Ulkoistaminen ja verkostojen rakentaminen -kurssin alkaessa olin vakuuttunut, että opettajataustaisena opiskelijana kirjoitan oman blogitekstini arvioinnista. Olenhan opettaja ja monellakin kieroutuneella tavalla rakastan arviointia. Huomaan arvioivani jatkuvasti omaa toimintaani, yhteisön toimintaa, verkoston toimintaa, koulutustoimintaa, ja niin edelleen. Arviointi olisi siis helppo ja luonnollinen aihe blogissa.
Omat kokemukseni niistä verkostotyöskentelyn arvioinneista, jotka ovat olleet poikkeuksellisen hyviä, liittyvät verkostotyöskentelijöiden väliseen vuorovaikutukseen ja turvallisen työskentelyilmapiirin luomiseen. Arvioinnissa on tärkeää saada todellinen kokemus ja mahdollisimman todenmukainen sekä monipuolinen tilannekuva. Näin toimintaa voidaan ohjata ja kehittää siten, että valitut toimenpiteet todella johtavat haluttuun suuntaan.
Vanukkeen toiminta edesauttaa arviointia
Työskennellessäni Suomen Punaisen Ristin keskustoimistolla vapaaehtois- ja nuorisotoiminnan yksikössä meillä on aivan mahtava poikkiammatillinen ja -organisaatiollinen verkosto: valtakunnallinen nuorisotoiminnan kehittämisryhmä eli Vanuke.
Vanuke toimi alusta asti aivan erinomaisesti: verkoston toimintaa koordinoi nimetty henkilö, joka piti asiaa tärkeänä ja panosti suunnitteluun ja fasilitointiin. Verkoston ryhmäytymistä, toiminnan suunnittelua ja arviointia fasilitoi ulkopuolinen henkilö. Jokaiselle prosessille varattiin hyvin aikaa ja verkostossa olivat mukana ”oikeat” ihmiset.
Osallistujat olivat maantieteellisesti eri puolelta Suomea ja verkosto kokoontui yleensä kasvokkain fasilitoituihin päiviin kerran keväällä ja kerran syksyllä. Fasilitoija käytti monipuolisia menetelmiä ja panosti osallisuuteen. Erityisesti fasilitoija painotti jokaisen kuulluksi tulemista ja tilan antamista.
Hiljaisia ja epävarmoja osallistujia tuettiin pari- ja ryhmäharjoituksilla, joissa toisinaan hassuteltiin ja annettiin tilaa luovuudelle muun muassa legoja rakentelemalla. Verkoston toiminnassa ei keskitytty virheisiin tai epäonnistumisiin, vaan ideoita ja ajatuksia jalostettiin ja keitettiin edelleen. Kävimme säännöllisesti myös brunssilla, milloin minkäkin verukkeen suojin.
Vanukkeen turvallinen verkosto mahdollisti myös laadukkaan itsearvoinnin: asiat kohdattiin asioina ja verkosto pystyi miettimään mitä seuraavalla kerralla tehdään toisin tai parannetaan ja kuinka se tehdään. Vanukkeen työote oli kirjaimellisesti osallistava ja arvioiva.
Etätyö haastaa kehittämään uusia arvioinnin keinoja
Koronaviruksen aiheuttama etätyöskentely haastaa tällaisen perinteisesti toimivan verkoston. Kaikki toiminta ja työskentely tehdään verkon välityksellä. Osallisuus ja osallistaminen, sekä fasilitointi saa aivan uudenlaisia haasteita.
Päätin haastaa itseni ja toteuttaa verkostoni kanssa toiminnan arviointia Microsoft Teamsin välityksellä, Padlet-alustalla. Ryhmä on hankkeen aikana hyvin ryhmäytynyt, joten siihen meidän ei erikseen tarvinnut käyttää aikaa. Teimme yhden luovuutta ja yhteistä naurua ruokkivan harjoituksen arviointisession alussa, ja tämän jälkeen arviointi eteni Padlet-alustalla ohjaavien kysymysten avulla.
Osallistujat jaettiin työskentelemään omiin pienryhmiin kysymysten pariin. Menetelmä toimi erityisen hyvin siksi, että Padletilla ryhmät pysyivät peukuttamaan ja arvioimaan toistensa kommentteja reaaliajassa. Kaikki asiat myös tallentuivat alustalle, eikä erillisiä esittelykierroksia tarvinnut pitää. Keskustelua voitiin ohjata Padletille nousseiden haasteiden ja kysymysten mukaan.
Erityisen hienoa oli, että myös hiljaisimmat osallistujat saivat äänensä kuuluviin: ajatuksia pystyi kirjaamaan alustalle omaan tahtiin ja niihin pystyi palaamaan sovitusti myöhemmin. Fasilitoijalle sähköisellä alustalla työskentely vaati hyvää ennakkosuunnittelua: arviointikysymysten muotoilua ja johdonmukaisen etenemisen testaamista, sekä valmiutta muuttaa suunnitelmia lennossa.
Näkisin, että tämä koronan pakottama tai ainakin hellästi tuuppaama muutos oli hyvä kokemus: meillä on jo olemassa paljon erinomaisia työkaluja verkostotoiminnan arviointiin ilman perinteistä kiertopistetyöskentelyä, fläppipaperia ja liimalappuja.
Teksti: Virve Turunen.
