”Puolustan niitä, jotka eivät pysty itse puolustautumaan”

Bradfordin opintomatka, tiistain tunnelmia (27.2.2018)

Humakin yhteisöpedagogiopiskelijat tutustuvat School of Rock and Median toimintaan

Tiistaiaamuna saavuimme kampukselle ja päivän teemana oli vihapuheen vastaisuus (Hate Crime). Ensimmäisellä luennolla lehtori Brian kertoi meille nuoren tytön – Sophie Lancasterin tarinan.  Hänet pahoinpideltiin kuoliaaksi musiikkimausta johtuvan tyylinsä takia.

Seuraavalla luennolla pakistanilaistaustainen lehtori Aisha kertoi meille radikalisoitumisen ehkäisemisestä. Lisäksi hän kertoi omakohtaisesta kokemuksestaan junamatkalla. Aisha itse on muslimi, mutta hän ei normaalisti käytä huivia. Kyseisellä junamatkalla hän kuitenkin piti huivia päässään, kiitos epäonnistuneen hiustenvärjäyksen. Samassa vaunussa ollut mies epäili, että Aishalla on pommi isossa laukussaan ja vaati häntä poistumaan junasta, lopuksi myös fyysisesti tönimällä. Kukaan kanssamatkustajista ei puuttunut tilanteeseen. Aisha pyysi miestä istumaan viereensä, ja esitteli laukkunsa sisällön; vaatteiden lisäksi laukusta löytyi huulipuna ja kuukautissiteitä. Mies kiusaantui silminnähden siteet nähdessään, ja muut matkustajat huvittuivat tästä. Kun tilanne oli ohi, vanhempi brittinainen halusi tarjota Aishalle juotavaa osoittaakseen, etteivät kaikki britit ole tuon miehen kaltaisia. Aisha oli kiitollinen tarjouksesta, mutta hän pahastui ennakkoluuloista ollessaan itsekin britti.

Näiden vaikuttavien luentopuheenvuorojen jälkeen tilannetta kevensi se, kun Nick kertoi 52 Bradfordissa olevan koulun olevan suljettu lumen vuoksi.

   

Lounastauon jälkeen menimme muutaman kilometrin päähän vierailemaan School of Rock and Mediassa. Siellä teimme oman videomme osaksi Active Bystander-kampanjaa. Lausuimme videolle suomen kielellä kampanjan sloganeita, esimerkiksi; ”Puolustan niitä, jotka eivät pysty itse puolustautumaan” ja ”On aika ystävällisyydelle”.

School of Rock and Media oli jo itsessään vaikuttava paikka. Se on rakennettu 130 vuotta vanhaan rakennukseen, josta on vuosien saatossa ostettu kaasua, löydetty ihmisten luita ja joka on rehevöitynyt ja ollut isokokoisten rottien kotina. Talo oltiin kunnostettu erityistarpeita vaativien henkilöiden nuorisotilaksi ja paikan perustanut yhteisökehittäjä John kertoi meille, että haluaa nuorten kokevan olevansa siellä rokkistaroja. Nuorilla ei välttämättä ikinä ole mahdollisuutta saavuttaa asioita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä, joten heille halutaan antaa paikka, jossa loistaa.

Loppupäivä meillä oli vapaata ja jakauduimme aiempien päivien tapaan ympäri kaupunkia. Kaupunki on karu mutta erittäin kaunis. Köyhyys näkyy katukuvassa, mutta paikka on todella kiehtova, kun täällä on niin paljon historiaa. Olemme lähes kaikki käyneet vapaa-ajalla 1400-luvun tunneleissa, joissa on edelleen kauppa- ja ravintolatoimintaa. Muutamat ovat käyneet myös tutustumassa Science and Media museoon ja totta kai kaupoilla, kun kerran reissussa olemme.

Tämän päivän blogitiimi kiittää ja kuittaa, pääsette huomisen ryhmän saattelemana seuraamaan reissumme jatkumista!

Sincerly, Katariina, Anna-Katariina, Sinikka ja Noora