Mihin olemme menossa?

työyhteisön-kehittämisen-blogi-nostokuva

Elän ruuhkavuosia lapsiperhearjen keskellä vaativan työn ja monimuoto-opiskelujen parissa. Kaikki tämä vie niin paljon aikaa, ettei omalle palautumiselle ole jäänyt aikaa juuri lainkaan. Nyt olen ajatellut hieman keventää arkea ja keskittyä perheen lisäksi opintoihini ja itseeni sekä omaan hyvinvointiin. Tämän kevennyksen mahdollistaa opintovapaa, kun työvelvoitteet jäävät pois kolmeksi kuukaudeksi.

Heti opintovapaan alkajaiseksi huomasin Helsingin Sanomien jutun, jossa kerrottiin erään mainostoimiston siirtyvän nelipäiväiseen työviikkoon ja heti seuraavana päivänä HS uutisoi toisenkin mainostoimiston lyhentävän työaikaa ja siirtyvän 6 tunnin työpäivään. Kuulostaako tutulta? Viime syksynä poliittisessa keskustelussa työajan lyhentämisen puolesta puhui Sanna Marin vastaavilla lyhennysvaihtoehdoilla joita nyt mainostoimistot ottivat käyttöön.

Omaa tilannettani ajatellen vastaavasta työajan lyhentämisestä olisi merkittävästi hyötyä hyvinvoinnin näkökulmasta. Myös monille muille ihmisille, jotka sattuvat olemaan vastaavassa tilanteessa kuin itse olen, työajan lyhentäminen voisi tuoda helpotusta arkeen ja hyvinvointiin. Työntekijöiden ei tarvitse tinkiä palkoista ja eduista mainostoimistojen kokeilussa vaan ne pysyvät ennallaan.

Kuulostaako mahtavalta? Ainakin minun mielestäni kuulostaa, vaikka kyse on vain määräaikaisesta kokeilusta. Tällainen projekti olisi varmasti jokaisen työyhteisön kehittäjän päiväuni. Harva on päässyt tällaisesta projektista osalliseksi ja jos osalliseksi pääsisi, tavoite olisi varmasti yhteinen. Uskoisin, että jokainen olisi sitoutunut tekemään töitä tällaisen järjestelyn eteen.

Miten yritykset hyötyvät työajan lyhentämisestä

Yritykset tahtovat selvästi ettei uusi käytäntö vaaranna liiketoimintaa eikä asiakkaille ja yhteistyökumppaneille tuotettua työtä. Yritykset aikovatkin kehittää ja tehostaa omia toimintoja, lisätä resursseja, kouluttaa henkilökuntaa ja ottaa käyttöön uusia digitaalisia työkaluja, jotka mahdollistavat sen, että työviikkoa voidaan aidosti lyhentää.

Toisen yrityksen toimitusjohtajan mukaan: Nyt ei downshiftata vaan muotoillaan uudelleen työn rakenteita. Asia näyttäytyy minulle sellaisena, että yrityksissä on aito luottamuksen ilmapiiri, jotta kaikki voivat kantaa kortensa kekoon edistääkseen tässä tapauksessa työajanlyhennystä. Tämä vaatii myös johtamiselta paljon. Vaikuttaa siltä, että johtamisella pyritään antamaan tarvittavat resurssit hyvään yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, jossa jokainen työntekijä voi tuoda oman asiantuntijuuden itsensä johtamisen kautta työyhteisön hyväksi.

Johtamisen ydintehtävänähän on edistää työyhteisön toimivuutta, tuottaa lisäarvoa tekijöille ja tavoittaa yhdessä asetettuja päämääriä. Työstä vapautuneen ajan tarkoituksena on lisätä yksilöiden hyvinvointia vapaa-aikana sekä työssä jaksamista ja näin tällainen mahdollisuus aidosti edistää myös työhyvinvointia.

tyke-blogi-tyoaika-unsplash.

Hyvinvointia tavoittelemassa

Olen ajatellut kohottaa omaa hyvinvointiani opintovapaalla, downshiftata hieman ja muotoilla arkea uudelleen. Tämä ei ole osoittautunut helpoksi. Ensimmäinen viikko oli työntäyteinen opiskelujen merkeissä ja seuraavalla viikolla alkanut koronaviruspandemia on pitänyt lapset kotona etäopetuksessa ja arkea on saanut taas muotoilla uudelleen.

Tämän johdosta olen joutunut myös toimimaan ensimmäisen ja toisen luokan opettajana, ruokalan emäntänä ja välillä myös välituntivalvojana. Opiskelut ovat palanneet ilta-aikaan kuten työarkena.

Aloin kuitenkin mielenkiinnosta ja hyvinvoinnin näkökulmasta seuraamaan mainostoimistojen kokeiluja, jotka nyt siis ovat keskeytyneet ja siirretty alkavaksi myöhemmin koronapandemian jälkeiseen aikaan. Koronapandemia on ajanut maassamme lähes kaikki mahdolliset työt ja yritykset etäyhteyksien päähän. Opintovapaalla sivusta seuranneena työelämä tuntuu nyt olevan murroksessa ja jollain tavoin myös uuden edessä. Uusia uhkakuvia maalaillaan ja pandemia leviää, ihmiskunta on uuden edessä, samoin työelämä. Etätyön mahdollisuudet tullaan varmasti punnitsemaan erilaisessa valossa kuin ennen.

Tämä avaa uusia käytäntöjä monessa eri organisaatiossa ja muokkaa sitä kautta työelämää uudelleen maailmanlaajuisesti. Arvelen, että osa uudelleenjärjestelyistä ja työn muokkaamisista mitä työpaikoilla tapahtuu, jää elämään pandemian jälkeenkin.

Toivottavasti näillä muutoksilla on myös vaikutuksia työhyvinvointiin. Sillä nyt pidämme korostetusti huolta toisistamme ja toivomme kaikille terveyttä ja jaksamista arkeen. Mitä tapahtuu näille heränneille empatiataidoille, kun tilanne palailee takaisin ennalleen? Taantuvatko taidot takaisin unholaan vai otetaanko tästä jotain oppia, jotain sellaista, jolla voisimme rakentaa hyvinvointia kaikille vuorovaikutuksen, luottamuksen ja osallisuuden keinoin. Otammeko harppauksen informaatiovallankumouksesta kohti inhimillistä vallankumousta?

Teksti: Ville Laukkanen, yhteisöpedagogi, työyhteisön kehittäjä -opiskelija.

Kuvat: Unsplash.

Lähteet