Sankarillisia odotusten ylityksiä viidakossa ja lähiöissä

Retkellä Uhuru-vuorilla Tansania
Retkellä Uluguru-vuorilla. Etualalla Mahamad Hirsi. Kuva: Henri Iso-Koivisto

”Olemme olleet todella kiitollisia tästä matkasta. Tansaanit ovat perinteisesti aika ystävällisiä. Erinäiset ekskursiot 4H-kouluihin olivat positiivisia. Saimme raikuvan sisääntulon kuorolaisilta, kun he lauloivat ’Ni rahaa’. Mahamed “Muhis” Hirsi osaa hieman tansanian kieltä sen ansiosta, että hän on kielinero. Bussimatkat ovat olleet pääosin ihan syvältä. Auto pomppii muhkuratiellä kuin jänöjussi, jonka lisäksi televisioista soi ylimalkaisen autotunetettu kauhea paikallispoppi. Sitä soitetaan kaiuttimista, vaikka Mahamad Hirsi vetelisi mieluiten hirsiä. Itse asiassa Muhis tuli tästä totaalisen hulluksi ja repi hiukset päästään. [lähde?] Bussi ohittelee myös supervaarallisesti. Epäilemättä surkein osuus koko matkassa oli, kun Hirsi ei päässyt internetiin joka päivä. Hän oli vetämässä itseään jo hirteen tämän vuoksi. Vieroitusoireita ovat olleet mm. ampiaisenpisto sisäreidessä ja sometauti. Onneksi majatalon ikioma myyjä suostui kauppaamaan tölkistä mangomehua, sillä tämän ansiosta Muhis selvisi hengissä.

Yritetään yhdessä Tansaniassa
Mahamad Hirsi. Kuva: Henri Iso-Koivisto

Vaateshoppailu oli jännittävää. Tinkiminen oli ihan omituista, koska Hirsi ihmetteli valkoisia ihmisiä. Valkoihoinen mies, joka osaa ylipäänsä jollain tavalla tingata oli Hirrelle uusi tuttavuus. Tinkaus (pohjalaisittain “pluutoo”) luonnistui sen takia Henriltä, että hän oli ehtinyt muodostaa jonkinlaisen käsityksen paikallishinnoista. Sen lisäksi hänellä on historiassaan kokemusta Tori.fi:n pimahtaneista karavaanareista. Ruuan hinta näin ollen ei ollutkaan ollenkaan paha, eikä kirjoituspäivään saakka siitä ollut kukaan vielä saanut ripuliakaan tietoomme ja aistihavaintoihin perustuen.

Vanhana eläinrakastajana Muhis uneksi matkalla vuohesta nimeltä Manjaro. Tämän täytyi olla enneuni, sillä heti seuraavana päivänä hän oikeasti pääsi sylkyttämään aitoa kiliä. Yleisesti ottaen olimme iloisia safarilla näkemästämme. Maantiellä näkyi paviaanien toimintaa, jota ei voi eikä saa sanoin kuvailla. Krokotiilit olivat kivoja kuin myös virtahevoset. Yksi päivä kapusimme Kari Keurun sanoin sinne missä pippuri kasvaa, eli Ulugurun möhkövuorelle. Hedelmiä ja kasviksia siellä todella oli, kuin myös mopopoikia tien varsilla. Siirryttyämme vuorela hotellille uima-altaiden ääreen,  saimme kokea kantapäissämme, että kiivetty on. Kun veri kiersi aika huonosti. Muhis ja Wi-Fi löysivät toisensa hotellin katoksen alla ja kaikki päättyi hyvin. Toisena urheiluaktiviteettinamme oli jalkapallo, jota pelasimme lapsilaumaa vastaan koulussa. Voitimme 100-0. [lähde?] Kaikki olivat onnellisia.”

Kirjoittajat: Muhis Hirsi (opiskelija, Joensuun Lyseon lukio) ja Henri Iso-Koivisto (opiskelija, Karelia-ammattikorkeakoulu)

yhh logo

Less is more – projektipäällikön pohdintoja

Yksi keskeinen opetus matkan aikana on ollut, että vähemmän on enemmän – less is more. Tansaniassa tämän ajatuksen merkitys konkretisoituu rahan arvossa verrattuna Suomeen. Kuinka paljon enemmän täällä saa hyvää aikaiseksi samalla rahasummalla, joka Suomessa aiheuttaisi lähinnä tyytymättömyyttä. Kuinka paljon suurempi merkitys tuomillamme pienillä lahjoilla on paikallisille ihmisille kuin mitä ne merkitsisivät Suomessa. Kun kaikesta on puutetta, niin vähäinenkin apu on enemmän.

Tansaniaan tullessamme meillä oli mukanamme kaksi matkalaukullista erilaisia promootiolahjoja ja tuliaisia. Lahjoja olivat antaneet mukaamme Yritetään yhdessä –hanke, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Suomen 4H-liitto, Kontiolahden 4H -yhdistys sekä liikelahjayritys JMC. Lisäksi Humanistinen ammattikorkeakoulu oli luvannut meille noin 200-300 € lahjoitettavaksi humanitääriseksi avuksi vierailukohteisiimme. Myös aiemmalta matkaltamme tuntevamme kanadalainen öljynporaaja Daniel Marion oli luvannut lahjoittaa rahaa avustuskohteillemme.

Vierailukohteissamme jakamamme lippalakit, heijastimet, ledivalot, lyijykynät, pyyhekumit, jalkapallot ym. muut mainoslahjat tuottivat suurta iloa lahjojen saajille. Kuurojen koululla vieraillessamme puhalsimme lasten kanssa  suuren määrän ilmapalloja, joita yritimme pitää ilmassa. On vaikea kuvailla iloisia kasvoja ja riemun määrää, mitä tämä pieni lahja sai aikaiseksi.

Koulun rehtori kuvaili meille kuurojen tilannetta Tansaniassa ja haasteita, mitä heillä koululla on. Lisäksi saimme kuulla eräänlaisen ’toivomuslistan’ koulun tarpeista. Isoista asioista ei ollut kysymys. Erityisesti toivomus ompelukoneesta osui sydämiimme ja halusimme ostaa ompelukoneen kuurojen oppilaiden käyttöön.  Suomalaisessa koulussa vanhan mallinen poljettava ompelukone ei aiheuttaisi riemua opettajien keskuudessa, mutta täällä tilanne oli erilainen. Uuden koneen turvin koulun 500 oppilasta voisivat korjata vaatteitaan, oppia ompelemaan uusia ja jopa saada perusteet ammattiin, jonka turvin he voisivat  elättää itsensä vammastaan huolimatta.

Pidimme puheen koulun opettajille ja teimme lupauksen lahjasta koulun rehtorille. Molempien silmät kostuivat. Hyvän tekijän ja lahjoittajan rooli ei ole aina helppo, jossei myöskään lahjan saajan.  Kiitokset tuntuivat liioitetuilta ja suomalainen luonteemme kärsi huomattavasta epämukavuudesta. Voisimmeko vain ostaa ompelukoneen ja häipyä paikalta vähän äänin? Pari päivää myöhemmin tapasimme koulun rehtorin morogorolaisella ostoskadulla, jossa hän oli käynyt jo etukäteen ’tinkaamassa’ koneen hinnan sopivaksi, 240 000 Tsh eli noin 90 €. Kyseessä oli Kiinassa uustuotantona valmistettu vanhan mallinen poljettava ompelukone. Paketin kyljessä luki ’Made for Africa’. Euroopassa nämä ovatkin lähinnä koriste-esineitä. Pidimme uudelleen saman puheen, kättelimme, kiitimme ja katsoimme kosteilla silmillämme toisiamme. Tuskinpa Suomessa olisimme saaneet koulun rehtoria paikalle kiittämään 90 €:n ompelukoneesta, mutta täällä pienestä lahjasta kasvoi suuri, jolla voidaan muuttaa maailmaa tai ainakin yhden morogorolaisen koulun lasten elämää.

Tansania

Toinen tärkeä vierailu- ja tukikohteemme oli ’Uzalendon 4H-kerho’, jonka jäsenet ovat vaikeista oloista tulevia noin  20-25-vuotiaita nuoria. Edellisellä vierailullamme huhtikuussa olimme jo kuulleet heidän tarinansa ja ymmärtäneet, että täällä pienelläkin avulla voitaisiin saada suuria aikaan näiden nuorten elämässä. Uzalendolaisilla oli omia vuohia ja viljelyksiä, joilla he osittain elättivät itsensä.  Lisäksi 4H-klubin toiminnalla oli merkittäviä kasvatuksellisia, koulutuksellisia ja sosiaalisia vaikutuksia nuorten elämään. Kerhon puheenjohtaja oli kertonut meille jo aiemmin, että he tarvitsivat varoja parempien maataloustyökalujen ostamiseksi. Nuorten toiveet ja tarinat olivat koskettaneet meitä ja halusimme auttaa heitä pääsemään eteenpäin. Lahjoitimme kerholle 100 $ työkalujen ostamista varten. Länsimaissa tuolla summalla ei saisi edes uusia kunnollisia farkkuja, mutta täällä Tansaniassa jälleen vähän on enemmän.

Tansanialaisen keskiluokkaisen ihmisen hyvä  ansio on kuukaudessa hieman yli 200 €:a.  Luonnollisesti hintataso on huomattavasti alempi. Samalla rahalla Tansaniassa ostaa 20 kg tomaatteja, kun Suomessa saa tyytyä vain yhteen kiloon. Veroja ei tarvitse maksaa yhtä paljon kuin Suomessa, mutta huoli rahojen riittämisestä ja laskujen maksamisesta on yhteinen. ’Fighting for bread’, kuten linja-auton kuljettajamme sanoi. Tansanialaisten selviämisen salaisuus on omavaraisuudessa ja toisten auttamisessa. Jokainen on liikemies, kauppaamassa ylimääräistään, millä hankitaan lisätuloja. Osa ruuasta kasvatetaan itse ja ylimääräinen varastoidaan tai myydään pois. Sukulaiset  auttavat ja tukevat toisiaan, kun on vaikka kyse yliopiston lukukausimaksujen maksamisesta.  Yhteisö huolehtii ja tukee jäseniään.  Kertoessamme omien nuortemme 4H-yrityksestä, jonka liikeidea on auttaa vanhuksia päivittäisissä askareissa, tansanialaisten isäntiemme oli vaikeaa ymmärtää tämänkaltainen ajatus. Käytämme yhtä innokkaasti sosiaalista mediaa ja voimme jakaa yhteisen huolemme maailman rauhasta tai ilmastonmuutoksesta, mutta suuri kulttuurinen ero on vanhusten kohtelemisessa. Tansaniassa he eivät ole liiketoimintaa tai rasite, vaan yhteisön voimavara, mistä pidetään huolta.

Tansania

Suomesta lähetetty pienikin apu voi kasvaa Tansaniassa suureksi. Kehitysyhteistyöhön sijoitetut varat, lahjoitukset ja humanitäärinen apu on sijoitus koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Jos hyvinvointivaltioissa olisimme valmiita luopumaan edes vähästä, sillä voisi olla suuri merkitys Tansaniassa, Afrikassa tai muissa kehittyvissä maissa. Vaikka elämme Suomessa vaikeita aikoja, voimme  pienelläkin panostuksella saada suuria aikaiseksi Afrikassa. Suomen pienimpänä ammattikorkeakouluna, Humak voi kasvaa merkitykseltään suureksi Tansaniassa. Koulutusohjelmiemme sisällöt ovat kuin luotu yhteistyöhön afrikkalaisten partnereiden kanssa. Verkostot ja suhteet ovat jo olemassa, mutta enää tarvitaan vain rohkeutta lähteä tekemään Humakista aidosti kansainvälinen toimija.  Suomessa olemme ’less’, mutta Tansaniassa voimme olla ’more’.

Kirjoittaja: Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu. 18.10.2017.
Kuvaaja: Henri Iso-Koivisto

 

Uluguru-vuorten juurella

Yritetään yhdessä –hanke (2016-2017)

Uskomatonta, että ollaan täällä!  Luonto, asutus ja ihmiset ovat hyvin monipuolisia. Ihmiset ovat hymyileväisiä ja stressi lienee täysin vieras käsite. Ihmiset ovat hyvin rentoja ja joustavia. Heillä ei ole minuuttiaikatauluja. Olemme itsekin alkaneet oppia kiireestä pois. Olemme täällä joka tapauksessa nämä kaksi viikkoa – eikä asia muutu miksikään, vaikka kuinka yrittäisimme kiirehtiä. ”Huomasin nostaneeni puhelimeni, jotta voisin tarkistaa mitä kello on. Päätin kuitenkin laskea puhelimen alas, sillä en tekisi sillä tiedolla yhtään mitään” totesi Elina.  Välillä myös päivämäärät ja viikonpäivät saattavat unohtua.

On hyvän tavan mukaista, että tuntemattomiakin tervehditään tai puhutellaan kaduilla ja markkinoilla.

Olemme vierailleet erilaisissa kouluissa ja 4H –projekteissa. Vierailumme kuurojen koululla oli hyvin koskettava, sillä kuurojen asema Tansaniassa on hyvin huono. Työpaikan löytäminen kuurona on lähes mahdotonta. Lapset olivat kuitenkin iloisia. He olivat valmistelleet meille tanssiesityksen ja antoivat jokaiselle meille oman viittomakielisen nimen.

Suurimmassa koulussa, jossa vierailimme,  oli yli 1600 oppilasta. Opettajia on sen verran vähän, että yhden -vuorteopettajan vastuulle voi kuulua jopa 50-100 oppilasta. Suomessa tuo määrä on yleensä noin 20-30 oppilasta. Pelasimme lasten kanssa jalkapalloa – hävisimme 4-0. Lapset lauloivat meille koululaulun. Samaan aikaan kun me kuvasimme koululaisia, opettajat kuvasivat yhtä ihmeissään myös meitä.

4H –toimintaa harrastavat lapset käyvät kaksi kertaa viikossa koululla opettelemassa eläinten ja kasvien hoitoa. Mekin pääsimme istuttamaan puita heidän kanssaan.

Sunnuntain aamupäivällä kävimme retkellä Uluguru-vuorilla. Oli kiva päästä kävelemään, kun olimme 4 päivää istuneet autossa. Matkalla näimme paljon paikallisia hedelmäpuita mm. useita erilajisia mangopuita, passionhedelmäpuita, papaijapuita, banaanikasveja, erilaisia palmuja, ’anunia’ sekä pippuripuita. Opimme myös enemmän elämästä paikallisissa kylissä. Yhdessä kylässä valmistettiin raskaana oleville naisille savesta valmistettuja mutakakkuja ravinteiden puutteeseen. Hämmästelimme myös, miten paljon moottoripyöriä kulkee vuorilla. Näimme myös kalalammen ja Morogoro-joen, joka oli tosi kaunis.

”Oon tajunnut, että mun pitää oppia lisää omasta somalialaisesta kulttuuristani. Kun oltiin tuolla Uluguru-vuorilla, tuntui, että mun pitäisi tuntea nää kasvit. Enkä mä tuntenut kaikkia. Olen hämmästynyt, miten rikas kulttuuri on Tansaniassa, tämmöistä henkistä pääomaa on paljon. Ja yrittäjyys näkyy joka paikassa, kaikki yrittävät, täällä on ihailtavaa yrittäjyyttä. Suomalaisten kannattaisi ottaa mallia täältä. Tansanialaisest ovat sitkeitä”, pohtii Sokorey.

Projektipäällikkö porinoi:

Neljä päivää Morogorossa ovat olleet hyvin vaikuttavia meille kaikille. Alkuhämmenyksen jälkeen olemme tottuneet paikallisiin oloihin ja tapoihin. Hitaasti valuva suihku on normaalia ja myös kiireiset askeleemme ovat hidastuneet paikalliseen rytmiin – yli 30 asteessa ei vain pysty kiirehtimään. Tansanialaisten iloisuus on tarttunut meihin ja kykenemme jo melko luontevasti tervehtimään swahiliksi vastaantulijoita ja tarvittaessa jopa teemme afrikkalaisen kolmen puristuksen käsitervehdyksen. Yritetään yhdessä –hankkeen yksi tavoite oli globaalikasvatus ja se on varmasti toteutunut tämän ryhmän kokemuksissa.

Tansanian 4H-liiton toiminta paikallisilla kouluilla on myös tehnyt syvän vaikutuksen meihin kaikkiin. 4H-kerhojen puiden istutuksilla ja opetuksilla omavaraisuudesta on suora vaikutus paikallisten ihmisten elämään ja koko yhteisöön. Haasteet ovat suuret ja länsimaisesta näkökulmasta puutteita on paljon, mutta ihmisten hyväntuulisuus, onnellisuus ja halu yrittää parantaa omaa elämäänsä on suuri.

Morogoro on ihanteellinen paikka tehdä yhteistyötä. Alueella on vahvat perinteet suomalaisten toiminnasta ja verkostot ovat olemassa. Viime keväänä menehtyneen Leo Söderqvistin henkinen perintö vaikuttaa edelleen monien paikallisten toimijoiden mielessä. Pienestä koostaan huolimatta, Humanistinen ammattikorkeakoulu voisi olla merkittävä toimija täällä Morogorossa. Täältä löytyy harjoittelupaikkoja kulttuurituotajille, yhteisöpedagogeille sekä viittomakielen tulkeille. Paikalliset yliopistot ovat myös enemmän kuin valmiita aloittamaan yhteistyön suomalaisten kanssa. Kv-projektimme nimi on ’Moro Morogoro’ ja  se tarkoittaa enemmän tervehdystä kuin hyvästejä.

Kirjoittajat: Elina Tyni, opiskelija & Sokorey Mohamed, opiskelija & Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu. 15.10.2017.

”Se on moro Morogoro!” Departure 11th October to Tanzania!

Yritetään Yhdessä -hanke (2016-2017, ESR)
Intian valtameren äärellä Tansaniassa. Kuva: Kristiina Vesama

Yritetään yhdessä –hanke (2016-2017) on Humanistisen ammattikorkeakoulun, Suomen 4H-liiton sekä Kontiolahden 4H ry:n yhteishanke, jossa on kannustettu nuoria kokeilemaan yrittäjyyttä ryhmänä. Hankkeessa valmennettiin nuoria pienryhmissä ja he perustivat yksin, pareittain tai pienryhmässä  4H-yrityksen. Hankkeen päätavoitteena on ollut vahvistaa nuorten työelämä- ja yrittäjyysvalmiuksia ja  ensisijaista kohderyhmää ovat olleet 16-28-vuotiaat nuoret Pohjois-Karjalan alueella. Toimintaan on osallistunut aktiivisesti hankkeen aikana yli 50 nuorta. Päättymässä oleva Yritetään Yhdessä -hanke huipentuu opintomatkaan Tansaniaan lokakuussa 2017,  jonka aikana tutustutaan Tansanian 4H-toimintaan ja 4H-yrittäjiin.

’Moro Morogoro’ -opintomatkalle lähtee 9 henkilöä:  seitsemän 17-27 -vuotiasta pohjoiskarjalaista nuorta, yksi Humakin opiskelija ja kaksi lehtoria. Lentokone kohti Tansaniaa nousee ilmaan ensi keskiviikkona 11.10.2017. Opintomatkan nimen mukaisesti suuntaamme ensiksi Morogoro-nimiseen kaupunkiin ja sieltä jatkamme Tangaan Pohjois-Tansaniaan. Miksi me sinne menemme? Moro Morogoro -matkan tavoitteena on:

  • tutustua Tansaniassa 4H -yritystoimintaan ja luoda paikallisten nuorten kanssa kontakteja, mistä voi syntyä tulevaisuudessa yhteistyötä ja uutta yritystoimintaa
  • oppia lisää kansainvälisyydestä  ja vahvistaa omaa kielitaitoa & vuorovaikutustaitoja monikulttuurisessa toimintaympäristössä
  • saada uusia ideoita ja toimintamalleja omaan yritystoimintaan
  • tutustua tansanialaiseen kulttuuriin ja luontoon sekä tansanialaisten nuorten elämään ja arkeen
  • tutustua Eno-verkkokoulun puidenistutusprojektiin Tansaniassa. Täältä löydät lisätietoa! 

Kysyin projektipäällikkö Kari Keurulta miltä nyt tuntuu viikkoa ennen matkalle lähtöä:

”Jännittää aikas paljon.  Iso kulttuuriloikka arkikuvioista on luvassa. Samoin ilmastoloikka. Meillä täällä kylmää ja sateista, siellä kuumaa ja kuivaa.  Ja tällä kertaa lähdetään reissuun  ryhmän kanssa. Mutta uskon vahvasti (vaikka kuulostaakin kliseiseltä), että matkustaminen muuttaa meitä, matkalla opimme ja palaamme takaisin eri ihmisinä.”

ENO-verkkokoulun puidenistutusprojektiin tutustumassa huhtikuussa 2017 Morogorossa. Kuva: Kristiina Vesama

Tansanian 4H -järjestöllä on yli 55000 jäsentä ja 4H-yrityksiä on yli 30000, joten kyse on varsin laajasta ja merkittävästä nuorisoalan toiminnasta. Monet 4H-klubit toimivat koulujen yhteydessä. Tyypillistä toimintaa on vihannesten ja eläinten kasvattaminen sekä tuotteiden myyminen. Monilla klubeilla järjestetään myös koulutusta pienyritystoimintaan ja esim. tytöille opetetaan vaatteiden ompelua.

Hfads of club. 4H-kerho Tangassa, koulutusta ompelijaksi. Vasemmalla kerhon vetäjä, vapaaehtoistyöntekijä Fatuma Ngoda. Kuva: Kristiina Vesama

Moro Morogoro -opintomatkan suunnittelu aloitettiin jo vuoden 2016 alussa ja 1,5 vuotta on ideoitu ja matkarahat onkin kerätty monin eri tavoin: osin 4H-yritystoiminnalla (Pop Up-kahvilat/ruokailut, kahvitukset, sambusoiden myynti, työtehtävät erilaisissa tapahtumissa, kotiapu, käsitöiden myynti, jne.), apurahoin (mm. 4H-säätiö) ja ESR-hanke tukee nuorten matkaa merkittävällä summalla. Samalla on myös innostettu ja rohkaistu pohjoiskarjalaisia nuoria mukaan.

“Tansaniaan ei tulisi  lähdettyä yksin – on mukavaa lähteä ryhmän mukana. Kiva nähdä afrikkalaista kulttuuria ja tutustua toisenlaiseen arkeen. Haluan myös  vahvistaa kielitaitoani. Taloudellisesti tämmöinen matka ei olisi mahdollinen, mutta nyt olemme keränneet yhdessä rahaa eri tavoin” toteaa matkaan lähtevä outokumpulainen Elina Tyni.

Sokorey Mohamed ja Elina Tyni valmistavat sambusoita JoenYö-tapahtumaan (Joensuussa syyskuussa 2017).

Mukaan matkaan lähtee myös Humakin Turun alueyksikön opiskelija Ida Busk, joka suorittaa parhaillaan tutkintoa Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa. Hän tuottaa hankkeelle opinnäytetyön muodossa vaikuttavuusselvityksen. Reissun aikana Idan tarkoituksena on kerätä opinnäytetyöaineistoa mm. haastattelemalla nuoria. On hienoa, että saamme mukaan oman oppilaitoksen opiskelijan, joka on apuna hankkeen arviointityössä.

Matkaryhmä on tavannut toisiaan Skypen kautta ja olemme yhdessä käyneet läpi matkaan liittyviä asioita sekä tutustuneet tansanialaiseen kulttuuriin. Viime viikolla tapaamisessamme vieraili Eno-verkkokoulun toimija ja Karelia-ammattikorkeakoulun lehtori Kaija Saramäki, jolla on paljon kokemusta Afrikasta. Saimme häneltä erinomaisia Survival-vinkkejä reissuun:

  • muista kuumuus ja polttava aurinko: pidä päähine päässä koko ajan,  pullotettua vettä ja pientä suolaista reppuun
  • huomioithan: aikakäsitys on huomattavasti joustavampi Tansaniassa, ihmisten tervehtiminen on tärkeää! Muista Habari! ja Shikamoo!  Kunnioita vanhempia henkilöitä
  • Pakkaa mukan: ripuli- ja ummetuslääkkeitä, päänsärkylääkkeitä, antihistamiinia, käsidesiä, desinfiointipyyhkeitä, rakkolaastareita, tavan laastareita, bepanthenia ja kortisonivoidetta. Tarvittaessa myös antibiootti- ja hiivakuuri.
  • Roudarinteippiä ja nippusiteitä 😂. Niillä korjaa mitä vaan!

Lehtorit lisäsivät listaan vielä:

  • hyvä taskulamppu/otsalamppu
  • hyttysmyrkky
  • adapteri
  • tekemistä illoiksi, esim. kirja tai pelikortit. Wifiä ei välttämättä ole:) Vain meidän muiden erinomainen seura. Luvassa on siis todellista leirielämää!

Päivän pähkinät:

  1. Mitkä ovat Tansanian rajanaapurit ? Niitä on kahdeksan kappaletta.
  2. Tansaniassa sijaitsee Afikan suurin järvi ja korkein vuori? Mitkä ovat näiden nimet? Kuinka korkea on tuo vuori?
  3. Mikä on Tansanian pääkaupunki?
  4.  Sijaitseeko Tansania päiväntasaajalla (ja mitä tarkoitetaan päiväntasaajalla)?

We are so ready for this adventure! Hakuna matata!

”Shikamoo. Jina langu ni Kristiina Vesama. Ninafuraha kukutana na wewe.”

Kirjoittaja: Kristiina Vesama, lehtori/projektityöntekijä, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 4.10.2017

Tansanian 4H-järjestön ja Humakin toimijoita Tangassa. Vasemmalta: Kristiina Vesama (Humak), Bernard Goliama (4H Tansania), Susan Naburi (4H Tansania), Kari Keuru (Humak), Joseph Desideri (4H Tansania)
Aurinko laskee Panganissa Tangan eteläpuolella. Kuva: Kristiina Vesama

 

Haetaan maailmankansalaisia

Humakin (YAMK) -opiskelijat Mari Lindholm ja Nora Enström tekivät viestintä ja vuorovaikutus -kurssilla oppimistehtävän somemarkkinoinnista. Syntyi rekryilmoitus Kohtaamisia monimutkaisessa maailmassa.

Muuttuva, monimutkainen maailmamme vaatii voimaannuttavan kohtaamisen ja sosiaalisen vahvistamisen ammattilaisia. Haluaisitko sinäkin oppia seuraavia taitoja? Nyt se on mahdollista!

1.      HALUAISITKO PÄIVITTÄÄ DIALOGI- JA VUOROPUHELUTAITOJASI?

  • saada aiheita yhteiskunnalliseen keskusteluun?
  • keskustella mielenkiintoisten ihmisten kanssa?
  • kehittää vuoropuhelutaitojasi ammattilaisten opettamana?
  • onko sinulla sanottavaa, johon tarvitsisit kanavan?

2.     HALUAISITKO OPPIA KULTTUURIEN VÄLISTÄ VUOROVAIKUTUKSEN HALLITSEMISTA?

  • kiinnostaako sinua erilaiset kulttuurit ja niiden toimintatavat?
  • oletko innokas oppimaan uutta?
  • mietitkö, mitä on vuorovaikutuksen hallitseminen?

3.     HALUAISITKO OPPIA KEHITTÄMÄÄN EMPATIATAITOJASI?

  • oletko huolissasi empatiataitojen vähenemisestä?
  • tuntuuko sinusta, että empatiataitoja tarvitaan maailmassa enemmän?

4.     HALUAISITKO OPPIA AJATTELEMAAN KRIITTISESTI?

  • haastaako arkesi sinut kritisoimaan, mutta kaipaisit taitoja ajattelun kehittämiseen?
  • mietitkö miten voisit kehittyä vertaisoppimalla ja kuuntelemalla toisia?

5.     HALUAISITKO KOKEA YHDESSÄTEKEMISEN RIEMUN?

  • Oletko huomannut, että yhdessä tekemällä saavuttaa enemmän?
  • kaipaisitko yhteisöä, jonka kanssa jakaa osaamista ja oppia uutta?

6.     HALUAISITKO LUOVUUTTA ELÄMÄÄSI?

  • opitko luovuuden kautta?
  • haaveiletko olevasi paikassa, jossa opetetaan luovia menetelmiä teoriaan yhdistämällä?

7.     HALUAISITKO OPPIA ARVOSTAMAAN ITSEÄSI JA LISÄTÄ ITSEVARMUUTTASI?

  • taitojen lisääntyessä myös oma arvostus lisääntyy, kaipaatko sitä?
  • haluaisitko oppia tuntemaan itsesi myös muiden kautta?
  • haluatko kehittää itseäsi itsetuntemusopintojen avulla?

8.    HALUAISITKO TUNNISTAA STEREOTYPIOITA JA ENNAKKOLUULOJA?

  • oletko miettinyt mistä ihmisten ennakkoluulot kumpuavat?
  • haluaisitko olla tulevaisuuden vaikuttaja monikulttuurisessa maailmassa?

9.     HALUAISITKO KEHITTÄÄ TUTKIJANTAITOJASI  SEKÄ PEDAGOGISTA OSAAMISTASI?

  • oletko luontaisen utelias ja onko sinussa tutkijanluonnetta?
  • oletko sitä mieltä, että uteliaisuus lisää halua oppia uutta?
  • onko sinulla jo yhteiskunnallinen tai työelämälähtöinen aihe valmiina, jota haluaisit tutkia ammattitaitoisessa ohjauksessa?

10.  HALUAISITKO OPPIA PÄÄTÖKSENTEKOTAITOJA?

  • tarvitsetko johtamistaitoja työssäsi?
  • haluatko kehiittää esimiesvalmiuksiasi?

 

Jos vastasit ylläoleviin kysymyksiin myöntävästi, niin voit olla etsimämme henkilö.
Hae Yhteisöpedagogi (YAMK) -koulutukseen, yhteishaku käynnissä 15.3. – 5.4.2017.

Maailma ja 10-vuotias Yhteisöpedagogikoulutus (YAMK) odottavat sinua.

Terveisin Humak, maailmankansalaisten tekijä

www.humak.fi

Lähteet: Numeroitujen väliotsikoiden maailmantaidot mukaillen lähteestä: Unesco 2014. Global Citizenship Education-preparing learners for the challenges of the 211 ST century.
Kuvat: Pixabay

Kokemuksia syrjinnästä 

Olemalla #Syrjinnästävapaa olemme #HupparikansanPuolella

Nuorisotyön viikosta inspiroituneena Humanistisen ammattikorkeakoulun fuksit Antti, Jiri, Sini, Siiri, Talvikki ja Wilhelmiina Nurmijärven kampukselta haastattelivat eri-ikäisiä ihmisiä syrjinnästä. Kysymyksiä oli kolme ja niiden kautta asiaa tarkasteltiin elämänkaarella:  

  1. Mitä on syrjintä?
  2. Onko sinua syrjitty?
  3. Oletko koskaan syrjinyt ketään?

6-vuotias poika:

  1. Haastateltava ei tiennyt mitä syrjintä sanana tarkoittaa. Päiväkodissa oli kuitenkin kuulemma puhuttu siitä, että kaikki täytyy ottaa leikkiin mukaan. Haastattelija kertasi pojan kanssa päiväkodin muitakin sääntöjä, kuten ”ei saa kiusata”, ”ei saa riehua” ja ”pitää kuunnella aikuisia”.
  2. ”Eiole”.
  3. ”En ole”.

10-vuotias tyttö:

  1. ”Se on sitä kun ei oteta mukaan.Niinku  Tai sit joskus vaan sanotaan ettei halua olla jonkun kaa”.
  2. ”Ei. Tai no kylläyhet isommat tytöt joskus tönii ja jotain. Mut ei niistä kannata välittää.”
  3. ”En… Tai no ehkä joskus.Mut emmä silleen pahalla. Se on vaan silleen, että jos joku on erilainen niin ei sitä haluta mukaan. Jos kaikki ois samanlaisia niin ei syrjittäis. Mut ei se kivaakaan ois että kaikki näyttäis  Vaikee juttu.”

14-vuotias poika:

  1. ”Luulisin että syrjimistä voi olla monenlaista. Syrjimistä on esimerkiksi se, että ei oteta yhteiseen tekemiseen mukaan vaikka ulkonäön, ihonvärintmv  Iänkin perusteella voi syrjiä. Välillä vanhemmat voi silleen nälviä nuorempiaan. Syrjiminen on vähän kuin kiusaamista. Aikuisetkin voi syrjiä.”
  2. ”Joskus on sanottu että en voihengailla tietyssä porukassa koska mulla ei ole tiettyjä asioita. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi tietynlainen kännykkä tai se että pelaat jotain tiettyä peliä. Ulkonäköäni ei ole haukuttu. Toinen vanhemmistani ei ole suomalainen ja siitä on joskus kiusattu. Luulen että tytöt syrjivät enemmän ulkonäön perusteella kun pojat.

Syrjimistilanteet ovat tuntuneet ikäviltä. Onneksi niitä ei oo ollut paljon. Tilanteet ovat tapahtuneet koulussa, vapaa-ajalla en muista että muhun olisi kohdistunut syrjintää. Jos joku on käyttäytynyt ikävästi, oon välillä sanonut takaisin. Oon yrittänyt asiallisesti selittää että kaikilla ei tarvitse olla samanlaisia tavaroita ja että ei-suomalainen vanhempi on oikeestaan hyvä juttu. Olen myös puolustanut veljeäni.”

  1. ”Enoo. Se on tyhmää. Mulla on kavereina eri kulttuureista tulevia henkilöitä sekä tyttöjä että poikia. Toivottavasti en ole huomaamattani syrjinyt. Asiaan on hyvä kiinnittää huomiota. Kaikki voi olla kavereita keskenään jos niin haluavat.”

20-vuotias mies:

  1. ”Syrjiminen on toisen kiusaamista ja ulosjättämistä kaikesta tekemisestä. Muut ihmiset pistetäänsun edelle jos sua syrjitään”.
  2. ”Muasyrjitään aina silloin tällöin mun ulkomaalaistaustan takia. Enemmän sitä tekee ventovieraat kuin kaverit. Tunnen enemmän itseni syrjityksi kun on liikkeellä maahanmuutto-vastaisia tapahtumia. Syrjiminen näkyy ikävinä katseina ja huuteluna kadulla”.
  3. ”Olen syrjinyt peruskoulussa periaatteessa itseäni heikompia ja helppoja kohteita. Syrjiminen kohdistuu kaikkiin, eikä vain suomalaisiin. Syrjiminen on nyt loppunut kun olen tajunnut sen vaikutukset syrjittyyn ihmiseen. Olen kiusannut ja nolannut ihmisiä kesken oppituntien ja ulkona kaikkien edessä. Välillä olen tehnyt ihmisistä pilkan aiheita. Syrjiminen on ollut pelkästään suullista, en ole koskaan syrjinyt fyysisesti ketään.”

30-vuotias mies:

  1. ”Esimerkiksi sukupuolesta, ihon väristä, seksuaalisesta suuntautumisesta, poliittisesta suuntautumisesta johtuvaa epätasa-arvoista kohtelua.”
  2. ”Työpaikalla olen kokenut sanatonta syrjintää iän takia. Tuntuu, ettei aina oteta tasa-arvoisena ryhmän jäsenenä. Vaihto-oppilaana Puolassa koin tulleeni syrjityksi, koska en ollut puolalainen. Mm. bussilippua ostaessa palloteltiin paikasta toiseen.”
  3. ”En tai en ainakaan tietoisesti ole syrjinyt.”
  1. ”Syrjimistä kuvastaa mielestäni ilkeys. Mielestäni kaikki pitäisi ottaa mukaan kaikkeen toimintaan, oli sitten minkä ikäinen tahansa”.
  2. ”Ei muistaakseni.”
  3. ”Olen. Aikaa siitä on, mutta kadun sitä silti.”

77-vuotias nainen:

  1. ”Syrjintä on kieroutunutta ajattelua erilaisia väestöryhmiä tai yksityishenkilöitä kohtaan.Eriarvoista ja vähättelevää toimintaa. Aivan lähipiirissäni en ole huomannut syrjintää, mutta eri yhteisöissä kyllä. Esimerkiksi eri uskontokunnissa ilmenee suvaitsemattomuutta toisin ajattelevia kohtaan. Syrjintä on ollut esimerkiksi ivapuhetta huppupäitä kohtaan. Suomessa huomaa edelleen syrjintää mustalaisia kohtaan ja välillä kuulee lausahduksia kuten hurri –ne on niitä bättrefolk-tyyppejä.
  2. ”Kun nuorena tulin Helsinkiin lukioon Savosta, koin tunnetta että en ole tarpeeksiviisas helsinkiläisille. Koin itseni erilaiseksi kun en osannut stadin slangia, mutta siitä pääsin nopeasti eroon. Syrjintä oli puheen matkimista ja ivaamista. Koulussa vastatessani kysymyksiin lukiolaiset saattoivat nauraa puhetavalleni.”
  3. ”En tietoisesti. Yritän kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Uskon ihmisyyteen ja tasavertaisuuteen ihmisen rotuun, uskontoon, ulkonäköön tai sukupuoleen katsomatta.”

Syrjinnästä vapaa maailma on vielä kaukana, mutta pitämällä tätä tärkeää teemaa esillä sekä keskustelemalla aiheesta ihmisten kanssa me yhteisöpedagogeina voimme lisätä tietoisuutta aiheesta ja saada ihmisiä miettimään ja välittämään omassa lähiyhteisössään ja verkostoissaan syrjimättömyyden teemaa ja ajattelua eteenpäin.

 

 

Nuorisotyön viikkoa vietetään 10.-16. lokakuuta eli viikolla 41. Kolmatta kertaa toteuttavan kampanjan teemana on yhdenvertaisuus. Viikkoon liittyvän hupparikansan haasteen myötä Allianssi haastaa koko nuorisoalan näyttämään yhdenvertaisuutensa! Olemalla #Syrjinnästävapaa olemme #HupparikansanPuolella!

http://www.alli.fi/hankkeet+kampanjat/nuorisotyon+viikko/

Puiztopuuhapäivässä näkyi ihmisten ilo ja yhteisöllisyys

Aurinkoinen päivä houkutteli Peikkometsän lähiliikuntapuistoon Saaristokaupunkiin runsaslukuisesti lapsia ja nuoria nauttimaan yhdessä olemisesta ja tekemisestä. Puiztopuuhapäivä oli Kuopion nuorisopalveluiden ja Humanistisen ammattikorkeakoulun NuoriZaaristo -hankkeen järjestämä tapahtuma. Tapahtumassa oli mahdollisuus tehdä yhdessä monenlaista, oli ihmispöytäfutista, jättihanskanyrkkeilyä, yhteisöllisen puutarhan istuttamista ja paljon muuta toimintaa. Paikalla oli hankkeen osapuolia, tapahtuman toteutuksessa mukana olleita Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijoita sekä järjestöjä. Pääosassa tapahtumassa kuitenkin olivat nuoret itse.

Kuopion nuorisopalvelut ja Humak järjestivät puiztopuuhapäivän

Asta Sajaniemi, Kuopion Nuorisopalveluiden eteläisen alueen vastuuohjaaja, näkee Puiztopuuhapäivän kaltaisten tapahtumien toimivan eräänlaisina herättelijöinä, jotta ihmiset tekisivät asioita yhdessä ja näkisivät, että yhdessä on kivaa.

Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa. Sajaniemen mukaan tapahtuma oli viime vuonna enemmän NuoriZaaristo -hankkeen tapahtuma, mutta tänä vuonna mukana on myös alueen toimijoita, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Lisäksi Sajaniemi kokee erittäin positiivisena, että myös Humak on opiskelijoineen mukana tapahtumassa.

– Nykyään nuorisotyön ei tarvitse olla tilalähtöistä. Toivottavasti resursseja alueen oman nuoriso-ohjaajan palkkaamiseen saadaan, eikä tarvitse karsia mistään olemassa olevasta.

 

Kuopion nuorisopalvelut ja Humak järjestivät puiztopuuhapäivän

Kuopion nuorisopalvelut ja Humak järjestivät puiztopuuhapäivän

 

Saaristokaupungin asukasyhdistyksen puheenjohtaja Eero Tuovinen oli tullut tapahtumaan esittelemään asukasyhdistyksen tavarakonttia, joka on asukkaiden vapaassa käytössä. Kontti sisältää muun muassa urheiluvälineitä. Asukasyhdistys järjestää paljon erilaisia tapahtumia, joiden ideointiin ja suunnitteluun Tuovinen toivoo myös nuorten osallistuvan. Hän kertoo, että heillä on huoli niistä nuorista, jotka eivät aktiivisesti liiku tai harrasta jossain seurassa. Hän toivoo, että Puiztopuuha -tapahtumassa Saaristokaupungin asukkaat tutustuisivat toisiinsa.

– Lapset tuntevat koulun kautta toisensa, mutta vanhemmat vähemmän, hän toteaa.

Ella Tuovinen Kuopio Steelersistä oli tapahtumassa esittelemässä amerikkalaista jalkapalloa. Tuovinen kokee tällaiset koko perheen tapahtumat hyviksi tilaisuuksiksi markkinoida lajia.

– Täällä on paljon junnuikäisiä, potentiaalisia harrastajia. Pikkupojat ovat tässä heitelleet palloa, toivottavasti he innostuvat lajista, Tuovinen miettii.

Tapahtumassa oli mukana myös ns. Zobi-nuoria hankkeen kokoamasta nuorten vapaaehtoisryhmästä. Jesse ja Veera ovat olleet mukana toiminnassa keväästä saakka. Tapahtumassa he muun muassa möivät virvokkeita. Jatkossa nuorten on tarkoitus tehdä vapaaehtoistyötä mm. Vanhainkodilla, Keilankannan S-marketissa ja siivoustehtävissä.   Toiminta jatkuu heinäkuun alkuun, jonka jälkeen nuoret pääsevät Provinssirockiin. Zobit ovat saaneet vain hyvää palautetta tapahtumasta.

Teemu Lind ja Juha Ahola edustivat tapahtumassa Humakin opiskelijoita yhteisöpuutarhapisteellä, jossa sai istuttaa kukan. Puutarhapisteellä oli käynyt vasta muutama kukan istuttaja, mutta nämä olivat olleet innoissaan päästessään kesän mittaan kastelemaan ja ihailemaan istuttamiaan kukkia Peikkometsän puistossa.

Teemun ja Juhan mukaan osallistuminen tapahtumaan luomiseen on ollut opettavaista.

– Paineensietokykyä tämä on opettanut, ja onhan tämä mukavaa yhteisöllistä toimintaa, Teemu kuvailee.

– Ja yhteistyötaidot ovat kasvaneet, jatkaa Juha.

 

Yhteisöllisyys vahvistuu

Yhteistä tekemistä

Kirjoitus: Tiina Kuhmonen, Satu Laitinen, Anna Teronen
Kuvat: Petri Ruotsalainen, Anna Teronen

Tekijät ovat Humakin Kuopion kampuksen syksyllä 2015 aloittaneita yhteisöpedagogiopiskelijoita

Allianssi-risteilyllä: ”Neljä kovaa koota ja iso äll”

Kohtaaminen – Kunnioitus – Kuuntelu – Keskustelu – Luottamus

Miten sinä toteutat työssäsi nuorisotyön kaavaa neljästä kovasta koosta ja isosta ällästä? kysyttiin Humakin järjestämässä työpajassa Allianssi-risteilyllä. Omaa nuorisotyöntekijyyttään pohdiskelivat nuorisotyön ammattilaiset suunnittelija Marjo Kolehmaisen ja lehtori Tanja Hakoluodon johdolla.

Toimintaympäristöstä riippumatta nuorisotyössä kuultavat samat piirteet ja roolit. Nuorisotyöntekijä on kasvattaja, ohjaaja, koordinaattori, innostaja ja kehittäjä.

”Kylläpä olen hyvä monessa asiassa”, kommentoi pajaan osallistunut. Komentti kertoo, että paja onnistui tavoitteessaan antaa ääni nuorisotyön osaamiselle, ja kirkastaa jokaisen osallistujan nuorisotyön sielunmaisemaa.

Allianssi-risteilyn työpajassa Tanja Hakoluoto ja Marjo Kolehmainen
Lehtori Tanja Hakoluoto (vas.) ja suunnittelija Marjo Kolehmainen järjestivät Allianssi-risteilyllä työpajan nuorisotyön neljästä kovasta koosta ja isosta ällästä. Hakoluoto palkittiin risteilyn avajaisissa Nuori Toimija –tunnustuksella.

Allianssin Nuori toimija -tunnustus Nuorisotyön puolesta -kampanjalle

Kolehmaisen kirjoitus Nuorisotyön kaavasta julkaistiin myös Nuorisotyön puolesta -kampanjan blogissa, jonka työryhmään Hakoluoto kuuluu yhdessä Essi Helinin ja Mika Pietilän kanssa.

Kampanja sai Allianssi-risteilyn avajaisissa Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin Nuori Toimija -tunnustuksen, joka on tarkoitettu ”kiitokseksi ja kannustukseksi nuorille toimijoille ja heidän hankkeilleen sekä omalla toiminnallaan nuorten asemaa ja heidän toimintaansa edistäneille aikuisille”.

Perusteluissa Nuorisotyön puolesta -kampanjan palkitsemiselle sanotaan:
”Kampanja sai syksyllä 2015 nuorisotyön ammattilaiset tuomaan omaa työtään ja sen merkitystä esille sosiaalisessa mediassa. Kampanja käynnistyi yksittäisten nuorisotyöntekijöiden ja nuorisotyön parissa työskentelevien huolesta nuorisoalan näkymättömyydestä hallitusohjelman julkaisun jälkeisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kampanjassa nuorisoalan toimijat kirjoittivat nuorisotyön monipuolisuutta esiintuovaa blogia ja eri toimijat tekivät videoita. Lisäksi kampanjassa jaettiin nuorisotyöstä kertovia uutisia ja tehtiin monenlaisia avauksia. Kampanja jatkuu myös keväällä 2016 ja sitä toteutetaan vapaaehtoisvoimin yksityishenkilöinä. Nuorisotyö tarvitsee puolestapuhujia. On hienoa, että nuorisoala lähti yhdessä puhumaan aikuisista, joilla on aikaa. Kampanjan ovat laittaneet alulle Essi Helin, Mika Pietilä ja Tanja Hakoluoto”.

Muut Nuori toimija -tunnustuksen saivat Oman muotoinen koti -hanke, Hanna Huumonen, joka antoi kasvot MV-lehden vastaiseen kampanjanjaan, Eija Ahola, joka on tehnyt Vantaan kaupungin nuorisopalveluissa vuodesta 1979 toiminut nuorisopalveluiden johtajana pitkäjänteistä ja vaikuttavaa työtä nuorisotyön parissa, ja Hassan Maikal taiteilijanimeltään Bizzyiam, on 20-vuotias helsinkiläisartisti, joka antoi äänen rasismia kohdanneille nuorille.

Lue palkitsemisen perusteista tarkemmin: http://www.alli.fi/sitenews/view/-/nid/4678/ngid/40

Neljä kovaa koota työpajalaisten avaamina

Mitä kunnioitus tarkoittaa työssäsi, että saat syntymään luottamusta?
Vaatii aikaa ja jotain
– Aseta rajat
– Reiluus ja tasapuolisuus
– Molemminpuolisuus
– Mihin asti pitää ymmärtää?
– Ota nuori vastaan sellaisena kuin olet
– Pyydä anteeksi tarvittaessa, aidosti

Miten kohtaat, että saat syntymään luottamusta?
Ennakkoluulottomuus
– Aitous
– Rentous
– ”Pienet asiat”
– Tilannetaju
– Välittömyys + luontevuus
– Positiivisuus
– Halua auttaa
– Läsnäolo

Miten kuuntelet työssäsi, jotta saat syntymään luottamusta?
”Älä sinä lastaa kuin nuori kippaa”
– Älä ratkaise, mietitään yhdessä
– Älä tuomitse
– Älä arvostele
– Rohkaise
– Innosta
– Ole läsnä aidosti
– Anna mahdollisuus
– Herkkyys kuulla myös se mitä ei sanota
– Kestä vastaus JA voidaanko palata asiaan…
– Anna aikaa

Miten keskustelet, että saat syntymään luottamusta?
Antaa tilaa erilaisille keskustelijoille ja mielipiteille – kunnioitus
– Sanaton kieli synkassa puheen kanssa
– Vaatii aikaa luoda kestävä suhde
– Ei aiheuta pettymystä, ”seuraa jotain” tekoja
– Pyrkimys dialogiin
– Ei suljeta toista pois keskusteluista

Kunnioitus, kohtaaminen, kuuntelu à keskustelu à luottamus

Uusi mielenkiintoinen päivä Hasseltissa

PXL SOCIAL WORK

International University Week 11th-14th of April 2016

Hello Guys! Here is Hasselt again!

Kuten huomasitte, edellisestä postauksesta puuttui allekirjoitus. Täällä Hasseltissa olemme me yp-momut: Tea ja Minna!

Kolmas IUW-päivä on takana. Aamupäivällä jakauduimme ryhmiin ja tutkiskelimme sisintämme Allegren kouluttajan johdolla ensin ulkona keväisessä puistossa ja sitten vilun kuitenkin yllättäessä sisällä PXL-Congressin aulassa. Allegre on yhtä kuin Institute for Contextuel Behavior Therapy. Ohjelma sisälsi mm. mindfulness-harjoituksia, ryhmäkeskusteluja ja omien ajatusten tarkkailua sekä unelmien ja oman elämän kohokohtien listausta. Yritimme jokainen olla läsnä juuri siinä hetkessä. Kokemus oli rentouttava ja voimaannuttava. Albert Einsteinin sanoin: ”If you want to live a happy life, tie it to a goal. Not to people or things.”

Ruokatunnilla haastattelimme professori Gabriele Schäferiä (Bremen Hochschule / City University of Applied Sciences), aiheena hänen tutkimuksensa iäkkäiden maahanmuuttajien kotoutumiskokemuksista ja hänen toukokuussa toteutuva Erasmus-opettajavaihtoviikkonsa Humakin Helsingin kampuksella.

Professpsri Gabriele Schäfer
Professpsri Gabriele Schäfer

Iltapäivällä oli paljon kävelyä ja vähän ajattelua. Tervetullutta vaihtelua siis. Tourism Hasselt jalkautti meidät ryhmissä Hasseltin keskustan kauniille pikkukaduille ja saimme kielitaitoisen oppaan johdolla aimo annoksen Hasseltin historiaa, turistinähtävyyksiä ja myös kurkistuksen sellaisiin paikkoihin, joita ei tavallisena turistina olisi tavoittanut tai tullut huomanneeksi. Löysimme eläinpatsaita talojen katoilta, minikirjaston pensasaidasta, peilin joka muutti väriään onnellisten ihmisten katsellessa siitä kuvajaistaan ja viherkasveja kasvavia seiniä. Kohteenamme oli tietysti myös BOON, The Chocolate Experience, jossa katsoimme miten valmistettiin mm. suklaakenkiä ja tottakai ostimme suklaata. Mukana oleva isäntäyliopiston oppilas kertoi Brysselissä olevasta suklaataidenäyttelystä, jossa asiakkaat saavat halutessaan haukata palan taideteoksesta. Sielläkin olisi ollut mielenkiintoista käydä maistelemassa taidetta, mutta se täytynee jättää seuraavaan kertaan. Kävimme myös Pater Valentinuksen katedraalissa. Halukkaat sytyttivät kynttilöitä vakaumustensa mukaisesti. Kierros päättyi kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita, kasseja, postikortteja myyvään liikkeeseen, jonka yksi tuotemerkki on mm. Flagbag.

Graffiti kiertokävelyltä Hasseltissa, joka on ensimmäinen "City of Happiness"
Graffiti kiertokävelyltä Hasseltissa, joka on ensimmäinen ”City of Happiness”

Onnea oppimassa

Kansainvälisyysviikkojen teemana on ollut sosiaalinen hyvinvointi. Läpi koko viikon meitä on herätelty ajattelemaan omaa hyvinvointiamme ja kohtaamaan myös niitä asioita ja kohtia, joissa omaa onnellisuuttamme pystyisimme lisäämään. Olemme päässeet nauttimaan erilaisista luennoista ja työpajoista, joista kaikkien voi sanoa herättäneen paljonkin ajatuksia, suuntaan ja toiseen.

 

Saimme koko porukan tanssimaan kanssamme letkajenkkaa 🙂

Onnellisuus

Torstaina pääsimme tutustumaan onnellisuus teemoihin kahden luennon avulla. Aamupäivällä meillä oli Bert Nijssenin pitämä luento ” Happiness”. Hyvin tiivistetty tuohon nimeen kaikki se, mitä luennossa kerrottiin. Bert osasi konkreettisesti ja hyvin kuvailla onnellisuutta ja sitä, miten se ei tarkoita että olisi jatkuvasti euforisessa onnen tilassa, vaan onni koostuu niistä pienistä askelista. Bert oli valloittava puhuja ja esiintyjä ja taisipa hänessä olla myös vähän koomikon vikaa. Tuntui, että koko luento meni naureskellessa ja hymyillessä. Samalla hän kuitenkin sai pohtimaan omia arvoja, itselle tärkeitä asioita ja sitä, miten ne vaikuttavat omaan elämään. Hän puhui, kuinka kohti onnellisuutta mennään askel askeleelta ja myös surullisessa tilanteessa voi löytyä sitä onnea. Hieno ja puhutteleva esitys, joka jäi vahvasti mieleen.

Kohtaaminen suomalaisen luennoitsijan kanssa

Lisäksi meillä oli iltapäivällä toinen luento, Mika Hartikaisen pitämä ”Happiness Responsibility. ” Keskiviikkona ollessamme vierailukäynnillä Belgialaisessa järjestössä, tuli yksi porukasta kysymään meiltä: ” Do you speak Finnish?” ja näin tutustuimme Mikaan, joka on myös yksi Humakin opiskelijoista ja tällä hetkellä asustaa ja kouluttautuu Hollannissa. Hän on ollut siellä opiskelemassa positiivista psykologiaa ja pyöräillyt pitkin Hollantia, ja nyt meidän Humakin opiskelijoiden tiet kohtasivat yllättäen Belgiassa. Mika puhui siitä, kuinka pienillä päätöksillä ja teoilla voi vaikuttaa omaan onnellisuuteen ja miten myös toisten onnellisuuteen pystyy esim. ekologisia ja eettisiä ostopäätöksiä tehdessä vaikuttamaan. Ihminen on itse vastuussa siitä, että on onnellinen, mutta on myös osaltaan vastuussa toisten onnesta. Myös tulevien sukupolvien. Tätä oli happiness responsibility.

 

IMG_2926

Belgialaista arkkitehtuuria.

Takaisin kotona…

Nyt on kv- viikot takanapäin ja pitkän matkustuksen jälkeen pääsee kotisohvalle. Mielessä pyörii hienot kokemukset, joita viikoilta saimme, uudet ystävät ja mahdollisuudet. Viikko vaikutti paljon omaan arkeen. Koko viikon ajan on sisäisesti, hiljaa pohdiskellut sitä, mistä oma arki rakentuu ja minkälaiseksi sen oikeasti haluaisi. Nyt kun on kotona, on toiminnan aika. Aika pistää opitut asiat käytäntöön. Ensimmäisenä asiana kalenterista lähti siellä pyörinyt kevätsiivous, se kumitettiin pois ja siirrettiin hieman pidemmälle kevääseen, kun kouluhommat helpottavat. Tilalle tuli kirjoitus: ” Kalaan!! 🙂 ” Rauhallinen järvi ja lintujen laulu, sekä keväisestä kelistä nauttiminen tuntuvat hyvältä ratkaisulta. Sitäkö se happiness responsibility nyt sitten on?

Iso kiitos ja kumarrus kv- viikkojen järjestämisestä. Tämä oli todella upea kokemus, jota suosittelemme kaikille, jotka tämänlaiselle viikolle vain voivat päästä. Kiitos!

Vielä lopuksi haastattelumme kansainvälisistä viikoista.

Lauran ja Annukan haastattelu:

Miksi lähdit mukaan kansainväliselle viikolle?

L: Lähdin mukaan kansainvälisille viikoille siksi, että se yhdisti minusta niin monta mielenkiintoista ja hyvää asiaa. Uuteen kulttuuriin tutustuminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, mielenkiintoiset luennot ja työpajat, uuden oppiminen, uusien näkemyksien saaminen ja hauskanpito. Aikas hyvä paketti!! 🙂

A: Lähdin mukaan, sillä minua kiinnostaa todella paljon kv-viikkojen teema eli sosiaalinen hyvinvointi ja en ollut koskaan käynyt Belgiassa. Lisäksi tämä oli kiva tapa lähteä ulkomaille, sillä en luultavasti ole menossa koulun kautta vaihtoon pitkäksi ajaksi. 

Mitkä ovat olleet parhaat kokemuksesi viikon aikana?

L: Minulle ehdottomasti ykkösenä on kyllä ollut uusiin ihmisiin tutustuminen. Täällä on ollut niin paljon hienoja ja ihania ihmisiä, ollaan kaikki aika samalla aaltopituudella. Tosi mukavaa! Lisäksi aiheet ovat mielestäni olleet todella hyviä ja ajatuksia herättäviä. Ajatuksia oman onnellisuuden lisäämisestä on tullut paljon, mikä on tosi kiva homma!

A: Ihanat ihmiset, mielenkiintoiset työpajat ja tosi hyvä ilmapiiri. Lisäksi keväinen Belgia ei jättänyt ketään kylmäksi, tänne pitää päästä uudestaan!

Miksi kannattaa lähteä kv-vaihtoon, kv-työharjoitteluun tai osallistua esim. SocNet-verkostoon IUW-jaksoon?

L: Ehdottomasti kannattaa. Uudet ihmiset. Uudet kokemukset. Aivan mahtavaa hommaa!!

A: Kannattaa lähteä, sillä saa uusia elämyksiä, kavereita ja pääsee paraatipaikalle tutustumaan toisten kulttuurien käytäntöihin. Suosittelen lämpimästi!

Kirjoittajat: Laura Tuomola ja Annukka Kokki

Nunnia ja munkkeja

Alkuviikko on ollut ’huh hei hulinaa’. Viikkoon mahtui mm. opastettu kierros St. Pöltenin keskustaan. Kauniita rakennuksia ja kirkko, jonka  ulkopuolta nappasimme kuvan. Kuvassa on hautausmaa, joka oli kirkon sisäänkäynnin edessä. Vaikuttava, joskin hieman pelottava näky.

Roomalaisajan hautausmaa

Iltapäiväretki Melkiin

Keskiviikon ohjelmassa oli työpajoja ja vierailu Melkiin. Junamatka kesti noin viisitoista minuuttia. Melkissä pääsimme tutustumaan kylään ja hiljaisuuden maailmaan. Luostarissa pääsimme tutustumaan historiaan ja luostari oli ollut aikaisemmin linnoitus, jossa on vieraillut muun muassa Marie Antounet. Myöhemmin linnoitus on lahjoitettu luostariksi ja vielä tänä päivänä siellä asuu 29 munkkia.

’Voice of the silence’ -työpajassa opeteltiin kommunikoimaan ilman puhetta. Työpajan aikana sai kuitenkin pitää ääntä kuten nauraa. ’Voice of silence’ ei ollut kovin hyvin suunniteltu, koska työpajan ohjaajat ”keskustelivat” kahden fläppitaulun avulla ja emme juurikaan nähneet tekstejä koska taulut oli suunnattu siten että sivulla istujat ei nähnyt niitä.

Yksi ryhmistä lähti opastetulle kaupunkikierrokselle, joka sisälsi paikallisia nähtävyyksiä. Ihailimme vanhoja taloja, joista vanhimmat olivat yli 800 vuotta vanhoja. Näissä taloissa oli edelleenkin elämää. Kyllä aikanaan osattiin ainakin rakentaa! Kävimme nauttimassa leppoisasta tuulesta joen rannalla ja ihmettelemässä paikallisten sorsien elämää. Joelta matkamme jatkui kahvilaan, jossa nautimme jäätelöä ihanassa auringon paisteessa. Olikin päässyt jo unohtumaan miten hyvä yhdistelmä jäätelö ja lämmin auringonpaiste on. Löysimme kivan kahvilan, jossa myös tarjoilut olivat kohdillaan. Näin ollen vain osa porukasta jatkoi matkaansa takaisin luostariin opastetulle kierrokselle.

Opastettu kierros luostarissa oli päivän parhaita hetkiä. Pääsimme tutustumaan oppaan johdolla luostariin, joka oli paikoin muutettu museoksi. Esillä oli paljon maalauksia hallitsijoista ja muista tärkeistä ihmisistä. Kierros kesti tunnin, jonka jälkeen pääsimme tutustumaan kirkkoon mikä on linnoituksen sisällä. Kirkko edustaa barokin aikakautta, kuten monet muutkin rakennukset Melkissä ja ST. Pöltenissä.

Marmolisalin kattokoristeet Melkin luostarissa

Sosiaalityön ulottuvuuksia ja pitkiä päiviä

Olemme valinneet erilaisista työpajavaihtoehdoista itseämme eniten kiinnostavat. Keskiviikkona oli työpaja nimeltä ’Primary care  and social work, different voices around social work’, jonka veti itävaltalainen opettaja Christoph. Pajassa oli sosiaalityöstä pari käytännön esimerkkiä, joista ryhmässä keskusteltiin. Toisessa esimerkissä oli 45-vuotias nainen, joka sai paniikkikohtauksen ja hänen mies soitti ambulanssin. Keskustelua käytiin erilaisista toimintatavoista tämän kaltaisissa tilanteissa- onko ambulanssi oikea vaihtoehto, vai olisiko parempi soittaa psykoterapeutille jne. Keskustelimme myös kuinka eri maissa toimitaan samanlaisessa tilanteessa ja sosiaalityön moninaisuudesta yleensäkin. Torstai-aamuna työpajana oli ’Forum Theatre and Social Work’, jonka pitivät tanskalaiset opettajat yhdessä oppilaiden kanssa. Tässä työpajassa sosiaalityötä käsiteltiin teatterillisen ilmaisun ja improvisaation kautta. Oppiminen oli hauskaa, joskin haastavaa, sillä kaikki joutuivat laittamaan itsensä likoon. Oppiminen tapahtuu aina epämukavuusalueella. Torstain toinen työpaja oli ’Listen to your inner voice’, jonka piti belgialainen Iris. Pajassa käsiteltiin itselle tärkeitä elämänarvoja rentoutuksen, kuvien ja keskustelun kautta. Pidin erittäin paljon, varsinkin rentoutusosio oli paikallaan, sen verran on ollut sosiaalista meininkiä ja paljon menoa.

Päivät ovat olleet pitkiä ja välillä myös raskaita, kun pitää olla tarkkaavainen, että ymmärtää mistä puhutaan. Vaikka päivät ovat olleet pitkiä, ne ovat myös hyvin antoisia ja tietorikkaita. Koko ajan on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja tulee uutta tietoa.

Päätämme blogimme torstai- iltapäivään. Edessä on vielä päätösjuhlat, todistusten jako sekä tietysti päätösbileet. Kiitollinen olo kaikesta tähän mennessä koetuista asioita – uusista tuttavuuksista ja elämyksistä. Voimme suositella kaikille SocNet98 International University Week-jaksoa!

On haikeaa ajatella että huomenna perjantaina pitää lähteä takaisin Suomeen. Kuitenkin tieto siitä että ainahan voi tulla takaisin, lohduttaa surevaa matkalaista. Tai toisaalta, toisen meistä matka jatkuu vielä. Rohkeasti nokka kohti uusia seikkailuja!

Kirjoittajat: Essi Rajamäki ja Merja Astikainen (opiskelijat, Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma, Humak)