Sankarillisia odotusten ylityksiä viidakossa ja lähiöissä

Retkellä Uhuru-vuorilla Tansania
Retkellä Uluguru-vuorilla. Etualalla Mahamad Hirsi. Kuva: Henri Iso-Koivisto

”Olemme olleet todella kiitollisia tästä matkasta. Tansaanit ovat perinteisesti aika ystävällisiä. Erinäiset ekskursiot 4H-kouluihin olivat positiivisia. Saimme raikuvan sisääntulon kuorolaisilta, kun he lauloivat ’Ni rahaa’. Mahamed “Muhis” Hirsi osaa hieman tansanian kieltä sen ansiosta, että hän on kielinero. Bussimatkat ovat olleet pääosin ihan syvältä. Auto pomppii muhkuratiellä kuin jänöjussi, jonka lisäksi televisioista soi ylimalkaisen autotunetettu kauhea paikallispoppi. Sitä soitetaan kaiuttimista, vaikka Mahamad Hirsi vetelisi mieluiten hirsiä. Itse asiassa Muhis tuli tästä totaalisen hulluksi ja repi hiukset päästään. [lähde?] Bussi ohittelee myös supervaarallisesti. Epäilemättä surkein osuus koko matkassa oli, kun Hirsi ei päässyt internetiin joka päivä. Hän oli vetämässä itseään jo hirteen tämän vuoksi. Vieroitusoireita ovat olleet mm. ampiaisenpisto sisäreidessä ja sometauti. Onneksi majatalon ikioma myyjä suostui kauppaamaan tölkistä mangomehua, sillä tämän ansiosta Muhis selvisi hengissä.

Yritetään yhdessä Tansaniassa
Mahamad Hirsi. Kuva: Henri Iso-Koivisto

Vaateshoppailu oli jännittävää. Tinkiminen oli ihan omituista, koska Hirsi ihmetteli valkoisia ihmisiä. Valkoihoinen mies, joka osaa ylipäänsä jollain tavalla tingata oli Hirrelle uusi tuttavuus. Tinkaus (pohjalaisittain “pluutoo”) luonnistui sen takia Henriltä, että hän oli ehtinyt muodostaa jonkinlaisen käsityksen paikallishinnoista. Sen lisäksi hänellä on historiassaan kokemusta Tori.fi:n pimahtaneista karavaanareista. Ruuan hinta näin ollen ei ollutkaan ollenkaan paha, eikä kirjoituspäivään saakka siitä ollut kukaan vielä saanut ripuliakaan tietoomme ja aistihavaintoihin perustuen.

Vanhana eläinrakastajana Muhis uneksi matkalla vuohesta nimeltä Manjaro. Tämän täytyi olla enneuni, sillä heti seuraavana päivänä hän oikeasti pääsi sylkyttämään aitoa kiliä. Yleisesti ottaen olimme iloisia safarilla näkemästämme. Maantiellä näkyi paviaanien toimintaa, jota ei voi eikä saa sanoin kuvailla. Krokotiilit olivat kivoja kuin myös virtahevoset. Yksi päivä kapusimme Kari Keurun sanoin sinne missä pippuri kasvaa, eli Ulugurun möhkövuorelle. Hedelmiä ja kasviksia siellä todella oli, kuin myös mopopoikia tien varsilla. Siirryttyämme vuorela hotellille uima-altaiden ääreen,  saimme kokea kantapäissämme, että kiivetty on. Kun veri kiersi aika huonosti. Muhis ja Wi-Fi löysivät toisensa hotellin katoksen alla ja kaikki päättyi hyvin. Toisena urheiluaktiviteettinamme oli jalkapallo, jota pelasimme lapsilaumaa vastaan koulussa. Voitimme 100-0. [lähde?] Kaikki olivat onnellisia.”

Kirjoittajat: Muhis Hirsi (opiskelija, Joensuun Lyseon lukio) ja Henri Iso-Koivisto (opiskelija, Karelia-ammattikorkeakoulu)

yhh logo

Less is more – projektipäällikön pohdintoja

Yksi keskeinen opetus matkan aikana on ollut, että vähemmän on enemmän – less is more. Tansaniassa tämän ajatuksen merkitys konkretisoituu rahan arvossa verrattuna Suomeen. Kuinka paljon enemmän täällä saa hyvää aikaiseksi samalla rahasummalla, joka Suomessa aiheuttaisi lähinnä tyytymättömyyttä. Kuinka paljon suurempi merkitys tuomillamme pienillä lahjoilla on paikallisille ihmisille kuin mitä ne merkitsisivät Suomessa. Kun kaikesta on puutetta, niin vähäinenkin apu on enemmän.

Tansaniaan tullessamme meillä oli mukanamme kaksi matkalaukullista erilaisia promootiolahjoja ja tuliaisia. Lahjoja olivat antaneet mukaamme Yritetään yhdessä –hanke, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Suomen 4H-liitto, Kontiolahden 4H -yhdistys sekä liikelahjayritys JMC. Lisäksi Humanistinen ammattikorkeakoulu oli luvannut meille noin 200-300 € lahjoitettavaksi humanitääriseksi avuksi vierailukohteisiimme. Myös aiemmalta matkaltamme tuntevamme kanadalainen öljynporaaja Daniel Marion oli luvannut lahjoittaa rahaa avustuskohteillemme.

Vierailukohteissamme jakamamme lippalakit, heijastimet, ledivalot, lyijykynät, pyyhekumit, jalkapallot ym. muut mainoslahjat tuottivat suurta iloa lahjojen saajille. Kuurojen koululla vieraillessamme puhalsimme lasten kanssa  suuren määrän ilmapalloja, joita yritimme pitää ilmassa. On vaikea kuvailla iloisia kasvoja ja riemun määrää, mitä tämä pieni lahja sai aikaiseksi.

Koulun rehtori kuvaili meille kuurojen tilannetta Tansaniassa ja haasteita, mitä heillä koululla on. Lisäksi saimme kuulla eräänlaisen ’toivomuslistan’ koulun tarpeista. Isoista asioista ei ollut kysymys. Erityisesti toivomus ompelukoneesta osui sydämiimme ja halusimme ostaa ompelukoneen kuurojen oppilaiden käyttöön.  Suomalaisessa koulussa vanhan mallinen poljettava ompelukone ei aiheuttaisi riemua opettajien keskuudessa, mutta täällä tilanne oli erilainen. Uuden koneen turvin koulun 500 oppilasta voisivat korjata vaatteitaan, oppia ompelemaan uusia ja jopa saada perusteet ammattiin, jonka turvin he voisivat  elättää itsensä vammastaan huolimatta.

Pidimme puheen koulun opettajille ja teimme lupauksen lahjasta koulun rehtorille. Molempien silmät kostuivat. Hyvän tekijän ja lahjoittajan rooli ei ole aina helppo, jossei myöskään lahjan saajan.  Kiitokset tuntuivat liioitetuilta ja suomalainen luonteemme kärsi huomattavasta epämukavuudesta. Voisimmeko vain ostaa ompelukoneen ja häipyä paikalta vähän äänin? Pari päivää myöhemmin tapasimme koulun rehtorin morogorolaisella ostoskadulla, jossa hän oli käynyt jo etukäteen ’tinkaamassa’ koneen hinnan sopivaksi, 240 000 Tsh eli noin 90 €. Kyseessä oli Kiinassa uustuotantona valmistettu vanhan mallinen poljettava ompelukone. Paketin kyljessä luki ’Made for Africa’. Euroopassa nämä ovatkin lähinnä koriste-esineitä. Pidimme uudelleen saman puheen, kättelimme, kiitimme ja katsoimme kosteilla silmillämme toisiamme. Tuskinpa Suomessa olisimme saaneet koulun rehtoria paikalle kiittämään 90 €:n ompelukoneesta, mutta täällä pienestä lahjasta kasvoi suuri, jolla voidaan muuttaa maailmaa tai ainakin yhden morogorolaisen koulun lasten elämää.

Tansania

Toinen tärkeä vierailu- ja tukikohteemme oli ’Uzalendon 4H-kerho’, jonka jäsenet ovat vaikeista oloista tulevia noin  20-25-vuotiaita nuoria. Edellisellä vierailullamme huhtikuussa olimme jo kuulleet heidän tarinansa ja ymmärtäneet, että täällä pienelläkin avulla voitaisiin saada suuria aikaan näiden nuorten elämässä. Uzalendolaisilla oli omia vuohia ja viljelyksiä, joilla he osittain elättivät itsensä.  Lisäksi 4H-klubin toiminnalla oli merkittäviä kasvatuksellisia, koulutuksellisia ja sosiaalisia vaikutuksia nuorten elämään. Kerhon puheenjohtaja oli kertonut meille jo aiemmin, että he tarvitsivat varoja parempien maataloustyökalujen ostamiseksi. Nuorten toiveet ja tarinat olivat koskettaneet meitä ja halusimme auttaa heitä pääsemään eteenpäin. Lahjoitimme kerholle 100 $ työkalujen ostamista varten. Länsimaissa tuolla summalla ei saisi edes uusia kunnollisia farkkuja, mutta täällä Tansaniassa jälleen vähän on enemmän.

Tansanialaisen keskiluokkaisen ihmisen hyvä  ansio on kuukaudessa hieman yli 200 €:a.  Luonnollisesti hintataso on huomattavasti alempi. Samalla rahalla Tansaniassa ostaa 20 kg tomaatteja, kun Suomessa saa tyytyä vain yhteen kiloon. Veroja ei tarvitse maksaa yhtä paljon kuin Suomessa, mutta huoli rahojen riittämisestä ja laskujen maksamisesta on yhteinen. ’Fighting for bread’, kuten linja-auton kuljettajamme sanoi. Tansanialaisten selviämisen salaisuus on omavaraisuudessa ja toisten auttamisessa. Jokainen on liikemies, kauppaamassa ylimääräistään, millä hankitaan lisätuloja. Osa ruuasta kasvatetaan itse ja ylimääräinen varastoidaan tai myydään pois. Sukulaiset  auttavat ja tukevat toisiaan, kun on vaikka kyse yliopiston lukukausimaksujen maksamisesta.  Yhteisö huolehtii ja tukee jäseniään.  Kertoessamme omien nuortemme 4H-yrityksestä, jonka liikeidea on auttaa vanhuksia päivittäisissä askareissa, tansanialaisten isäntiemme oli vaikeaa ymmärtää tämänkaltainen ajatus. Käytämme yhtä innokkaasti sosiaalista mediaa ja voimme jakaa yhteisen huolemme maailman rauhasta tai ilmastonmuutoksesta, mutta suuri kulttuurinen ero on vanhusten kohtelemisessa. Tansaniassa he eivät ole liiketoimintaa tai rasite, vaan yhteisön voimavara, mistä pidetään huolta.

Tansania

Suomesta lähetetty pienikin apu voi kasvaa Tansaniassa suureksi. Kehitysyhteistyöhön sijoitetut varat, lahjoitukset ja humanitäärinen apu on sijoitus koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Jos hyvinvointivaltioissa olisimme valmiita luopumaan edes vähästä, sillä voisi olla suuri merkitys Tansaniassa, Afrikassa tai muissa kehittyvissä maissa. Vaikka elämme Suomessa vaikeita aikoja, voimme  pienelläkin panostuksella saada suuria aikaiseksi Afrikassa. Suomen pienimpänä ammattikorkeakouluna, Humak voi kasvaa merkitykseltään suureksi Tansaniassa. Koulutusohjelmiemme sisällöt ovat kuin luotu yhteistyöhön afrikkalaisten partnereiden kanssa. Verkostot ja suhteet ovat jo olemassa, mutta enää tarvitaan vain rohkeutta lähteä tekemään Humakista aidosti kansainvälinen toimija.  Suomessa olemme ’less’, mutta Tansaniassa voimme olla ’more’.

Kirjoittaja: Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu. 18.10.2017.
Kuvaaja: Henri Iso-Koivisto

 

Uluguru-vuorten juurella

Yritetään yhdessä –hanke (2016-2017)

Uskomatonta, että ollaan täällä!  Luonto, asutus ja ihmiset ovat hyvin monipuolisia. Ihmiset ovat hymyileväisiä ja stressi lienee täysin vieras käsite. Ihmiset ovat hyvin rentoja ja joustavia. Heillä ei ole minuuttiaikatauluja. Olemme itsekin alkaneet oppia kiireestä pois. Olemme täällä joka tapauksessa nämä kaksi viikkoa – eikä asia muutu miksikään, vaikka kuinka yrittäisimme kiirehtiä. ”Huomasin nostaneeni puhelimeni, jotta voisin tarkistaa mitä kello on. Päätin kuitenkin laskea puhelimen alas, sillä en tekisi sillä tiedolla yhtään mitään” totesi Elina.  Välillä myös päivämäärät ja viikonpäivät saattavat unohtua.

On hyvän tavan mukaista, että tuntemattomiakin tervehditään tai puhutellaan kaduilla ja markkinoilla.

Olemme vierailleet erilaisissa kouluissa ja 4H –projekteissa. Vierailumme kuurojen koululla oli hyvin koskettava, sillä kuurojen asema Tansaniassa on hyvin huono. Työpaikan löytäminen kuurona on lähes mahdotonta. Lapset olivat kuitenkin iloisia. He olivat valmistelleet meille tanssiesityksen ja antoivat jokaiselle meille oman viittomakielisen nimen.

Suurimmassa koulussa, jossa vierailimme,  oli yli 1600 oppilasta. Opettajia on sen verran vähän, että yhden -vuorteopettajan vastuulle voi kuulua jopa 50-100 oppilasta. Suomessa tuo määrä on yleensä noin 20-30 oppilasta. Pelasimme lasten kanssa jalkapalloa – hävisimme 4-0. Lapset lauloivat meille koululaulun. Samaan aikaan kun me kuvasimme koululaisia, opettajat kuvasivat yhtä ihmeissään myös meitä.

4H –toimintaa harrastavat lapset käyvät kaksi kertaa viikossa koululla opettelemassa eläinten ja kasvien hoitoa. Mekin pääsimme istuttamaan puita heidän kanssaan.

Sunnuntain aamupäivällä kävimme retkellä Uluguru-vuorilla. Oli kiva päästä kävelemään, kun olimme 4 päivää istuneet autossa. Matkalla näimme paljon paikallisia hedelmäpuita mm. useita erilajisia mangopuita, passionhedelmäpuita, papaijapuita, banaanikasveja, erilaisia palmuja, ’anunia’ sekä pippuripuita. Opimme myös enemmän elämästä paikallisissa kylissä. Yhdessä kylässä valmistettiin raskaana oleville naisille savesta valmistettuja mutakakkuja ravinteiden puutteeseen. Hämmästelimme myös, miten paljon moottoripyöriä kulkee vuorilla. Näimme myös kalalammen ja Morogoro-joen, joka oli tosi kaunis.

”Oon tajunnut, että mun pitää oppia lisää omasta somalialaisesta kulttuuristani. Kun oltiin tuolla Uluguru-vuorilla, tuntui, että mun pitäisi tuntea nää kasvit. Enkä mä tuntenut kaikkia. Olen hämmästynyt, miten rikas kulttuuri on Tansaniassa, tämmöistä henkistä pääomaa on paljon. Ja yrittäjyys näkyy joka paikassa, kaikki yrittävät, täällä on ihailtavaa yrittäjyyttä. Suomalaisten kannattaisi ottaa mallia täältä. Tansanialaisest ovat sitkeitä”, pohtii Sokorey.

Projektipäällikkö porinoi:

Neljä päivää Morogorossa ovat olleet hyvin vaikuttavia meille kaikille. Alkuhämmenyksen jälkeen olemme tottuneet paikallisiin oloihin ja tapoihin. Hitaasti valuva suihku on normaalia ja myös kiireiset askeleemme ovat hidastuneet paikalliseen rytmiin – yli 30 asteessa ei vain pysty kiirehtimään. Tansanialaisten iloisuus on tarttunut meihin ja kykenemme jo melko luontevasti tervehtimään swahiliksi vastaantulijoita ja tarvittaessa jopa teemme afrikkalaisen kolmen puristuksen käsitervehdyksen. Yritetään yhdessä –hankkeen yksi tavoite oli globaalikasvatus ja se on varmasti toteutunut tämän ryhmän kokemuksissa.

Tansanian 4H-liiton toiminta paikallisilla kouluilla on myös tehnyt syvän vaikutuksen meihin kaikkiin. 4H-kerhojen puiden istutuksilla ja opetuksilla omavaraisuudesta on suora vaikutus paikallisten ihmisten elämään ja koko yhteisöön. Haasteet ovat suuret ja länsimaisesta näkökulmasta puutteita on paljon, mutta ihmisten hyväntuulisuus, onnellisuus ja halu yrittää parantaa omaa elämäänsä on suuri.

Morogoro on ihanteellinen paikka tehdä yhteistyötä. Alueella on vahvat perinteet suomalaisten toiminnasta ja verkostot ovat olemassa. Viime keväänä menehtyneen Leo Söderqvistin henkinen perintö vaikuttaa edelleen monien paikallisten toimijoiden mielessä. Pienestä koostaan huolimatta, Humanistinen ammattikorkeakoulu voisi olla merkittävä toimija täällä Morogorossa. Täältä löytyy harjoittelupaikkoja kulttuurituotajille, yhteisöpedagogeille sekä viittomakielen tulkeille. Paikalliset yliopistot ovat myös enemmän kuin valmiita aloittamaan yhteistyön suomalaisten kanssa. Kv-projektimme nimi on ’Moro Morogoro’ ja  se tarkoittaa enemmän tervehdystä kuin hyvästejä.

Kirjoittajat: Elina Tyni, opiskelija & Sokorey Mohamed, opiskelija & Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu. 15.10.2017.

Onnea oppimassa

Kansainvälisyysviikkojen teemana on ollut sosiaalinen hyvinvointi. Läpi koko viikon meitä on herätelty ajattelemaan omaa hyvinvointiamme ja kohtaamaan myös niitä asioita ja kohtia, joissa omaa onnellisuuttamme pystyisimme lisäämään. Olemme päässeet nauttimaan erilaisista luennoista ja työpajoista, joista kaikkien voi sanoa herättäneen paljonkin ajatuksia, suuntaan ja toiseen.

 

Saimme koko porukan tanssimaan kanssamme letkajenkkaa 🙂

Onnellisuus

Torstaina pääsimme tutustumaan onnellisuus teemoihin kahden luennon avulla. Aamupäivällä meillä oli Bert Nijssenin pitämä luento ” Happiness”. Hyvin tiivistetty tuohon nimeen kaikki se, mitä luennossa kerrottiin. Bert osasi konkreettisesti ja hyvin kuvailla onnellisuutta ja sitä, miten se ei tarkoita että olisi jatkuvasti euforisessa onnen tilassa, vaan onni koostuu niistä pienistä askelista. Bert oli valloittava puhuja ja esiintyjä ja taisipa hänessä olla myös vähän koomikon vikaa. Tuntui, että koko luento meni naureskellessa ja hymyillessä. Samalla hän kuitenkin sai pohtimaan omia arvoja, itselle tärkeitä asioita ja sitä, miten ne vaikuttavat omaan elämään. Hän puhui, kuinka kohti onnellisuutta mennään askel askeleelta ja myös surullisessa tilanteessa voi löytyä sitä onnea. Hieno ja puhutteleva esitys, joka jäi vahvasti mieleen.

Kohtaaminen suomalaisen luennoitsijan kanssa

Lisäksi meillä oli iltapäivällä toinen luento, Mika Hartikaisen pitämä ”Happiness Responsibility. ” Keskiviikkona ollessamme vierailukäynnillä Belgialaisessa järjestössä, tuli yksi porukasta kysymään meiltä: ” Do you speak Finnish?” ja näin tutustuimme Mikaan, joka on myös yksi Humakin opiskelijoista ja tällä hetkellä asustaa ja kouluttautuu Hollannissa. Hän on ollut siellä opiskelemassa positiivista psykologiaa ja pyöräillyt pitkin Hollantia, ja nyt meidän Humakin opiskelijoiden tiet kohtasivat yllättäen Belgiassa. Mika puhui siitä, kuinka pienillä päätöksillä ja teoilla voi vaikuttaa omaan onnellisuuteen ja miten myös toisten onnellisuuteen pystyy esim. ekologisia ja eettisiä ostopäätöksiä tehdessä vaikuttamaan. Ihminen on itse vastuussa siitä, että on onnellinen, mutta on myös osaltaan vastuussa toisten onnesta. Myös tulevien sukupolvien. Tätä oli happiness responsibility.

 

IMG_2926

Belgialaista arkkitehtuuria.

Takaisin kotona…

Nyt on kv- viikot takanapäin ja pitkän matkustuksen jälkeen pääsee kotisohvalle. Mielessä pyörii hienot kokemukset, joita viikoilta saimme, uudet ystävät ja mahdollisuudet. Viikko vaikutti paljon omaan arkeen. Koko viikon ajan on sisäisesti, hiljaa pohdiskellut sitä, mistä oma arki rakentuu ja minkälaiseksi sen oikeasti haluaisi. Nyt kun on kotona, on toiminnan aika. Aika pistää opitut asiat käytäntöön. Ensimmäisenä asiana kalenterista lähti siellä pyörinyt kevätsiivous, se kumitettiin pois ja siirrettiin hieman pidemmälle kevääseen, kun kouluhommat helpottavat. Tilalle tuli kirjoitus: ” Kalaan!! 🙂 ” Rauhallinen järvi ja lintujen laulu, sekä keväisestä kelistä nauttiminen tuntuvat hyvältä ratkaisulta. Sitäkö se happiness responsibility nyt sitten on?

Iso kiitos ja kumarrus kv- viikkojen järjestämisestä. Tämä oli todella upea kokemus, jota suosittelemme kaikille, jotka tämänlaiselle viikolle vain voivat päästä. Kiitos!

Vielä lopuksi haastattelumme kansainvälisistä viikoista.

Lauran ja Annukan haastattelu:

Miksi lähdit mukaan kansainväliselle viikolle?

L: Lähdin mukaan kansainvälisille viikoille siksi, että se yhdisti minusta niin monta mielenkiintoista ja hyvää asiaa. Uuteen kulttuuriin tutustuminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, mielenkiintoiset luennot ja työpajat, uuden oppiminen, uusien näkemyksien saaminen ja hauskanpito. Aikas hyvä paketti!! 🙂

A: Lähdin mukaan, sillä minua kiinnostaa todella paljon kv-viikkojen teema eli sosiaalinen hyvinvointi ja en ollut koskaan käynyt Belgiassa. Lisäksi tämä oli kiva tapa lähteä ulkomaille, sillä en luultavasti ole menossa koulun kautta vaihtoon pitkäksi ajaksi. 

Mitkä ovat olleet parhaat kokemuksesi viikon aikana?

L: Minulle ehdottomasti ykkösenä on kyllä ollut uusiin ihmisiin tutustuminen. Täällä on ollut niin paljon hienoja ja ihania ihmisiä, ollaan kaikki aika samalla aaltopituudella. Tosi mukavaa! Lisäksi aiheet ovat mielestäni olleet todella hyviä ja ajatuksia herättäviä. Ajatuksia oman onnellisuuden lisäämisestä on tullut paljon, mikä on tosi kiva homma!

A: Ihanat ihmiset, mielenkiintoiset työpajat ja tosi hyvä ilmapiiri. Lisäksi keväinen Belgia ei jättänyt ketään kylmäksi, tänne pitää päästä uudestaan!

Miksi kannattaa lähteä kv-vaihtoon, kv-työharjoitteluun tai osallistua esim. SocNet-verkostoon IUW-jaksoon?

L: Ehdottomasti kannattaa. Uudet ihmiset. Uudet kokemukset. Aivan mahtavaa hommaa!!

A: Kannattaa lähteä, sillä saa uusia elämyksiä, kavereita ja pääsee paraatipaikalle tutustumaan toisten kulttuurien käytäntöihin. Suosittelen lämpimästi!

Kirjoittajat: Laura Tuomola ja Annukka Kokki

PXL Social Work

International University Week 11th-14th of April 2016

Innolla odotimme kansainvälistä opintoviikkoa Belgian Hasseltissa. Matkaliput ja -sunnitelmat olivat valmiina kunnes Brysselin muutaman viikon takaiset levottomuudet aiheuttivat hankaluuksia lentojärjestelyihin. Monien valvottujen öiden ja Whatsappin sekä skypetyksen jälkeen ja ansiosta pääsimme lopulta matkaan Turusta sunnuntaina 10.4.2016 klo 2.58. Matka jatkui Helsingistä kohti Amsterdamia KLM:n lennolla.

Schhipholin kentältä jatkoimme junalla Brysseliin. Aikainen ajankohta mahdollisti pienen kiertokävelyn Brysselissä Gare du Midin ympäristössä. Nautimme lounaan marokkolaisessa ravintolassa, jota voimme suositella lämpimästi Brysselin kävijöille. Alkuillasta matka jatkui paikallisjunalla kohti Hasseltia. Hostel H oli onneksi ihan rautatieaseman vieressä, olimme siinä vaiheessa jo ihan valmiita yöpuulle.

PXL Ammattikorkeakoulu, Belgia

Maanantaina 11.4. kävelimme keväisessä aamussa Hasseltin läpi kohti PXL Ammattikorkeakoulua. Aloitusohjelmassa oli mm. Registaration in PXL-Congress, presentations of visiting countries, walking tour on the campus and official opening of the International University Week of 2016 – Hasselt. Saimme mm. kuunnella toimitusjohtaja Ben Lambrechtsin upean huuliharppuesityksen.

Päivän antia on ehdottomasti ollut saada tutustua eri puolilta Eurooppaa tulleisiin hienoihin ihmisiin, joita yhdistää huoli ihmisten hyvinvoinnista ja sen tukemisesta eri tavoin ja eri tilanteissa. Opiskelijoita on Englannista, Belgiasta, Hollanista, Saksasta, Itävallasta, Tsekinmaalta, Tanskasta ja Norjasta meidän lisäksemme. Erittäin värikäs porukka, joka puhuu useita kieliä. Mukana on sekä sosiaali- ja mielenterveysalan että lasten ja perheiden hyvinvointiin erikoistuneita opiskelijoita, unohtamatta turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa työskenteleviä, joista osa on jo suorittamassa opintoihin liittyvää harjoittelua.

Huolimatta siitä, että useimmat eivät puhu englantia äidinkielenään, yhteisymmärrys monikulttuurisessa ryhmässämme syntyi helposti ensimmäisen päivän aikana. Olisikohan tähän ollut syynä englantilaisten tarjoama siideri sekä tanskalaisten tarjoama snapsi.

Kahvitauko
Belgialainen kahvi maistui tauolla.

Tyytyväisiä norjalaisia

Päivän päätteeksi haastattelimme kahta norjalaista, jotka kertoivat olevansa erittäin tyytyväisiä päiväänsä. He mainitsivat osallistumisensa IUW:n olevan tilaisuus tutustua saman alan uusiin ihmisiin, oppia uusia asioita ja matkustaa. Heidän odotuksensa ovat korkealla tämän viikon suhteen: keskustelua muiden kanssa, uusia ideoita ja metodeja työskentelyyn sekä tutustumista muissa maissa käytössä oleviin työsekntelytapoihin.

Pitkä matka-aika ja oman maan, oppilaitoksen ja ryhmän esittelyn jännistys purkautui iltapäivän mittaan ja illallisella tunnelma oli välitön ja vapautunut.

Blogin kirjoittaminen on osa kansainväliseen viikkoon osallistuvien opiskelijoiden