SARS-CoV-2, Covid-19, tuttavallisemmin Korona lyö nyt jokaisen silmille joka puolelta.
Jos et ollut ennen pandemiaa verkostoitunut niin voisi olettaa, että nyt olet. Kuulun itsekin siihen ryhmään, joka on todennut, onko minun pakko kuulua verkostoihin, jos en halua. Olen miettinyt miksi minä verkostoituisin, en vain halua. Nykyaikana työn puolesta lähes jokainen kuuluu johonkin verkostoon, joko omasta halustaan tai vain olosuhteiden pakosta. Itse kuulun jälkimmäisiin.
Sosiaalinen media verkoston alustana
Vaikka et olisi aikaisemmin verkostoitunut niin, koronapandemian aikana jokainen on varmasti seurannut jotain sosiaalista mediaa. Korona on muodostanut suuresta määrästä ihmisistä joukon eli löyhän yhteenliittymän ja havaittavissa on ollut joukkokäyttäytymismuodoista paniikkia. Paniikki ilmenee pakokauhuna ja se on tunnesävyltään voimakas pelko. Ihmisten tiedonjano on valtava ja loppumaton näin uuden edessä. Mutta onko sosiaalinen media sitten hyvä juuri sinulle tai minulle?
Verkostoitumisen hyödyistä saa lukea joka paikasta. Opetushallitus kertoo, että tyypillistä sosiaalisen median verkostoille on, että osallistujat voivat itse tuottaa sisältöä, muokata niitä ja kommentoida, keskustella, jakaa aineistoa ja verkostoitua keskenään. Verkostoituminen keventää työtä, sillä verkostoissa yhteisiä asioita voidaan kehitellä vertaistuotantona. Sosiaalisen median työtapa on tasavertainen, vertaistyöskentelyyn perustuva. Tämä ominaisuus muuttaa valtarakenteita ja auktoriteettisuhteita.
Sosiaalisessa mediassa puhutaan nettimaineesta, joka perustuu siihen, mitä ihminen antaa verkkoyhteisöille, ei siihen, kuka hän on tai missä asemassa hän on. Vertaistuottaminen yhdistää mestarin ja noviisin. Joukkoäly ja verkostot tuovat tiedon ja osaamisen helposti saavutettavaksi. Mutkikkaassa maailmassa yksilö ei voi hallita kaikkea tarvitsemaansa; hänen tuleekin tukeutua muihin ihmisiin.
Sosiaalisen median verkostoihin kätkeytyy valtava ihmisten tiedoista ja taidoista koostuva varanto, johon voi turvautua, jos oma tietämys ei riitä. Transaktiivinen muisti tarkoittaa ihmisyhteisöjen tasolla ilmenevää muistia, eli tietoa siitä, kuka yhteisössä tietää mitäkin: Jaettu tieto ei vähennä jakajan tietoja. Päinvastoin: jokainen jakaja saa verkostosta paljon itselleen.
Hyvä, paha media
Voidaan myös pohtia onko sosiaalinen media tällaisen maailmanluokan katastrofin edessä tosiasiallisesti enää ainoastaan hyvä? Sosiaalisessa mediassa ryhmän jäsenet ovat jatkuvassa eli dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja näin ollen sosiaalinen media luo omanlaisensa kuvan pandemiasta, koska kukaan ryhmän jäsenistä ei välttämättä omaa sitä tietotaitoa mitä pandemia tarvitsee. Tällöin jokainen luo oman mielikuvansa ja levittää sitä totuutena.
Lehdistön lööpit kirkuvat vain, että sairastuneita ja kuolleita näin paljon, sairastuneiden haastatteluja, joista jokainen lähes kuoli, kun tauti oli niin kamala. Missä ovat ne uutiset, että kuinka monta on parantunut ja kuinka monta lähes oireetonta sairastajaa meillä on? Kukaan ei enää kirjoita Kiinasta, jonne pitäisi tässä vaiheessa katsoa taas taaksepäin. Mitä siellä tapahtuu, kun rajoitukset puretaan ja ihmismassat alkavat taas liikkua?
Kukaan ei kirjoita näistä ”hillitymmistä asioista”, koska se ei myy. Mitä kamalampi asia, sitä enemmän sitä myös jaetaan sosiaalisessa mediassa ja luodaan hysteriaa. Ihmisen pyrkimyksenä on kaksi asiaa: tuntea elämä ja toiminta mielekkäänä sekä kokea hallitsevansa elämään. Jos toinen näistä ei toteudu, tarvitsee yksilö psyykkisen itsesäätelyn keinoja ylläpitämään psyykkistä tasapainoaan. Koronapandemian tuputtaminen joka puolelta saa yksilön tuntemaan menettäneensä otteen oman elämän hallitsemisesta, joka johtaa siihen, että hänen psyykkinen tasapaino horjuu. Voinee näin ollen kysyä, onko sittenkään mitään järkeä kuulua ja verkostoitua, koska se aiheuttaa mielen ahdistumista?
Mielenrauhaa, vai onko sittenkään?
Verkostoituminen voi olla myös mielelle rauhoittavaa, pääset ajattelemaan, että en ole yksin tässä tilanteessa. Sosiaalinen media kulkee mukana, minne ikinä menetkään, puhelimessa, tabletilla ja kaikilla tietokoneilla selaimen välilehdellä. Se on myös saatavilla 24 h, joka ikinen päivä. Joku on aina paikalla, et ikinä jää yksin. Nettipalstoilta ja blogien viidakosta löydät aina hengenheimolaisia.
Toinen puoli tässä hengenheimolaisuudessa on se, että kukaan ei esitä eriävää mielipidettä. Tätä ilmiötä nimitetään konformisuudeksi, joka tarkoittaa yksilön asenteiden ja mielipiteiden mukauttamista ryhmän odotuksiin. Kaikki mitä sanotaan, on totuus, vaikka maailma näyttäytyisi toisin. Koska kaikki ovat samaa mieltä, ei kukaan kyseenalaista kirjoitettua asiaa. Sosiaalisen identiteetin teorian mukaan yksilö pyrkii ylläpitämään myönteistä minäkuvaa, mikä tarkoittaa sitä, että sisäryhmän eli ”me” mielipiteestä ei poiketa vastaamaan ulkoryhmän eli ”he” mielipidettä. Jos uskaltaudut kyseenalaistamaan, voit olla varma, että et kuulu enää tuohon verkostoon eli sisäryhmään muutamaa minuuttia pidempään.
Usko tulevaan, kriittiseen verkostoitumiseen
Nyt kuitenkin, jos koskaan, olisi tärkeää verkostoitua järkevästi ja ottaa asiat hyvin kriittisesti vastaan. Kaikki mitä kuulet ja luet, ei ole totta, vaikka kuinka mieli näin haluaisi uskoa. Mieti myös itse mitä kirjoitat ja ota huomioon mitä kirjoitat totuutena ja mitä omana mielipiteenä. Mielessä on pidettävä myös kirkkaana se, että pandemian aikana ihmismassa ja lehtien lööpit ovat ne jotka päättävät totuuden, sillä kuitenkaan ei ole välttämättä mitään tekemistä oikean totuuden kanssa.
Sanoisinkin, että verkostoidu nyt, pidä pää kylmänä ja usko vain faktoja. Ja tärkeimpänä: pysy terveenä! Tämä on myös minun, verkostoitumisesta kielteisesti ajattelevan, tavoitteeni tämän pandemian aikana.
Teksti: Nina Huovilainen, opiskelija, yhteisöpedagogi (työyhteisön kehittäjä).
Lähteet
- https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/verkostoituminen-ja-vertaistyoskentely.
- Aarnio Kia, Autio Sari, Jämsä Johanna, Suomalainen Sanna. Skeema 5: Yksilöllinen ja yhteisöllinen ihminen (Edita, 2017).
