Kumppanuus määritetään vuorovaikutteiseksi luottamussuhteeksi, jossa kaikki osapuolet osallistuvat tasapuolisesti yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Periaatteena on, että kaikki voittaa, ja että yhdessä ollaan ja saadaan aikaan enemmän kuin jokainen osapuoli yksin. Toimiva kumppanuus vaatii pitkäjänteistä sitoutumista yhteistyöhön, jossa avoimuus ja toimiva kommunikointi ovat avainasemassa.
Määritin tuossa ensimmäisessä kappaleessa kumppanuuden työelämälähtöisen kirjallisuuden perusteella. Lue teksti nyt uudelleen läpi. Eikö se sama määritys sovi myös parisuhteeseen? Luottamus, pitkäjänteisyys, sitoutuneisuus, avoimuus ja toimiva kommunikointi. Hyvän kumppanuuden perusedellytykset. Moni miettii, että eihän tuossa ole mitään uutta, vaan ne asiat ovat itsestään selviä ja olleet olemassa niin kauan kuin ihminen voi muistaa. Kyllä. Se on juuri näin. Ja siinä on se avainsana: ihminen.
Ihminen on yhteisön jäsen
Vaikka puhuisimme kuinka hienoin termein, tutkimuksiin ja teorioihin perustuvin merkityksin kumppanuudesta tai mistä tahansa muusta työelämään liittyvästä toiminnasta, kaiken pohjalla on kuitenkin aina ihminen. Tuo inhimillinen olento, jonka perustarpeita on tulla kuulluksi ja nähdyksi omana arvokkaana itsenään. Lisäksi Aristoteles on jo aikanaan määrittänyt, että ihminen on luonnostaan yhteisöllinen ja voi elää hyvää elämää, kasvaa ja kehittyä ihmisenä vain olemalla yhteisön jäsen.
Yhden 1900-luvun vaikutusvaltaisimman kasvatusteoreetikon Paulo Freiren mukaan ihmisyyden kutsumus on olla subjekti eli hänellä tulee olla mahdollisuus tehdä omia valintoja eikä alistua vain muiden tekemille valinnoille. Jotta ylipäänsä pystyy kokemaan subjektiutta, pitää saada tuntea osallisuutta ja merkityksellisyyttä yhteisössään. Ihmisellä tulisi olla siis tunne siitä, että on arvokas ja tasavertainen yhteisön jäsen ja että on mahdollisuus vaikuttaa.
Verkostojen ja yhteistyön merkitys kasvaa jatkuvasti
Liki 2500 vuotta Aristoteleen ja 100 vuotta Freiren syntymän jälkeen julkaistiin Megatrendit 2020. Yksi viidestä megatrendistä on verkostomaisen vallan voimistuminen. Se tarkoittaa vaikuttamisen ja demokratian vahvistumista osallistumisen ja vaikuttamisen kautta, aina ruohonjuuritasolta asti.
Nähdään, että tulevaisuudessa verkostojen ja vuorovaikutuksen merkitys vain kasvaa, koska pitää pystyä vähentämään hämmennystä ja vastakkainasettelua, ja saada yhdessä aikaan hyviä, eteenpäin vieviä asioita. Yhteiskunta vaatii jatkossa nopeita ja merkittäviä toimia mm. ekologisen kestävyyskriisin ja kehityksen takia.
Pitää siis pystyä toimimaan nopeammin ja samalla vahvistaa osallisuutta, keskustelua ja ymmärrystä. Toisin sanoen ja yksinkertaistaen: tehdä asioita yhdessä kohti yhteistä päämäärää.
Lopuksi
Eikö tässä kaikessa edeltävässä ole pyöritelty ihmisyyden peruselementtejä, vain vähän eri kulmista ja lähtökohdista? Vaikka yhteiskunta ja maailma ympärillä ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen, niin ihmisyyden perusteet ovat samat tänään kuin mitä ne olivat sata tai parituhatta vuotta sitten. Asioista puhutaan vain eri sanoilla ja termeillä, erilaisista näkökulmista ja lähtökohdista. Mutta pohjalla on aina sama ihmisyys, joka ei muutu.
Voisiko kumppanuuden nähdä niin, että se onkin itseasiassa perusedellytys ihmisen ja sitä kautta työelämän kasvulle ja kehitykselle tulevaisuudessa? Jos yhdessä ollaan enemmän, halutaan kasvaa ja kehittyä sillä periaatteella, että kaikki osapuolet voittavat, niin eikö silloin kaiken kehittymiseen ja kasvuun tähtäävän toiminnan tulisi nimenomaan perustua kumppanuuteen? Tuohon vuorovaikutteiseen luottamussuhteeseen, tavoitteenaan yhtälö, jonka lopputulos on enemmän kuin osiensa summa.
Teksti: Tuija Palokankare, liiketoiminnan kehittäjä ja yhteisöpedagogiopiskelija.
Lähteet
- Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Tallinna: Gaudeamus Oy.
- Dufva, Mikko 2020. Megatrendit 2020. Helsinki: Sitra. https://media.sitra.fi/2019/12/15143428/megatrendit-2020.pdf.
