaa työyhteisöä, johon minut otettiin alusta alkaen hyvin vastaan. Parasta on kun näkee oppilaissa onnistumisen riemun. Tunnen tekeväni tärkeää työtä josta nautin joka päivä.

Paljon kokemuksia, tunteita laidasta laitaan

Harjoitteluni Maunissa on antanut minulle paljon. Olen saanut paljon uusia työkaluja työhöni ja ammatillinen osaamiseni on lisääntynyt hurjasti. Eniten olen kuitenkin kasvanut ihmisenä, saanut huimasti lisää itseluottamusta ja oppinut arvostamaan enemmän asioita kotona Suomessa. Saan kutsua ennen minulle tuntemattomia ihmisiä nykyään ystävikseni, ja olen saanut tulla osaksi paikallista yhteisöä. Paikalliset ovat ystävällisempiä ja avoimempia ihmisiä joita olen ikinä tavannut, rento ’’This is Africa’’- mentaliteetti on tarttuvaa. Kulttuurishokista, pienestä koti-ikävästä ja kaikista raskaista kohtaamistani asioista huolimatta en vaihtaisi kokemuksestani päivääkään pois. Olen iloinen ja kiitollinen että opintoni mahdollistavat minulle tällaisen kokemuksen saamisen, suosittelen ulkomaanvaihtoon lähtemistä jokaiselle. Harva asia opettaa ja antaa yhtä paljon kokemuksia sekä tunteita laidasta laitaan.

Teksti ja kuvat: Julia Mikkonen

 

TZA05. Päiväretkeilyä ja korkeuseroja

Blogi 5. Chemka hot springs

Näkemistä, tekemistä ja kokemista riittää täällä päiväntasaajan alapuolella. Maisemat ja luonto ovat kauttaaltaan erilaista kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Tunnin ajomatka keskellä aavikoitunutta maaperää saattaa yllättää uskomattomilla luonnonihmeillä. Se hetki jolloin vähiten odottaa mitään, saattaa olla vain sekuntien päässä jostain odottamattoman kauniista paikasta. Saimme kokea tällaisen yllätyksen lähtiessämme metsästämään paljon kehuttuja Chemkan kuumia lähteitä. Selvitimme etukäteen missä kuumat lähteet sijaitsevat ja mikä tulisi olemaan meille edullisin kulkutapa mennä viettämään päivä Chemkan lähteillä. Kuljimme ensin dala dalalla noin tunnin matkan Arushan suuntaan, jonka jälkeen kulkuneuvo vaihtui kolmipyöräiseen tuk tukiin. Toinen tunti vierähti tuk tukin tärisevässä ja poukkoilevassa kyydissä huonokuntoisella soratiellä. Maisemat eivät juuri vaihtuneet eikä mikään antanut osviittaa siitä mitä tulisimme näkemään ja kokemaan. Vihreydestä tai vedestä ei ollut tietoakaan tunnin ajomatkalla aavikkoisella tiellä. Tämä kaikki muuttui yhdessä käännöksessä kun kuumat lähteet aukesivat eteemme.

Rastatukkainen tyttö istuu veden äärellä. Oikealla toinen nainen ja leikkiviä lapsia
Kuumalla lähteellä
Chagga-heimon tyypillisiä majoja. Banaanipuun katveessa mies ja lapsi
Tyypilliset Chaggojen asuttamat majat

Vietimme kuumilla lähteillä kokonaisen päivän niin uiden kuin vain nauttien kauniista maisemista. Päivää oli viettämässä kanssamme myös paikallisia ja muita turisteja, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia. Harvoin, jos koskaan on tullut nähtyä mitään näin kaunista, kuin mitä tämä päivä tarjosi meille.

Marangu waterfalls

Toinen päiväreissumme suuntautui n. 1800m korkeuteen Kilimanjaron rinteille. Tämä ainutlaatuinen kohde tarjosi meille niin kauniit vesiputoukset kuin historiallista tietoa Kilimanjaron alueella hallitsevasta Chakka-heimosta. Ensimmäisenä pääsimme tutustumaan Chagga-heimon vielä 1950-luvulla käytössä olleisiin ja asuttamiin luoliin ja asuinmajoihin. Chaggat ovat Tansanian kolmanneksi suurin heimo, joka asuttaa Kilimanjaron aluetta. Kilimanjaron alueen suoman ilmaston myötä maanviljely on yksi Chagga-heimon pääelinkeinoista. Rikkaan maaperän vuoksi Chaggojen alueella on historian saatossa taisteltu paljon eri heimojen välillä. Näiden taisteluiden ja vaarojen takia Chaggat loivat maanalaiset luolastot, joiden avulla he pystyivät suojautumaan ja kontrolloimaan sodankäyntiä. Mielenkiintoisen historian siivittämänä menimme tutustumaan näihin nykyään turistinähtävyyksiksi mukautettuihin luolastoihin.

 

Marangu waterfalls
Kilimanjaron huipulta sulanut lumi on puhdasta ja juomakelpoista

Päivä päättyi silmiä hivelevän kauniille vesiputouksille.
Vesiputouksilla ilmasto oli huomattavasti viileämpää kuin alhaalla kaupungissa.

Seikkailupankkiin kertyi taas uusia kokemuksia, joita kantaa mukanaan loppuelämän.

1,8km korkuiset terkut,

Ville ja Carita