Nunnia ja munkkeja

Alkuviikko on ollut ’huh hei hulinaa’. Viikkoon mahtui mm. opastettu kierros St. Pöltenin keskustaan. Kauniita rakennuksia ja kirkko, jonka  ulkopuolta nappasimme kuvan. Kuvassa on hautausmaa, joka oli kirkon sisäänkäynnin edessä. Vaikuttava, joskin hieman pelottava näky.

Roomalaisajan hautausmaa

Iltapäiväretki Melkiin

Keskiviikon ohjelmassa oli työpajoja ja vierailu Melkiin. Junamatka kesti noin viisitoista minuuttia. Melkissä pääsimme tutustumaan kylään ja hiljaisuuden maailmaan. Luostarissa pääsimme tutustumaan historiaan ja luostari oli ollut aikaisemmin linnoitus, jossa on vieraillut muun muassa Marie Antounet. Myöhemmin linnoitus on lahjoitettu luostariksi ja vielä tänä päivänä siellä asuu 29 munkkia.

’Voice of the silence’ -työpajassa opeteltiin kommunikoimaan ilman puhetta. Työpajan aikana sai kuitenkin pitää ääntä kuten nauraa. ’Voice of silence’ ei ollut kovin hyvin suunniteltu, koska työpajan ohjaajat ”keskustelivat” kahden fläppitaulun avulla ja emme juurikaan nähneet tekstejä koska taulut oli suunnattu siten että sivulla istujat ei nähnyt niitä.

Yksi ryhmistä lähti opastetulle kaupunkikierrokselle, joka sisälsi paikallisia nähtävyyksiä. Ihailimme vanhoja taloja, joista vanhimmat olivat yli 800 vuotta vanhoja. Näissä taloissa oli edelleenkin elämää. Kyllä aikanaan osattiin ainakin rakentaa! Kävimme nauttimassa leppoisasta tuulesta joen rannalla ja ihmettelemässä paikallisten sorsien elämää. Joelta matkamme jatkui kahvilaan, jossa nautimme jäätelöä ihanassa auringon paisteessa. Olikin päässyt jo unohtumaan miten hyvä yhdistelmä jäätelö ja lämmin auringonpaiste on. Löysimme kivan kahvilan, jossa myös tarjoilut olivat kohdillaan. Näin ollen vain osa porukasta jatkoi matkaansa takaisin luostariin opastetulle kierrokselle.

Opastettu kierros luostarissa oli päivän parhaita hetkiä. Pääsimme tutustumaan oppaan johdolla luostariin, joka oli paikoin muutettu museoksi. Esillä oli paljon maalauksia hallitsijoista ja muista tärkeistä ihmisistä. Kierros kesti tunnin, jonka jälkeen pääsimme tutustumaan kirkkoon mikä on linnoituksen sisällä. Kirkko edustaa barokin aikakautta, kuten monet muutkin rakennukset Melkissä ja ST. Pöltenissä.

Marmolisalin kattokoristeet Melkin luostarissa

Sosiaalityön ulottuvuuksia ja pitkiä päiviä

Olemme valinneet erilaisista työpajavaihtoehdoista itseämme eniten kiinnostavat. Keskiviikkona oli työpaja nimeltä ’Primary care  and social work, different voices around social work’, jonka veti itävaltalainen opettaja Christoph. Pajassa oli sosiaalityöstä pari käytännön esimerkkiä, joista ryhmässä keskusteltiin. Toisessa esimerkissä oli 45-vuotias nainen, joka sai paniikkikohtauksen ja hänen mies soitti ambulanssin. Keskustelua käytiin erilaisista toimintatavoista tämän kaltaisissa tilanteissa- onko ambulanssi oikea vaihtoehto, vai olisiko parempi soittaa psykoterapeutille jne. Keskustelimme myös kuinka eri maissa toimitaan samanlaisessa tilanteessa ja sosiaalityön moninaisuudesta yleensäkin. Torstai-aamuna työpajana oli ’Forum Theatre and Social Work’, jonka pitivät tanskalaiset opettajat yhdessä oppilaiden kanssa. Tässä työpajassa sosiaalityötä käsiteltiin teatterillisen ilmaisun ja improvisaation kautta. Oppiminen oli hauskaa, joskin haastavaa, sillä kaikki joutuivat laittamaan itsensä likoon. Oppiminen tapahtuu aina epämukavuusalueella. Torstain toinen työpaja oli ’Listen to your inner voice’, jonka piti belgialainen Iris. Pajassa käsiteltiin itselle tärkeitä elämänarvoja rentoutuksen, kuvien ja keskustelun kautta. Pidin erittäin paljon, varsinkin rentoutusosio oli paikallaan, sen verran on ollut sosiaalista meininkiä ja paljon menoa.

Päivät ovat olleet pitkiä ja välillä myös raskaita, kun pitää olla tarkkaavainen, että ymmärtää mistä puhutaan. Vaikka päivät ovat olleet pitkiä, ne ovat myös hyvin antoisia ja tietorikkaita. Koko ajan on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja tulee uutta tietoa.

Päätämme blogimme torstai- iltapäivään. Edessä on vielä päätösjuhlat, todistusten jako sekä tietysti päätösbileet. Kiitollinen olo kaikesta tähän mennessä koetuista asioita – uusista tuttavuuksista ja elämyksistä. Voimme suositella kaikille SocNet98 International University Week-jaksoa!

On haikeaa ajatella että huomenna perjantaina pitää lähteä takaisin Suomeen. Kuitenkin tieto siitä että ainahan voi tulla takaisin, lohduttaa surevaa matkalaista. Tai toisaalta, toisen meistä matka jatkuu vielä. Rohkeasti nokka kohti uusia seikkailuja!

Kirjoittajat: Essi Rajamäki ja Merja Astikainen (opiskelijat, Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma, Humak)

 

Tunnelmia Hasseltista

Kansainvälisen viikon teemana on mielen hyvinvointi. Ohjelmaan sisältyy mielenterveyteen kuuluvien teemojen käsittely eri asiantuntijoiden luennoilla sekä työpajoissa. Tiistaina ohjelmassa oli lukuisia eri luentoja, joista pystyi valitsemaan itseään eniten kiinnostavimmat. Me päädyimme valitsemaan luennot aiheista illuusio ja hyvinvointi: sosiaalipsykologinen näkökulma mielenterveyteen sekä itsensä johtaminen ja hyvinvointi.

Illuusio & hyvinvointi-luennosta jäi päällimmäisenä mieleen erilaiset käytännön työkalut, joita luennolla opetettiin. Luennoitsija prof. Dr Arne von Boettischer kertoi meille kuinka illuusiota ja mielikuvitusta voi käyttää työskentelyn tukena. Tämä toimii erityisen hyvin esimerkiksi nuorten ja lasten kanssa, joiden on vielä vaikea puhua ja tunnistaa tunteitaan. Hän kertoi käyttäneensä menetelmää terapiassa pienten lasten kanssa. Menetelmä koostuu siitä, että asiakas muodostaa tuotoksen hänelle annetuista tarvikkeista (esimerkiksi erilaiset eläinhahmot, värikynät, valokuvat) elämäntilannettaan omasta mielestään parhaiten kuvastavat asiat. Tämä yleensä selkeyttää ajatuksia ja tuo parempaa ymmärrystä asiaan. Luennolla käsiteltiin paljon maailmassamme vallassa olevia illuusioita positiivisessa ja negatiivi kontekstissa.

Seuraavan työpajan aihe oli itsensä johtaminen. Työpaja oli erittäin toiminnallinen ja mielestämme saimme arkeemme hyödyllisiä vinkkejä. Luennon pitivät Humakin Satu Riikonen ja Janina Sjöstrand. Siellähän me oppilaat tietysti nökötimme eturivissä tsemppaamassa omiamme.

Luennolla käytiin läpi itsensä johtamisen teoriaa ja sen jälkeen aloimme miettimään konkreettisesti miten voisimme tukea omaa hyvinvointiamme itsensä johtamisen käytännön tekniikoilla. Kirjasimme ylös normaalin arkipäivämme kulun ja aloimme kohta kohdalta miettimään missä asioissa voisimme tehdä pieniä parannuksia ja pikku hiljaa kartuttaa näillä omaa hyvinvointiamme. Tehtävä herätti paljon ajatuksia ja toi näkyväksi mihin aikaa tulee päivässä oikeasti käytettyä ja mistä sitä saisi lisättyä itselle tärkeisiin asioihin.

Saimme koko päivän nauttia rennosta ilmapiiristä ja oli erittäin mielenkiintoista kuulla muiden maiden osallistujien näkemyksiä aiheista. Päivät täällä menevät nopeasti uusiin ihmisiin tutustuen ja kauniista kevät ilmasta nauttien. Hasselt on näyttänyt meille parhaimmat puolensa ja belgialaiset ihmiset ovat hurmanneet meidät ystävällisyydellään.

Last but not least, olemme päässeet myös maistelemaan perinneherkkuja. Kaupungilla tulikin osuvasti vastaan katutaideteos ”herkkusuiden Hasseltista” 🙂

Aurinkoisin terveisin,

Annukka Kokki ja Laura Tuomola

 

12994403_10153899894501273_3015526149430207483_n

PXL Social Work

International University Week 11th-14th of April 2016

Innolla odotimme kansainvälistä opintoviikkoa Belgian Hasseltissa. Matkaliput ja -sunnitelmat olivat valmiina kunnes Brysselin muutaman viikon takaiset levottomuudet aiheuttivat hankaluuksia lentojärjestelyihin. Monien valvottujen öiden ja Whatsappin sekä skypetyksen jälkeen ja ansiosta pääsimme lopulta matkaan Turusta sunnuntaina 10.4.2016 klo 2.58. Matka jatkui Helsingistä kohti Amsterdamia KLM:n lennolla.

Schhipholin kentältä jatkoimme junalla Brysseliin. Aikainen ajankohta mahdollisti pienen kiertokävelyn Brysselissä Gare du Midin ympäristössä. Nautimme lounaan marokkolaisessa ravintolassa, jota voimme suositella lämpimästi Brysselin kävijöille. Alkuillasta matka jatkui paikallisjunalla kohti Hasseltia. Hostel H oli onneksi ihan rautatieaseman vieressä, olimme siinä vaiheessa jo ihan valmiita yöpuulle.

PXL Ammattikorkeakoulu, Belgia

Maanantaina 11.4. kävelimme keväisessä aamussa Hasseltin läpi kohti PXL Ammattikorkeakoulua. Aloitusohjelmassa oli mm. Registaration in PXL-Congress, presentations of visiting countries, walking tour on the campus and official opening of the International University Week of 2016 – Hasselt. Saimme mm. kuunnella toimitusjohtaja Ben Lambrechtsin upean huuliharppuesityksen.

Päivän antia on ehdottomasti ollut saada tutustua eri puolilta Eurooppaa tulleisiin hienoihin ihmisiin, joita yhdistää huoli ihmisten hyvinvoinnista ja sen tukemisesta eri tavoin ja eri tilanteissa. Opiskelijoita on Englannista, Belgiasta, Hollanista, Saksasta, Itävallasta, Tsekinmaalta, Tanskasta ja Norjasta meidän lisäksemme. Erittäin värikäs porukka, joka puhuu useita kieliä. Mukana on sekä sosiaali- ja mielenterveysalan että lasten ja perheiden hyvinvointiin erikoistuneita opiskelijoita, unohtamatta turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa työskenteleviä, joista osa on jo suorittamassa opintoihin liittyvää harjoittelua.

Huolimatta siitä, että useimmat eivät puhu englantia äidinkielenään, yhteisymmärrys monikulttuurisessa ryhmässämme syntyi helposti ensimmäisen päivän aikana. Olisikohan tähän ollut syynä englantilaisten tarjoama siideri sekä tanskalaisten tarjoama snapsi.

Kahvitauko
Belgialainen kahvi maistui tauolla.

Tyytyväisiä norjalaisia

Päivän päätteeksi haastattelimme kahta norjalaista, jotka kertoivat olevansa erittäin tyytyväisiä päiväänsä. He mainitsivat osallistumisensa IUW:n olevan tilaisuus tutustua saman alan uusiin ihmisiin, oppia uusia asioita ja matkustaa. Heidän odotuksensa ovat korkealla tämän viikon suhteen: keskustelua muiden kanssa, uusia ideoita ja metodeja työskentelyyn sekä tutustumista muissa maissa käytössä oleviin työsekntelytapoihin.

Pitkä matka-aika ja oman maan, oppilaitoksen ja ryhmän esittelyn jännistys purkautui iltapäivän mittaan ja illallisella tunnelma oli välitön ja vapautunut.

Blogin kirjoittaminen on osa kansainväliseen viikkoon osallistuvien opiskelijoiden

Sukellusta äänimaisemiin IUW St.Pölten 2016-jaksolla

Saavuimme Itävaltaan sunnuntaina aikaisin aloitetun matkan jälkeen. Kiertelimme Wienin keskustassa tutustuen ja seuraten maratonia.  Maistelimme myös paikallisia herkkuja odotellessamme yhtä matkaseurueen jäsentä. Saatuamme koko porukan kasaan lähdimme junaseikkailulle kohti St. Pölteniä. Perille saavuttuamme päätimme ’sisun ja perkeleen’ avulla kävellä matkalaukkuinemme majoituspaikkaan kolmen kilometrin päähän. Kysymättä keneltäkään apua, yllättäen ja jopa eksymättä. Illalla pääsimme tutustumaan osaan IUW-osallistujista pitsan ja tutustumisleikkien lomassa. Opimme myös että Itävallassa pitsan tilaaminen on riskipeliä. Kahden tunnin odottelun jälkeen saimme pitsaa jossa oli täytteenä mm. kirsikkaa.

Seuraavana aamuna menimme bussilla yliopistolle jossa aloitettiin tämä IUW jossa teemana on ”Voices of Social Work”. Ensimmäisen päivän aikana pääsimme tutustumaan opiskelijoihin ja lehtoreihin. Saimme myös maistella paikallista ruokaa ja orientoitua tulevaan viikkoon.  Päivä oli hyvin lämmin ja tauolla löysimme pihalla sijaitsevan taideteoksen joka osoittautuikin terapiapoluksi. Polkua piti kävellä paljain jaloin. Tämä oli kokemuksena hyvin rentouttava. Aurinko lämmitti mieltä ja kehoa. Illalla koululla oli luvassa tervetuliaisilta, jossa soitti ihastuttava paikallinen bändi nimeltään Stereo Bullets.

Illan jälkeen päätimme taas kävellä majoituspaikkaamme. Monet kanssaopiskelijat, erityisesti ranskalaiset, pitivät meitä hulluina mutta 45 minuutin kävely raikkaassa ilmassa oli hyvin virkistävää pitkän päivän päätteeksi.

Nurmikko st
Fachhochschulen viheraluetta

 

Kampusradio

Tiistain aamupäivä oli pyhitetty paikallis -ja kampusradion esittelyyn. Kiertelimme ryhmissä neljässä eri työpajassa joissa meille esiteltiin radion eri osa-alueita ohjelman teosta juontajiin. Yhdessä radiopisteessä pääsimme myös kokeilemaan haastattelun tekemistä.

Janne Järvinen

Työpajoissa pääsimme mm. kuuntelemaan sisäistä ääntämme mindfullness-harjoitteiden avulla jotka johdattelivat seuraavan tehtävän pariin jossa kävimme omia arvojamme erilaisten kuvien avulla.
Tiistaipäivämme jatkui ohjatun kaupunkikierroksen myötä, jonka myötä pääsemme varmasti paremmin sisälle kaupunkiin. Tähän asti olemme viettäneet suurimman osan ajastamme vain yliopistolla, joten odotamme innolla kaupungin syövereihin pääsemistä ja retkeä Melkiin.

ryhmä
IUW St.Pölten 2016 -osallistujia

Kirjoittajat: Janne Järvinen ja Noora Grönlund (opiskelijat, Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma, Humak) 

 

Terveiset Afrikan auringon alta

Dumela!

Julia Jyväskylästä, työkavereita Botswanasta
Julia Mikkonen on harjoittelussa Botswanassa

Nimeni on Julia Mikkonen, ja olen toisen vuoden yhteisöpedagogiikan opiskelija Jyväskylästä. Olen täällä suorittamassa opintoihini liittyvää harjoittelua Bana Ba Letsasissa, joka on keskus apua ja tukea tarvitseville lapsille. Meillä on keskuksella tällä hetkellä 30 lasta ja nuorta, iältään 6-16vuotiaita. Aamupäivällä keskuksella on lapsia jotka ovat syystä tai toisesta lopettaneet koulun kesken, ja tavoitteenamme on opettaa heitä sille tasolle että he voivat palata takaisin normaaliin kouluun. Iltapäivällä keskukseen saapuu lisää oppilaita, ja tarjoamme heille ruuan sekä järjestämme iltapäiväaktiviteetteja pyrkimyksenä pitää heidät pois kadulta ja tarjota turvallinen ympäristö koulun jälkeen.

Lasten ja nuorten ongelmat

Lapsilla ja nuorilla on paljon erilaisia ongelmia; alkoholisti – tai huumeriippuvaisia vanhempia, omia päihdeongelmia, osa heistä on orpoja ja asuu kadulla. Monet heistä ovat nälkiintyneitä, likaisia ja sotkuisissa sekä rikkinäisissä vaatteissa. Rankkojen kokemustensa takia useat heistä oireilevat paljon, heillä on itsetunto-ongelmia eikä tietoa mitä tehdä tulevaisuudessa. Monilla on ongelmia opintojen kanssa, koska vanhemmat lähettävät heidät mieluimmin kadulle keräjäämän kuin kouluun – koulusta lapsi ei tuo rahaa perheelle.

Ba Letsats tukee kasvua ja kehitystä

Ba Letsatsin tavoitteena on tarjota näille nuorille tasapainoinen ja turvallinen ympäristö, luotettavan aikuisen seuraa sekä tukea heidän kasvua ja kehitystä kaikin mahdollisin tavoin. Tarjoamme lapsille joka päivä lämpimän ruuan jota he eivät välttämättä kotoa saa. Lisäksi keskus tukee heitä rahallisesti mm. koulupuvun- ja tarvikkeiden hankinnassa sekä koulukyydeissä.

Työtehtäviini kuuluu mm. avustaa opettajia oppitunneilla ja opettaa lapsille englantia, suunnitella ja ohjata iltapäiväaktiviteetteja, sekä osallistua järjestämään ohjaustunteja. Botswanassa HIV ja AIDS ovat suuria ongelmia ja joka viides aikuinen täällä on hiv- positiivinen. Myös usealla keskuksen lapsista on tartunta, ja järjestämme usein valistus- ja ohjaustunteja tartunnalta suojautumisesta vastaan. Ohjaustunneilla käsittelemme myös terveeseen itsetuntoon, terveisiin elämäntapoihin ja seksuaalikasvatukseen liittyviä aiheita. Lisäksi järjestämme taideterapiaa ja erilaisia työpajoja joissa keskitytään elämän eri vaiheissa koettaviin haasteisiin ja niiden käsittelyyn.

Julia Mikkonen on toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Jyväskylästä
Tärkein työtehtäväni on kuitenkin viettää aikaa lasten ja nuorten seurassa, pelata sekä leikkiä, lukea satuja ja olla läsnä,Kyselen heidän kuulumisiaan ja juttelen heidän kanssaan arkipäiväistä asioista, kehun ja kannustan. sanoo Julia Mikkonen joka on harjoittelussa Botswanassa

Harjoittelussani olen kohdannut paljon haasteita. Uusi ja erilainen työympäristö, jossa usein kohtaa normaaleita kehitysmaan haasteita: katkoksia sähkössä sekä juoksevassa vedessä. Pisin sähkökatkos tähän mennessä kotonani kesti kolme vuorokautta. Välillä oppilaiden kanssa työskentely on haastavaa ja jopa raskasta – on surullista joutua näkemään että heillä ei ole vanhempia, ehjiä vaatteita tai välttämättä edes ruokaa. Jokaisen päivän raskain osuus on kun iltapäivällä he lähtevät kotiinsa, enkä voi tietää onko jokaisella katto päänsä päällä tulevana yönä. Päivittäin kuitenkin heidän hymynsä on niin palkitsevaa, että se saa minut rakastamaan siitä mitä teen. Saan olla osa mahtavaa, osaavaa ja kannustavaa työyhteisöä, johon minut otettiin alusta alkaen hyvin vastaan. Parasta on kun näkee oppilaissa onnistumisen riemun. Tunnen tekeväni tärkeää työtä josta nautin joka päivä.

Paljon kokemuksia, tunteita laidasta laitaan

Harjoitteluni Maunissa on antanut minulle paljon. Olen saanut paljon uusia työkaluja työhöni ja ammatillinen osaamiseni on lisääntynyt hurjasti. Eniten olen kuitenkin kasvanut ihmisenä, saanut huimasti lisää itseluottamusta ja oppinut arvostamaan enemmän asioita kotona Suomessa. Saan kutsua ennen minulle tuntemattomia ihmisiä nykyään ystävikseni, ja olen saanut tulla osaksi paikallista yhteisöä. Paikalliset ovat ystävällisempiä ja avoimempia ihmisiä joita olen ikinä tavannut, rento ’’This is Africa’’- mentaliteetti on tarttuvaa. Kulttuurishokista, pienestä koti-ikävästä ja kaikista raskaista kohtaamistani asioista huolimatta en vaihtaisi kokemuksestani päivääkään pois. Olen iloinen ja kiitollinen että opintoni mahdollistavat minulle tällaisen kokemuksen saamisen, suosittelen ulkomaanvaihtoon lähtemistä jokaiselle. Harva asia opettaa ja antaa yhtä paljon kokemuksia sekä tunteita laidasta laitaan.

Teksti ja kuvat: Julia Mikkonen

 

Puuppolan vastaanottokeskus sai vieraita

Vapaaehtoistoiminnan muodot ja kehittäminen olivat teemana, kun suuntautumisopinnoissaan järjestötyön valinneet yhteisöpedagogi-opiskelijat aloittivat viikkonsa maanantaina 30.11. Jyväskylän TKI-Akselissa. Aamupäivällä opiskelijat tutustuivat aihealueeseen lehtori Kimmo Lindin valmennuksessa, ja iltapäivällä opiskelijat sekä lehtorit Kimmo Lind ja Sanna Lukkarinen lähtivät vapaaehtoistöihin SPR:n työntekijöiden avuksi. Kohteena oli Puuppolan vastaanottokeskus.

Humakilaiset otettiin todella ilolla vastaan eikä vierastamisesta tai varauksellisuudesta ollut tietoakaan. Saman tien päästiin tutustumaan ja toimimaan yhdessä. Ohjelmassa oli jongleerausta huiveilla, renkailla, palloilla ja keiloilla, jalkapalloa marraskuisessa myrskyssä sekä askartelua piirtäen ja kuvia värikkäille kartongeille liimaillen.

SPR:n Puuppolan vastaanottokeskus
Puuppolan vastaanottokeskuksen lasten piirroksissa on väriä.

Vastaanottokeskuksen ruokalan ikkunat koristeltiin paperista leikatuilla lumihiutaleilla, seinät ja pöydät täyttyivät lukuisista piirroksista ja koristeista. Joku lapsista keksi pyytää opiskelijoilta päähänsä kartonkisen kruunun, jonka seurauksena aloitettiin sarjatuotanto kruunujen leikkaamisessa kunnes kaikki halukkaat saivat oman kruununsa. Kaikki 100 kartonkia, jotka vietiin tuliaisiksi, käytettiin iltapäivän aikana.

Joulun kuvastoa vastaanottokodin lasten piirustuksissa
Vastaanottokodin lapset ottavat virikkeitä ympäristöstään.

”Kiitos käynnistä!

Jos ette voi tulla joka viikko, tulkaa edes kerran kuukaudessa”, kiitti kahden lapsen äiti humakilaisia vieraitaan päivän päätteeksi.

Puuppolan vastaanottokeskukseen on saapunut perheitä Iranista, Irakista ja Afganistanista, kaikkiaan turvapaikanhakijoita Puuppolassa on 110.

Pienimmätkin lapset ottivat rohkeasti kontaktia saapuneisiin vieraisiin. Yksi pieni poika parkkeerasi kanssani samalle tuolille, koputti olkapäähän, osoitti lehdestä eläimen kuvaa ja sanoi sen omalla kielellään ja minä omallani. Seuraavan eläimen – ja aikamoisen lehtinipun – kohdalla sama toistui: koputus olkapäähän, eläimen osoitus ja sanan toisto. Enpä muista milloin olisi tullut noin hyvä mieli.

Teksti ja kuvat: Sanna Lukkarinen

Alueellista yhteistyötä Nurmijärvellä

Työelämälähtöinen opiskelu osana nuorisotyön suuntautumisopintoja on koettu hyväksi tavaksi toteuttaa Yhteisöpedagogi monimuoto-opintoja. Humakin Nurmijärven kampus on pyrkinyt esittäytymään paikallisille järjestöille ja kunnalle sekä muille paikallisille toimijoille yhteistyökumppanina, jolla on paljon annettavaa yhteistyöhön. 

Parhaillaan on menossa yhteistyöprojekti Nurmijärven kirjastojen kanssa. Opiskelijat, lehtorit ja Nurmijärven kirjastojen henkilökunta tutustuvat yhdessä siihen, miten kirjastosta tehdään nuoria houkutteleva ja kiinnostava paikka. Työkaluja on kehitetty mm. työverstaissa

Miten nuoria kohdataan?

Opiskelijat vierailivat kirjastoissa tapaamassa henkilökuntaa lokakuussa ja kartoittivat henkilökunnan tarpeita ja toiveita nuorten kohtaamiseen. Ajatuksien pohjalta opiskelijat suunnittelivat kaksi toiminnallista työpajaa, joihin osallistui henkilökuntaa Nurmijärven kunnan kaikista kirjastoista. Työvertas-päivään kunnan pääkirjastolla 12.11.2015 osallistui yli 50 henkilöä.

Työverstaassa kehitettiin kirjaston toiminnallisuutta
Mitä Nurmijärven nuoret odottavat kirjastolta? – Tätä pohdittiin työverstaissa

Kokemusasiantuntijana kuultiin erikoiskirjastovirkailija Laura Aaltosta Vantaan Hakunilan kirjastosta. Laura on aiemmalta koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja, joten hänellä on kokemusta sekä nuorisotyöstä että kirjastotyöstä. Aaltonen kertoi Hakunilan kirjaston toimintamenetelmistä ja hengestä, sekä omista kokemuksistaan nuorten kohtaamisesta kirjastossa.

Hakunilan kirjaston blogissa käsitellään mm. kirjastonuorisotyötä.

Toiminnallisuus pääroolissa työverstaissa

Aamupäivän työverstaassa aihetta lähestyttiin Learning cafe menetelmällä. Teemoja olivat sosiaalinen kirjasto, tilat nuorille, #nuoret ja kirjaston tehtävä nuorten parissa. Iltapäivän ryhmä kokoontui miettimään porinaryhmiin ja ideariiheen ”Mistä nuoret pitävät” ja ”Mitä kirjasto on nuorille?”

Iltapäivän työverstaassa pohdittiin millaisesta tekemisestä nuoret pitävät ja millaista toimintaa kirjastot tarjoavat nuorille. Tämän jälkeen ryhmätöissä yhdistettiin syntyneitä ajatuksia ja ryhdyttiin etsimään konkreettisia työkaluja toiminnan kehittämiseen.

Nurmijärvellä Humak tekee yhteistyötä kirjastojen kanssa
Ensin tutustutaan kirjaston mahdollisuuksiin, sitten kartoitetaan, mikä nuoria kiinnostaa

Mahdollisuus ilmaista omia mielipiteitä, yhdessäolo ja toiminnallisuus

Päivän aikana todettiin, että kirjasto kuuluu kaikille ja, että nuorten osallisuutta kirjaston toiminnassa halutaan lisätä ja vahvistaa. Lisäksi kaivattiin enemmän vuoropuhelua nuorten kanssa ja menetelmiä toiminnan järjestämiseksi kirjastossa, jotta nuoret voivat tuntea kirjaston omaksi paikakseen. Koettiin myös, että yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa olisi hyvä lisätä.

Kirsi Purhonen korostaa Kirjasto Elämään – työmenetelmiä kirjastotyön, nuoriso- ja sosiaalityön yhteiseen työhön -julkaisussaan että suunnitteluun mukaan pääsevät nuoret arvostivat erityisesti toiminnallisuutta, yhdessäoloa ja omien mielipiteiden ilmaisun mahdollisuutta.

Lue lisää

Seuraavana vuorossa nuorten kuuleminen

Päivä oli antoisa ja mielenkiintoinen. Esille tuli paljon uusia mahdollisuuksia ja näkökulmia, joita osallistujat työstävät jatkossa kirjastotyön kehittämisessä omissa työyhteisöissään. Seuraavana vaiheena on näiden työpajojen jälkeen työskentely yhdessä kirjastojen nuorten kanssa. Tällöin nuorten kuuleminen ja pääsy heille suunnatun toiminnan suunnitteluun mukaan ovat tärkeitä osallisuuden toteutumiseksi.

Nuorten kanssa yhdessä työskentely voi sisältää erilaisia tavoitteita mutta mukava yhdessäolo on kuitenkin nuorten kannalta kaikkein motivoivinta. Työskentelyn tavoitteiden pitäisi olla riittävän konkreettisia ja näkyä nuorten kirjastoarjessa. On syystä muistaa että nuoret sitoutuvat niihin vapaa-ajallaan. Sanoo lehtori Sanna Pylkkänen, jolla on itsellään pitkä kokemus nuorisotyöstä.

Tiivistä yhteistyötä paikallisella tasolla

Kirjaston työverstaiden lisäksi syksyllä toteutui osana Kansalaistoiminnan ja järjestötyön perusteet opintojaksoa laaja yhteistyöseminaari, jossa mukana toimivat Yhteisöpedagogitutkinnon 1. Vuoden päiväopiskelijat. Viestinnän ja markkinoinnin opintojaksoa toteutettiin suunnittelemalla Valtakunnallisen omaishoitajien päivän Kahvikonsertin viestintä- ja turvallisuussuunnittelua ja alullaan on useita opinnäytetöitä Nurmijärveläisten yhteistyökumppanien kanssa. Röykän alueen järjestöissä ja nuorisotyössä kerhoja toteuttavat Yhteisöpedagogiopiskelijat osana Ohjaamisen opintojaksoa.

Kohtaaminen ja osallisuus olivat työpajojen parasta antia

Työverstaiden jälkeen kysyttiin palautetta osanottajilta. Positiivisen palautteen voisi tiivistää niin, että parasta oli ihmisten kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen.  Opittiin nuorten kuulemisesta ja päästiin osalliseksi oman työn kehittämisessä.

Teksti: Yhteisöpedagogi monimuoto-opiskelijat Nurmijärven kampus, lehtori Sanna Pylkkänen
Kuvat: Yhteisöpedagogi monimuoto-opiskelijat Nurmijärven kampus

Hyvää Voihan työelämä! -viikkoa

Tiistain 10.11. iltapäivän kahvitauon aikaan järjestettiin Voihan työelämä! -teemalla taukojumppa Kansalaistoiminnankeskus Matarassa. Matarassa työskentelee yli 100 henkilöä yli 30 organisaatiosta, lähinnä yhdistyksistä ja järjestöistä. Jumppauttajina toimivat Minna Rajalin ja Mari Tapio Humakista. Reilut parisenkymmentä innostunutta osallistui vartin kestäneeseen jumppahetkeen.

Matarassa juhlistettiin teemaviikkoa Voihan Työelämä!
Minna Rajalin ja Mari Tapio näyttävät mallia

Jumppaan osallistuneet Monikulttuurisuuskeskus Glorian työntekijät Tuula Tammi ja Minna Salakka toteavat taukojumpasta:

”Tosi hyviä, hyviä liikeitä, kun päätetyötä tekee”
”Oli tosia hyviä liikeitä, hyvä oheistus, kaikki tekee omaan tahtiin”

Taukojumppaan osallistui myös tänä syksynä opintonsa Humakissa aloittanut yhteisöpedagogiopiskelija, liikuntatutoriksikin valittu Merja Astikainen. Merja tuumasi taukojumpasta ” Huippu, tulee hyvä olo”.

Jumppa sai siis oikein hyvän vastaanoton. Siitä kertoo myös se, että heti taukojumpan jälkeen sovittiin uusi jumppatuokio vielä perjantai-iltapäivälle.

”Tosi hieno juttu, että jumppa sai näin hyvän vastaanoton”, kommentoivat jumpan vetäneet Mari ja Minna. ”Koostimme liikkeet erityisesti istumatyöläisten perusongelmia: niskan rasitusta ja jännittyneitä hartioita ajatellen. Säännöllinen venyttely ehkäisee pahempien jumien syntymistä ja auttaa jaksamaan työssä.”

Voihan Työelämä! –viikkoa vietetään 9.-13.11.2015. Lue lisää

Jutun kirjoittaja Minna Rajalin toimii Verkkovälitteinen vertaismentorointi järjestötyön tueksi (eMessi2) –hankkeen projektipäällikkönä Humakissa. Lisäksi hän on Työpaikkojen työhyvinvointiverkoston Keski-Suomen alueellisen tyhy-verkoston yhdyshenkilö.

SKER 2-opintojen jäätikkövaellus elokuussa 2015

SKER 2-opintojen huipentuma on Norjassa järjestettävä jäätikkö- ja vuoristovaellus. Elokuussa 12 opiskelijaa lähti valloittamaan Humakin lehtoreiden Jussi  Muittarin ja Eeva Mäkelän johdolla Storsteinfjälletin aluetta.

Sunnuntai-aamupäivällä Narvikin lähelle Bogholmeniin kokoontui joukko jännittyneitä ja odottavia SKER 2 -kurssilaisia. Uskomatonta kyllä, mutta säätiedotus lupasi seuraaviksi päiviksi pelkkää sinistä taivasta ja 20 asteen lämpötilaa. Seikkailu ja kesä olivat viimein alkaneet. Kun kaikilla oli rinkka valmiina ja viimeiset varustautumiset tehty aloitettiin vaellus kohti perusleiriä. Reitti oli jyrkkä ja rinkat painavia, mutta perille viiden tähden leiripaikalle päästiin.

Teltat pystytettiin pehmeälle niitylle, puhdasta vettä sai jäätiköltä virtaavasta joesta, alavirralta löytyi uimapaikka, lumipenkasta muotoutui jääkaappi ja moreenilohkareet tarjosivat suojaisan toiletin. Maisemat olivat upeat mihin suuntaan sitten katsoikin. Myös hyttyset tuntuivat viihtyvän tässä kauniissa maailman kolkassa.

Kuva: Patrick Forsblom
Viiden tähden leiripaikka. Kuva: Patrick Forsblom.

SKER 2:sten iltaretki jäätikölle

Leiriin asettumisen jälkeen ei suinkaan jääty laiskottelemaan, vaan lähdettiin iltaretkelle jäätikölle. Muhkeiden moreeni lohkareiden ja kalliokävelytreenien jälkeen avautui edessä sinertävä jäätikkö upeana, mutta hieman uhkaavana. Silti sinne tietenkin mentiin harjoittelemaan jäärautojen ja hakun käyttöä sekä köysistössä kulkemista. Outoa kyllä, myös jäätikön yllä parveili iniseviä hyttysiä odottelemassa hikoilevia kurssilaisia. Kuinka kauan lienevät etsineen saalista. Jäätikön pinnassa näkyi myös paljon päivänsä päättäneitä sopuliraukkoja. Siellä täällä solisi ja kohisi uhkaavasti vesi. Mutta liikkuminen oli kuulemma ihan turvallista.

Storsteinfjellet
Storsteinfjælletin jäätikkö. Seikkailukasvatus (SKER2). Kuvat: Becky Hastings ja Aino Kalla (alla)

3.Storsteinfjälletinjäätikö_AinoKaila

1611 metriä mpy ja väärä reittivalinta

Toisena päivänä oli päämääränä lähistöllä oleva 1611 metrin korkuinen huippu.  Opiskelijoiden navigoinnissa tuli sen verran virhearviointia (lehtoreiden supistessa muikeina jonon perällä), että aikataulusta jäätiin noin tunti jälkeen, väärällä reittivalinnalla saatiin kuitenkin tarkistettua autojen olevan edelleen laaksossa, parkkipaikalla hienosti rivissä. Opettavainen tilanne keskusteltiin läpi ja otettiin uusi suunta kohti huippua.

Matkalla harjoiteltiin lyhytköysitekniikkaa ja kallioilla liikkumista. Huippu jäi lopulta aamun eksymisen ja menetetyn ajan takia saavuttamatta, mutta päivä oli muuten oikein onnistunut.

Humak seikkailukasvatus
Kalliollajaköysistöissä liikkumista treenattiin auringonlaskuun saakka. Kuva Mari Salo

SKER 2 valloitti Pohjois-Norjan korkeimman huipun

Kolmannen päivän ”grande finalen” tavoitteena oli käydä Pohjois-Norjan korkeimmalla huipulla Storsteinfjälletillä (1893 m). Keli oli jälleen loistava, joten sen puolesta ei ollut ongelmia. Ensin edettiin moreeniharjanteiden välistä jäätikön reunalle. Matkaa jatkettiin jäätikköä pitkin köysistöissä edeten. Jäätikkö toimi helppona ja tasaisena etenemisreittinä huippua tavoiteltaessa.

Humak seikkailukasvatus
Kalliollaja köysistöissä liikkumistatreenattiin auringonlaskuun saakka. Kuva: Aino Kaila

Jäätikön jälkeen siirryttiin reunarailon yli huippuharjanteelle, jota pitkin edettiin korkeimmalle huipulle. Harjanteella oli muutamia kiipeilyllisiä kohtia ja ennen huippua viimeinen etappi boulderoitiin ylös ja alas lohkareikossa. Huipulla maisema oli henkeä salpaavan kaunis ja puhelinkenttäkin löytyi. Hetki huiputuksesta nautiskeltua ja selfiet napattua oli aika palata takaisin. Kun huippuharjanteelta oli laskeuduttu jäätikölle ”muittaroitiin” rinnettä alas juosten. Voimiahan oli toki vielä hyvin jäljellä usean tunnin nousun ja kiipeilyn jälkeen.

Humak seikkailukasvatus
Jäätikkövaelluksella liikuttiin turvaköysissä. Kuva: Becky Hastings

Leiriin saavuttiin illalla onnellisina mutta väsyneinä noin 12 tunnin vaeltelun jälkeen. Yksi jos toinen seikkailija molskahti hyiseen jokeen virkistäytymään ja retkiruoka maistui paremmalta kuin koskaan. Kaiken kaikkiaan päivä oli rankka, mutta aivan mahtava kokemus omia taitoja, kestävyyttä, rohkeutta ja uskaltamista koetellen keskellä upeaa vuoristoa, auringon paisteessa.

Humakin seikkailukasvatus
Jäätiköltä siirryttiin reunarailon yli huippuharjanteelle. Kuva: BeckyHastings
Humak seikkailukasvatus. Vaellus.
Melkein huipulla. Kuva: Patrick Forsblom.

Pelastautumisharjoitukset helteessä

Neljäntenä päivänä aloitettiin aamu railopelastautumisharjoituksilla. Keli oli, jos mahdollista, vieläkin paahtavampi. Lumessa köysien kanssa touhuavat kuorivaatteiset opiskelijat sulivat kilpaa lumen kanssa.  Harjoitusten jälkeen oli aika purkaa leiri ja palata ihmisten ilmoille. Autoihin sulloutui vuoristossa paahtuneita ja hikisiä kurssilaisia. Alkoi siirtyminen Hamarøyn saarelle, jossa edessä oli omatoimiset päivät.

Humak seikkailukasvatus Pohjois-Norjassa
Hamarøyskaftetinvalloittajat. Horisontissa siintää Lofootit. Kuva: PatrickForsblom

Kokemuksia ja uusia taitoja

Automatka Hamaroyn saarelle kulki upeasti Norjan hienojen huippujen läheltä (Eidetinden, Kuglhornet, Stetinden).  Omatoimisiin retkiin jakauduttiin kiinnostuksen ja taitojen mukaan.  Osa lähti huiputtamaan Hamaroyskaftetia, osa retkeilemään Hamaroyn saarelle ja muutama otti laivan Lofooteille.

Kuudentena päivänä ryhmä tapasi toisensa Abiskossa, Ruotsin puolella. Edessä oli viimeinen ilta yhdessä. Ohjelmaan kuului saunomista ja illanvietto grillailun ja reflektoinnin merkeissä. Tunnelma oli onnellinen, mutta haikea.

Reissu antoi osallistujille paljon uusia kokemuksia ja teknisiä taitoja, kehitti omaa ohjaajuutta, toi itsetuntemusta, hymyilytti ja nauratti, mutta hieltä ja kyyneleiltäkään ei vältytty.  Seikkailu oli kaikin puolin tymäkkä. Kiitos kaikille osallistujille!

Humakin SKER 2 opiskelijat.
Humakin SKER 2-opintokokonaisuuden seikkailijat Norjassa. Kuva: Mari Salo.

Bremen IUW: Yhteisöpedagogin identiteettiä etsimässä

Kansainvälisen ammattikorkeakoulu-viikon jälkeen olemme pohtineet omaa yhteisöpedagogi-identiteettiämme. Suomessa haluamme erottua sosionomikoulutuksesta ja pyrimme tekemään pesäeroa sosiaalialaan. Teoriaperustamme määritteleminen kuitenkin ilman sosiaalipedagogiikka tai sosiologiaa on  hankalaa, koska käsitteistömme on pitkälti yhteinen. Ulkoapäin katsottuna koulutuksemme näyttää  vahvasti sosiaalialan koulutukselta halusimmepa sitä tai emme, ainakin keskieurooppalaisessa kontekstissa.

Viikon aikaiset keskustelut hollantilaisten, belgialaisten, saksalaisten, itävaltalaisten ja slovakialaisten kollegoiden kanssa saivat meidät näkemään itsemme osana eurooppalaista sosiaalialan perhettä. Se mitä bremeniläinen sosiaalialan opiskelija tekee harjoittelussa on monesti melko samanlaista suomalaisten yhteisöpedagogi-opiskelijoiden kanssa. Osallisuus, sosiaalinen vahvistaminen, yksilöiden ja ryhmien voimauttaminen, yhteisötyö, sosiokulttuurinen innostaminen ja sosiaalisen ekskluusion ehkäisy ovat yhteistä teoriaperustaamme, josta kaikki ammentavat oman koulutuksensa sisällöt. On vaikea perustella uskottavasti olevansa jotain muuta, jos ’pantterin pilkut’ osoittavat meidän kuuluvan samaan heimoon.

Ymmärrämme erottautumisen tarpeen sosiaalialan koulutukseen historiallisesta ja oman ’tieteenalan’ tai ’monitieteisyyden’ puolustamisen näkökulmasta. Yhteisöpedagogi-koulutuksemme on syntynyt  opistoasteisen tutkinnon päälle ilman varsinaista omaa tieteenalaa ja tästä johtuen olemme hieman eksyksissä koulutuskentällä ja kärsimme identiteettikriisistä: sosiaalialaa emme ole, mutta keitä sitten ovat yhteisöpedagogit? Joskus kuuluu myös virheellisesti puhuttavan muulle maailmalle tuntemattomasta yhteisöpedagogiikasta. Olisiko siis turvallisempaa hakea oma paikkamme, jonkun yleisesti maailmalla tunnetutun tieteenhaaran alta kuin yrittää keksiä jotain täysin omaa? Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan antaa armoniskua piskuiselle yhteisöpedagogi-koulutukselle vaan ennemminkin tuoda esille turvallinen selkänoja, sosiaaliala. Bremenin SocNet- verkostokokemusten pohjalta emme olisi huonossa seurassa. Päinvastoin.

Maaliskuussa valmistunut opiskelijamme Lilja Nauska pohdiskeli omassa opinnäytetyössään, Sote-uudistukseen liittyvässä kyselyssä ja kehittämistyössä kuinka määritellä työn kohderyhmä. Terveysalalla on potilaansa, sosiaalialalla asiakkaansa mutta hän löysi kohderyhmäkseen ’asukkaat’. Ehkä tämä on se pieni ero sosiaalialaan. Molemmat teemme työtä yhteisöissä, mutta kohderyhmämme määritellään enemmän asukkaina, osallisina, kansalaisina.  Osallistuminen lähtee aina yksilön vapaasta tahdosta. Osallisuus on aina subjektiivinen kokemus.

Bremenin viikon hienoimpia kokemuksia oli luonnollisesti oman työpajan onnistuminen ja siitä saatu palaute. Jos yksikön kv-budjetti antaa myöden, tulevan kuukauden tulemme viettämään työpajoissa mm. Hollannin Groningenissa ja Itävallan Linzissä. Työaikasuunnitelma menisi jälleen uusiksi. Yksinkertaistetun videokuvauksen yhdistäminen koulutuksemme keskeiseen sisältöön oli onnistunut valinta. Sosiaalinen vahvistaminen ja osallisuus visualisoituna videon kautta antaa yksilölle puheoikeuden kertoa omaa tarinaansa. Henkilökohtainen kokemus tiivistettynä kahteentoista neljänsekunnin video-otokseen sisälsi kulttuurirajat ylittävän viestin. Jokainen ryhmän jäsen osallistui tuotokseen, josta jäi mieleenpainuva muisto. Viisi ryhmäämme toteuttivat  1,5 tunnissa allaolevien videoiden käsikirjoittamisen, suunnittelun, kuvaamisen ja editoinnin. Aikaan sisältyi myös ikimuistoinen ensi-ilta suomalaisen suklaan kera. Kiitos Karl Fazer! Työpajan jälkeen ja aplodien tauottua, ymmärsimme antaneemme eurooppalaiselle sosiaalialan koulutukselle jotain uutta ja hyvin humakilaista: osallisuuden kokemuksen nykyaikaisella tavalla.

IMG_6436

Kari Keuru ja Kristiina Hämäläinen