Kokemuksia syrjinnästä 

Olemalla #Syrjinnästävapaa olemme #HupparikansanPuolella

Nuorisotyön viikosta inspiroituneena Humanistisen ammattikorkeakoulun fuksit Antti, Jiri, Sini, Siiri, Talvikki ja Wilhelmiina Nurmijärven kampukselta haastattelivat eri-ikäisiä ihmisiä syrjinnästä. Kysymyksiä oli kolme ja niiden kautta asiaa tarkasteltiin elämänkaarella:  

  1. Mitä on syrjintä?
  2. Onko sinua syrjitty?
  3. Oletko koskaan syrjinyt ketään?

6-vuotias poika:

  1. Haastateltava ei tiennyt mitä syrjintä sanana tarkoittaa. Päiväkodissa oli kuitenkin kuulemma puhuttu siitä, että kaikki täytyy ottaa leikkiin mukaan. Haastattelija kertasi pojan kanssa päiväkodin muitakin sääntöjä, kuten ”ei saa kiusata”, ”ei saa riehua” ja ”pitää kuunnella aikuisia”.
  2. ”Eiole”.
  3. ”En ole”.

10-vuotias tyttö:

  1. ”Se on sitä kun ei oteta mukaan.Niinku  Tai sit joskus vaan sanotaan ettei halua olla jonkun kaa”.
  2. ”Ei. Tai no kylläyhet isommat tytöt joskus tönii ja jotain. Mut ei niistä kannata välittää.”
  3. ”En… Tai no ehkä joskus.Mut emmä silleen pahalla. Se on vaan silleen, että jos joku on erilainen niin ei sitä haluta mukaan. Jos kaikki ois samanlaisia niin ei syrjittäis. Mut ei se kivaakaan ois että kaikki näyttäis  Vaikee juttu.”

14-vuotias poika:

  1. ”Luulisin että syrjimistä voi olla monenlaista. Syrjimistä on esimerkiksi se, että ei oteta yhteiseen tekemiseen mukaan vaikka ulkonäön, ihonvärintmv  Iänkin perusteella voi syrjiä. Välillä vanhemmat voi silleen nälviä nuorempiaan. Syrjiminen on vähän kuin kiusaamista. Aikuisetkin voi syrjiä.”
  2. ”Joskus on sanottu että en voihengailla tietyssä porukassa koska mulla ei ole tiettyjä asioita. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi tietynlainen kännykkä tai se että pelaat jotain tiettyä peliä. Ulkonäköäni ei ole haukuttu. Toinen vanhemmistani ei ole suomalainen ja siitä on joskus kiusattu. Luulen että tytöt syrjivät enemmän ulkonäön perusteella kun pojat.

Syrjimistilanteet ovat tuntuneet ikäviltä. Onneksi niitä ei oo ollut paljon. Tilanteet ovat tapahtuneet koulussa, vapaa-ajalla en muista että muhun olisi kohdistunut syrjintää. Jos joku on käyttäytynyt ikävästi, oon välillä sanonut takaisin. Oon yrittänyt asiallisesti selittää että kaikilla ei tarvitse olla samanlaisia tavaroita ja että ei-suomalainen vanhempi on oikeestaan hyvä juttu. Olen myös puolustanut veljeäni.”

  1. ”Enoo. Se on tyhmää. Mulla on kavereina eri kulttuureista tulevia henkilöitä sekä tyttöjä että poikia. Toivottavasti en ole huomaamattani syrjinyt. Asiaan on hyvä kiinnittää huomiota. Kaikki voi olla kavereita keskenään jos niin haluavat.”

20-vuotias mies:

  1. ”Syrjiminen on toisen kiusaamista ja ulosjättämistä kaikesta tekemisestä. Muut ihmiset pistetäänsun edelle jos sua syrjitään”.
  2. ”Muasyrjitään aina silloin tällöin mun ulkomaalaistaustan takia. Enemmän sitä tekee ventovieraat kuin kaverit. Tunnen enemmän itseni syrjityksi kun on liikkeellä maahanmuutto-vastaisia tapahtumia. Syrjiminen näkyy ikävinä katseina ja huuteluna kadulla”.
  3. ”Olen syrjinyt peruskoulussa periaatteessa itseäni heikompia ja helppoja kohteita. Syrjiminen kohdistuu kaikkiin, eikä vain suomalaisiin. Syrjiminen on nyt loppunut kun olen tajunnut sen vaikutukset syrjittyyn ihmiseen. Olen kiusannut ja nolannut ihmisiä kesken oppituntien ja ulkona kaikkien edessä. Välillä olen tehnyt ihmisistä pilkan aiheita. Syrjiminen on ollut pelkästään suullista, en ole koskaan syrjinyt fyysisesti ketään.”

30-vuotias mies:

  1. ”Esimerkiksi sukupuolesta, ihon väristä, seksuaalisesta suuntautumisesta, poliittisesta suuntautumisesta johtuvaa epätasa-arvoista kohtelua.”
  2. ”Työpaikalla olen kokenut sanatonta syrjintää iän takia. Tuntuu, ettei aina oteta tasa-arvoisena ryhmän jäsenenä. Vaihto-oppilaana Puolassa koin tulleeni syrjityksi, koska en ollut puolalainen. Mm. bussilippua ostaessa palloteltiin paikasta toiseen.”
  3. ”En tai en ainakaan tietoisesti ole syrjinyt.”
  1. ”Syrjimistä kuvastaa mielestäni ilkeys. Mielestäni kaikki pitäisi ottaa mukaan kaikkeen toimintaan, oli sitten minkä ikäinen tahansa”.
  2. ”Ei muistaakseni.”
  3. ”Olen. Aikaa siitä on, mutta kadun sitä silti.”

77-vuotias nainen:

  1. ”Syrjintä on kieroutunutta ajattelua erilaisia väestöryhmiä tai yksityishenkilöitä kohtaan.Eriarvoista ja vähättelevää toimintaa. Aivan lähipiirissäni en ole huomannut syrjintää, mutta eri yhteisöissä kyllä. Esimerkiksi eri uskontokunnissa ilmenee suvaitsemattomuutta toisin ajattelevia kohtaan. Syrjintä on ollut esimerkiksi ivapuhetta huppupäitä kohtaan. Suomessa huomaa edelleen syrjintää mustalaisia kohtaan ja välillä kuulee lausahduksia kuten hurri –ne on niitä bättrefolk-tyyppejä.
  2. ”Kun nuorena tulin Helsinkiin lukioon Savosta, koin tunnetta että en ole tarpeeksiviisas helsinkiläisille. Koin itseni erilaiseksi kun en osannut stadin slangia, mutta siitä pääsin nopeasti eroon. Syrjintä oli puheen matkimista ja ivaamista. Koulussa vastatessani kysymyksiin lukiolaiset saattoivat nauraa puhetavalleni.”
  3. ”En tietoisesti. Yritän kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Uskon ihmisyyteen ja tasavertaisuuteen ihmisen rotuun, uskontoon, ulkonäköön tai sukupuoleen katsomatta.”

Syrjinnästä vapaa maailma on vielä kaukana, mutta pitämällä tätä tärkeää teemaa esillä sekä keskustelemalla aiheesta ihmisten kanssa me yhteisöpedagogeina voimme lisätä tietoisuutta aiheesta ja saada ihmisiä miettimään ja välittämään omassa lähiyhteisössään ja verkostoissaan syrjimättömyyden teemaa ja ajattelua eteenpäin.

 

 

Nuorisotyön viikkoa vietetään 10.-16. lokakuuta eli viikolla 41. Kolmatta kertaa toteuttavan kampanjan teemana on yhdenvertaisuus. Viikkoon liittyvän hupparikansan haasteen myötä Allianssi haastaa koko nuorisoalan näyttämään yhdenvertaisuutensa! Olemalla #Syrjinnästävapaa olemme #HupparikansanPuolella!

http://www.alli.fi/hankkeet+kampanjat/nuorisotyon+viikko/

Puiztopuuhapäivässä näkyi ihmisten ilo ja yhteisöllisyys

Aurinkoinen päivä houkutteli Peikkometsän lähiliikuntapuistoon Saaristokaupunkiin runsaslukuisesti lapsia ja nuoria nauttimaan yhdessä olemisesta ja tekemisestä. Puiztopuuhapäivä oli Kuopion nuorisopalveluiden ja Humanistisen ammattikorkeakoulun NuoriZaaristo -hankkeen järjestämä tapahtuma. Tapahtumassa oli mahdollisuus tehdä yhdessä monenlaista, oli ihmispöytäfutista, jättihanskanyrkkeilyä, yhteisöllisen puutarhan istuttamista ja paljon muuta toimintaa. Paikalla oli hankkeen osapuolia, tapahtuman toteutuksessa mukana olleita Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijoita sekä järjestöjä. Pääosassa tapahtumassa kuitenkin olivat nuoret itse.

Kuopion nuorisopalvelut ja Humak järjestivät puiztopuuhapäivän

Asta Sajaniemi, Kuopion Nuorisopalveluiden eteläisen alueen vastuuohjaaja, näkee Puiztopuuhapäivän kaltaisten tapahtumien toimivan eräänlaisina herättelijöinä, jotta ihmiset tekisivät asioita yhdessä ja näkisivät, että yhdessä on kivaa.

Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa. Sajaniemen mukaan tapahtuma oli viime vuonna enemmän NuoriZaaristo -hankkeen tapahtuma, mutta tänä vuonna mukana on myös alueen toimijoita, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Lisäksi Sajaniemi kokee erittäin positiivisena, että myös Humak on opiskelijoineen mukana tapahtumassa.

– Nykyään nuorisotyön ei tarvitse olla tilalähtöistä. Toivottavasti resursseja alueen oman nuoriso-ohjaajan palkkaamiseen saadaan, eikä tarvitse karsia mistään olemassa olevasta.

 

Kuopion nuorisopalvelut ja Humak järjestivät puiztopuuhapäivän

Kuopion nuorisopalvelut ja Humak järjestivät puiztopuuhapäivän

 

Saaristokaupungin asukasyhdistyksen puheenjohtaja Eero Tuovinen oli tullut tapahtumaan esittelemään asukasyhdistyksen tavarakonttia, joka on asukkaiden vapaassa käytössä. Kontti sisältää muun muassa urheiluvälineitä. Asukasyhdistys järjestää paljon erilaisia tapahtumia, joiden ideointiin ja suunnitteluun Tuovinen toivoo myös nuorten osallistuvan. Hän kertoo, että heillä on huoli niistä nuorista, jotka eivät aktiivisesti liiku tai harrasta jossain seurassa. Hän toivoo, että Puiztopuuha -tapahtumassa Saaristokaupungin asukkaat tutustuisivat toisiinsa.

– Lapset tuntevat koulun kautta toisensa, mutta vanhemmat vähemmän, hän toteaa.

Ella Tuovinen Kuopio Steelersistä oli tapahtumassa esittelemässä amerikkalaista jalkapalloa. Tuovinen kokee tällaiset koko perheen tapahtumat hyviksi tilaisuuksiksi markkinoida lajia.

– Täällä on paljon junnuikäisiä, potentiaalisia harrastajia. Pikkupojat ovat tässä heitelleet palloa, toivottavasti he innostuvat lajista, Tuovinen miettii.

Tapahtumassa oli mukana myös ns. Zobi-nuoria hankkeen kokoamasta nuorten vapaaehtoisryhmästä. Jesse ja Veera ovat olleet mukana toiminnassa keväästä saakka. Tapahtumassa he muun muassa möivät virvokkeita. Jatkossa nuorten on tarkoitus tehdä vapaaehtoistyötä mm. Vanhainkodilla, Keilankannan S-marketissa ja siivoustehtävissä.   Toiminta jatkuu heinäkuun alkuun, jonka jälkeen nuoret pääsevät Provinssirockiin. Zobit ovat saaneet vain hyvää palautetta tapahtumasta.

Teemu Lind ja Juha Ahola edustivat tapahtumassa Humakin opiskelijoita yhteisöpuutarhapisteellä, jossa sai istuttaa kukan. Puutarhapisteellä oli käynyt vasta muutama kukan istuttaja, mutta nämä olivat olleet innoissaan päästessään kesän mittaan kastelemaan ja ihailemaan istuttamiaan kukkia Peikkometsän puistossa.

Teemun ja Juhan mukaan osallistuminen tapahtumaan luomiseen on ollut opettavaista.

– Paineensietokykyä tämä on opettanut, ja onhan tämä mukavaa yhteisöllistä toimintaa, Teemu kuvailee.

– Ja yhteistyötaidot ovat kasvaneet, jatkaa Juha.

 

Yhteisöllisyys vahvistuu

Yhteistä tekemistä

Kirjoitus: Tiina Kuhmonen, Satu Laitinen, Anna Teronen
Kuvat: Petri Ruotsalainen, Anna Teronen

Tekijät ovat Humakin Kuopion kampuksen syksyllä 2015 aloittaneita yhteisöpedagogiopiskelijoita

Allianssi-risteilyllä: ”Neljä kovaa koota ja iso äll”

Kohtaaminen – Kunnioitus – Kuuntelu – Keskustelu – Luottamus

Miten sinä toteutat työssäsi nuorisotyön kaavaa neljästä kovasta koosta ja isosta ällästä? kysyttiin Humakin järjestämässä työpajassa Allianssi-risteilyllä. Omaa nuorisotyöntekijyyttään pohdiskelivat nuorisotyön ammattilaiset suunnittelija Marjo Kolehmaisen ja lehtori Tanja Hakoluodon johdolla.

Toimintaympäristöstä riippumatta nuorisotyössä kuultavat samat piirteet ja roolit. Nuorisotyöntekijä on kasvattaja, ohjaaja, koordinaattori, innostaja ja kehittäjä.

”Kylläpä olen hyvä monessa asiassa”, kommentoi pajaan osallistunut. Komentti kertoo, että paja onnistui tavoitteessaan antaa ääni nuorisotyön osaamiselle, ja kirkastaa jokaisen osallistujan nuorisotyön sielunmaisemaa.

Allianssi-risteilyn työpajassa Tanja Hakoluoto ja Marjo Kolehmainen
Lehtori Tanja Hakoluoto (vas.) ja suunnittelija Marjo Kolehmainen järjestivät Allianssi-risteilyllä työpajan nuorisotyön neljästä kovasta koosta ja isosta ällästä. Hakoluoto palkittiin risteilyn avajaisissa Nuori Toimija –tunnustuksella.

Allianssin Nuori toimija -tunnustus Nuorisotyön puolesta -kampanjalle

Kolehmaisen kirjoitus Nuorisotyön kaavasta julkaistiin myös Nuorisotyön puolesta -kampanjan blogissa, jonka työryhmään Hakoluoto kuuluu yhdessä Essi Helinin ja Mika Pietilän kanssa.

Kampanja sai Allianssi-risteilyn avajaisissa Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin Nuori Toimija -tunnustuksen, joka on tarkoitettu ”kiitokseksi ja kannustukseksi nuorille toimijoille ja heidän hankkeilleen sekä omalla toiminnallaan nuorten asemaa ja heidän toimintaansa edistäneille aikuisille”.

Perusteluissa Nuorisotyön puolesta -kampanjan palkitsemiselle sanotaan:
”Kampanja sai syksyllä 2015 nuorisotyön ammattilaiset tuomaan omaa työtään ja sen merkitystä esille sosiaalisessa mediassa. Kampanja käynnistyi yksittäisten nuorisotyöntekijöiden ja nuorisotyön parissa työskentelevien huolesta nuorisoalan näkymättömyydestä hallitusohjelman julkaisun jälkeisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kampanjassa nuorisoalan toimijat kirjoittivat nuorisotyön monipuolisuutta esiintuovaa blogia ja eri toimijat tekivät videoita. Lisäksi kampanjassa jaettiin nuorisotyöstä kertovia uutisia ja tehtiin monenlaisia avauksia. Kampanja jatkuu myös keväällä 2016 ja sitä toteutetaan vapaaehtoisvoimin yksityishenkilöinä. Nuorisotyö tarvitsee puolestapuhujia. On hienoa, että nuorisoala lähti yhdessä puhumaan aikuisista, joilla on aikaa. Kampanjan ovat laittaneet alulle Essi Helin, Mika Pietilä ja Tanja Hakoluoto”.

Muut Nuori toimija -tunnustuksen saivat Oman muotoinen koti -hanke, Hanna Huumonen, joka antoi kasvot MV-lehden vastaiseen kampanjanjaan, Eija Ahola, joka on tehnyt Vantaan kaupungin nuorisopalveluissa vuodesta 1979 toiminut nuorisopalveluiden johtajana pitkäjänteistä ja vaikuttavaa työtä nuorisotyön parissa, ja Hassan Maikal taiteilijanimeltään Bizzyiam, on 20-vuotias helsinkiläisartisti, joka antoi äänen rasismia kohdanneille nuorille.

Lue palkitsemisen perusteista tarkemmin: http://www.alli.fi/sitenews/view/-/nid/4678/ngid/40

Neljä kovaa koota työpajalaisten avaamina

Mitä kunnioitus tarkoittaa työssäsi, että saat syntymään luottamusta?
Vaatii aikaa ja jotain
– Aseta rajat
– Reiluus ja tasapuolisuus
– Molemminpuolisuus
– Mihin asti pitää ymmärtää?
– Ota nuori vastaan sellaisena kuin olet
– Pyydä anteeksi tarvittaessa, aidosti

Miten kohtaat, että saat syntymään luottamusta?
Ennakkoluulottomuus
– Aitous
– Rentous
– ”Pienet asiat”
– Tilannetaju
– Välittömyys + luontevuus
– Positiivisuus
– Halua auttaa
– Läsnäolo

Miten kuuntelet työssäsi, jotta saat syntymään luottamusta?
”Älä sinä lastaa kuin nuori kippaa”
– Älä ratkaise, mietitään yhdessä
– Älä tuomitse
– Älä arvostele
– Rohkaise
– Innosta
– Ole läsnä aidosti
– Anna mahdollisuus
– Herkkyys kuulla myös se mitä ei sanota
– Kestä vastaus JA voidaanko palata asiaan…
– Anna aikaa

Miten keskustelet, että saat syntymään luottamusta?
Antaa tilaa erilaisille keskustelijoille ja mielipiteille – kunnioitus
– Sanaton kieli synkassa puheen kanssa
– Vaatii aikaa luoda kestävä suhde
– Ei aiheuta pettymystä, ”seuraa jotain” tekoja
– Pyrkimys dialogiin
– Ei suljeta toista pois keskusteluista

Kunnioitus, kohtaaminen, kuuntelu à keskustelu à luottamus

Uusi mielenkiintoinen päivä Hasseltissa

PXL SOCIAL WORK

International University Week 11th-14th of April 2016

Hello Guys! Here is Hasselt again!

Kuten huomasitte, edellisestä postauksesta puuttui allekirjoitus. Täällä Hasseltissa olemme me yp-momut: Tea ja Minna!

Kolmas IUW-päivä on takana. Aamupäivällä jakauduimme ryhmiin ja tutkiskelimme sisintämme Allegren kouluttajan johdolla ensin ulkona keväisessä puistossa ja sitten vilun kuitenkin yllättäessä sisällä PXL-Congressin aulassa. Allegre on yhtä kuin Institute for Contextuel Behavior Therapy. Ohjelma sisälsi mm. mindfulness-harjoituksia, ryhmäkeskusteluja ja omien ajatusten tarkkailua sekä unelmien ja oman elämän kohokohtien listausta. Yritimme jokainen olla läsnä juuri siinä hetkessä. Kokemus oli rentouttava ja voimaannuttava. Albert Einsteinin sanoin: ”If you want to live a happy life, tie it to a goal. Not to people or things.”

Ruokatunnilla haastattelimme professori Gabriele Schäferiä (Bremen Hochschule / City University of Applied Sciences), aiheena hänen tutkimuksensa iäkkäiden maahanmuuttajien kotoutumiskokemuksista ja hänen toukokuussa toteutuva Erasmus-opettajavaihtoviikkonsa Humakin Helsingin kampuksella.

Professpsri Gabriele Schäfer
Professpsri Gabriele Schäfer

Iltapäivällä oli paljon kävelyä ja vähän ajattelua. Tervetullutta vaihtelua siis. Tourism Hasselt jalkautti meidät ryhmissä Hasseltin keskustan kauniille pikkukaduille ja saimme kielitaitoisen oppaan johdolla aimo annoksen Hasseltin historiaa, turistinähtävyyksiä ja myös kurkistuksen sellaisiin paikkoihin, joita ei tavallisena turistina olisi tavoittanut tai tullut huomanneeksi. Löysimme eläinpatsaita talojen katoilta, minikirjaston pensasaidasta, peilin joka muutti väriään onnellisten ihmisten katsellessa siitä kuvajaistaan ja viherkasveja kasvavia seiniä. Kohteenamme oli tietysti myös BOON, The Chocolate Experience, jossa katsoimme miten valmistettiin mm. suklaakenkiä ja tottakai ostimme suklaata. Mukana oleva isäntäyliopiston oppilas kertoi Brysselissä olevasta suklaataidenäyttelystä, jossa asiakkaat saavat halutessaan haukata palan taideteoksesta. Sielläkin olisi ollut mielenkiintoista käydä maistelemassa taidetta, mutta se täytynee jättää seuraavaan kertaan. Kävimme myös Pater Valentinuksen katedraalissa. Halukkaat sytyttivät kynttilöitä vakaumustensa mukaisesti. Kierros päättyi kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita, kasseja, postikortteja myyvään liikkeeseen, jonka yksi tuotemerkki on mm. Flagbag.

Graffiti kiertokävelyltä Hasseltissa, joka on ensimmäinen "City of Happiness"
Graffiti kiertokävelyltä Hasseltissa, joka on ensimmäinen ”City of Happiness”

Onnea oppimassa

Kansainvälisyysviikkojen teemana on ollut sosiaalinen hyvinvointi. Läpi koko viikon meitä on herätelty ajattelemaan omaa hyvinvointiamme ja kohtaamaan myös niitä asioita ja kohtia, joissa omaa onnellisuuttamme pystyisimme lisäämään. Olemme päässeet nauttimaan erilaisista luennoista ja työpajoista, joista kaikkien voi sanoa herättäneen paljonkin ajatuksia, suuntaan ja toiseen.

 

Saimme koko porukan tanssimaan kanssamme letkajenkkaa 🙂

Onnellisuus

Torstaina pääsimme tutustumaan onnellisuus teemoihin kahden luennon avulla. Aamupäivällä meillä oli Bert Nijssenin pitämä luento ” Happiness”. Hyvin tiivistetty tuohon nimeen kaikki se, mitä luennossa kerrottiin. Bert osasi konkreettisesti ja hyvin kuvailla onnellisuutta ja sitä, miten se ei tarkoita että olisi jatkuvasti euforisessa onnen tilassa, vaan onni koostuu niistä pienistä askelista. Bert oli valloittava puhuja ja esiintyjä ja taisipa hänessä olla myös vähän koomikon vikaa. Tuntui, että koko luento meni naureskellessa ja hymyillessä. Samalla hän kuitenkin sai pohtimaan omia arvoja, itselle tärkeitä asioita ja sitä, miten ne vaikuttavat omaan elämään. Hän puhui, kuinka kohti onnellisuutta mennään askel askeleelta ja myös surullisessa tilanteessa voi löytyä sitä onnea. Hieno ja puhutteleva esitys, joka jäi vahvasti mieleen.

Kohtaaminen suomalaisen luennoitsijan kanssa

Lisäksi meillä oli iltapäivällä toinen luento, Mika Hartikaisen pitämä ”Happiness Responsibility. ” Keskiviikkona ollessamme vierailukäynnillä Belgialaisessa järjestössä, tuli yksi porukasta kysymään meiltä: ” Do you speak Finnish?” ja näin tutustuimme Mikaan, joka on myös yksi Humakin opiskelijoista ja tällä hetkellä asustaa ja kouluttautuu Hollannissa. Hän on ollut siellä opiskelemassa positiivista psykologiaa ja pyöräillyt pitkin Hollantia, ja nyt meidän Humakin opiskelijoiden tiet kohtasivat yllättäen Belgiassa. Mika puhui siitä, kuinka pienillä päätöksillä ja teoilla voi vaikuttaa omaan onnellisuuteen ja miten myös toisten onnellisuuteen pystyy esim. ekologisia ja eettisiä ostopäätöksiä tehdessä vaikuttamaan. Ihminen on itse vastuussa siitä, että on onnellinen, mutta on myös osaltaan vastuussa toisten onnesta. Myös tulevien sukupolvien. Tätä oli happiness responsibility.

 

IMG_2926

Belgialaista arkkitehtuuria.

Takaisin kotona…

Nyt on kv- viikot takanapäin ja pitkän matkustuksen jälkeen pääsee kotisohvalle. Mielessä pyörii hienot kokemukset, joita viikoilta saimme, uudet ystävät ja mahdollisuudet. Viikko vaikutti paljon omaan arkeen. Koko viikon ajan on sisäisesti, hiljaa pohdiskellut sitä, mistä oma arki rakentuu ja minkälaiseksi sen oikeasti haluaisi. Nyt kun on kotona, on toiminnan aika. Aika pistää opitut asiat käytäntöön. Ensimmäisenä asiana kalenterista lähti siellä pyörinyt kevätsiivous, se kumitettiin pois ja siirrettiin hieman pidemmälle kevääseen, kun kouluhommat helpottavat. Tilalle tuli kirjoitus: ” Kalaan!! 🙂 ” Rauhallinen järvi ja lintujen laulu, sekä keväisestä kelistä nauttiminen tuntuvat hyvältä ratkaisulta. Sitäkö se happiness responsibility nyt sitten on?

Iso kiitos ja kumarrus kv- viikkojen järjestämisestä. Tämä oli todella upea kokemus, jota suosittelemme kaikille, jotka tämänlaiselle viikolle vain voivat päästä. Kiitos!

Vielä lopuksi haastattelumme kansainvälisistä viikoista.

Lauran ja Annukan haastattelu:

Miksi lähdit mukaan kansainväliselle viikolle?

L: Lähdin mukaan kansainvälisille viikoille siksi, että se yhdisti minusta niin monta mielenkiintoista ja hyvää asiaa. Uuteen kulttuuriin tutustuminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, mielenkiintoiset luennot ja työpajat, uuden oppiminen, uusien näkemyksien saaminen ja hauskanpito. Aikas hyvä paketti!! 🙂

A: Lähdin mukaan, sillä minua kiinnostaa todella paljon kv-viikkojen teema eli sosiaalinen hyvinvointi ja en ollut koskaan käynyt Belgiassa. Lisäksi tämä oli kiva tapa lähteä ulkomaille, sillä en luultavasti ole menossa koulun kautta vaihtoon pitkäksi ajaksi. 

Mitkä ovat olleet parhaat kokemuksesi viikon aikana?

L: Minulle ehdottomasti ykkösenä on kyllä ollut uusiin ihmisiin tutustuminen. Täällä on ollut niin paljon hienoja ja ihania ihmisiä, ollaan kaikki aika samalla aaltopituudella. Tosi mukavaa! Lisäksi aiheet ovat mielestäni olleet todella hyviä ja ajatuksia herättäviä. Ajatuksia oman onnellisuuden lisäämisestä on tullut paljon, mikä on tosi kiva homma!

A: Ihanat ihmiset, mielenkiintoiset työpajat ja tosi hyvä ilmapiiri. Lisäksi keväinen Belgia ei jättänyt ketään kylmäksi, tänne pitää päästä uudestaan!

Miksi kannattaa lähteä kv-vaihtoon, kv-työharjoitteluun tai osallistua esim. SocNet-verkostoon IUW-jaksoon?

L: Ehdottomasti kannattaa. Uudet ihmiset. Uudet kokemukset. Aivan mahtavaa hommaa!!

A: Kannattaa lähteä, sillä saa uusia elämyksiä, kavereita ja pääsee paraatipaikalle tutustumaan toisten kulttuurien käytäntöihin. Suosittelen lämpimästi!

Kirjoittajat: Laura Tuomola ja Annukka Kokki

Nunnia ja munkkeja

Alkuviikko on ollut ’huh hei hulinaa’. Viikkoon mahtui mm. opastettu kierros St. Pöltenin keskustaan. Kauniita rakennuksia ja kirkko, jonka  ulkopuolta nappasimme kuvan. Kuvassa on hautausmaa, joka oli kirkon sisäänkäynnin edessä. Vaikuttava, joskin hieman pelottava näky.

Roomalaisajan hautausmaa

Iltapäiväretki Melkiin

Keskiviikon ohjelmassa oli työpajoja ja vierailu Melkiin. Junamatka kesti noin viisitoista minuuttia. Melkissä pääsimme tutustumaan kylään ja hiljaisuuden maailmaan. Luostarissa pääsimme tutustumaan historiaan ja luostari oli ollut aikaisemmin linnoitus, jossa on vieraillut muun muassa Marie Antounet. Myöhemmin linnoitus on lahjoitettu luostariksi ja vielä tänä päivänä siellä asuu 29 munkkia.

’Voice of the silence’ -työpajassa opeteltiin kommunikoimaan ilman puhetta. Työpajan aikana sai kuitenkin pitää ääntä kuten nauraa. ’Voice of silence’ ei ollut kovin hyvin suunniteltu, koska työpajan ohjaajat ”keskustelivat” kahden fläppitaulun avulla ja emme juurikaan nähneet tekstejä koska taulut oli suunnattu siten että sivulla istujat ei nähnyt niitä.

Yksi ryhmistä lähti opastetulle kaupunkikierrokselle, joka sisälsi paikallisia nähtävyyksiä. Ihailimme vanhoja taloja, joista vanhimmat olivat yli 800 vuotta vanhoja. Näissä taloissa oli edelleenkin elämää. Kyllä aikanaan osattiin ainakin rakentaa! Kävimme nauttimassa leppoisasta tuulesta joen rannalla ja ihmettelemässä paikallisten sorsien elämää. Joelta matkamme jatkui kahvilaan, jossa nautimme jäätelöä ihanassa auringon paisteessa. Olikin päässyt jo unohtumaan miten hyvä yhdistelmä jäätelö ja lämmin auringonpaiste on. Löysimme kivan kahvilan, jossa myös tarjoilut olivat kohdillaan. Näin ollen vain osa porukasta jatkoi matkaansa takaisin luostariin opastetulle kierrokselle.

Opastettu kierros luostarissa oli päivän parhaita hetkiä. Pääsimme tutustumaan oppaan johdolla luostariin, joka oli paikoin muutettu museoksi. Esillä oli paljon maalauksia hallitsijoista ja muista tärkeistä ihmisistä. Kierros kesti tunnin, jonka jälkeen pääsimme tutustumaan kirkkoon mikä on linnoituksen sisällä. Kirkko edustaa barokin aikakautta, kuten monet muutkin rakennukset Melkissä ja ST. Pöltenissä.

Marmolisalin kattokoristeet Melkin luostarissa

Sosiaalityön ulottuvuuksia ja pitkiä päiviä

Olemme valinneet erilaisista työpajavaihtoehdoista itseämme eniten kiinnostavat. Keskiviikkona oli työpaja nimeltä ’Primary care  and social work, different voices around social work’, jonka veti itävaltalainen opettaja Christoph. Pajassa oli sosiaalityöstä pari käytännön esimerkkiä, joista ryhmässä keskusteltiin. Toisessa esimerkissä oli 45-vuotias nainen, joka sai paniikkikohtauksen ja hänen mies soitti ambulanssin. Keskustelua käytiin erilaisista toimintatavoista tämän kaltaisissa tilanteissa- onko ambulanssi oikea vaihtoehto, vai olisiko parempi soittaa psykoterapeutille jne. Keskustelimme myös kuinka eri maissa toimitaan samanlaisessa tilanteessa ja sosiaalityön moninaisuudesta yleensäkin. Torstai-aamuna työpajana oli ’Forum Theatre and Social Work’, jonka pitivät tanskalaiset opettajat yhdessä oppilaiden kanssa. Tässä työpajassa sosiaalityötä käsiteltiin teatterillisen ilmaisun ja improvisaation kautta. Oppiminen oli hauskaa, joskin haastavaa, sillä kaikki joutuivat laittamaan itsensä likoon. Oppiminen tapahtuu aina epämukavuusalueella. Torstain toinen työpaja oli ’Listen to your inner voice’, jonka piti belgialainen Iris. Pajassa käsiteltiin itselle tärkeitä elämänarvoja rentoutuksen, kuvien ja keskustelun kautta. Pidin erittäin paljon, varsinkin rentoutusosio oli paikallaan, sen verran on ollut sosiaalista meininkiä ja paljon menoa.

Päivät ovat olleet pitkiä ja välillä myös raskaita, kun pitää olla tarkkaavainen, että ymmärtää mistä puhutaan. Vaikka päivät ovat olleet pitkiä, ne ovat myös hyvin antoisia ja tietorikkaita. Koko ajan on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja tulee uutta tietoa.

Päätämme blogimme torstai- iltapäivään. Edessä on vielä päätösjuhlat, todistusten jako sekä tietysti päätösbileet. Kiitollinen olo kaikesta tähän mennessä koetuista asioita – uusista tuttavuuksista ja elämyksistä. Voimme suositella kaikille SocNet98 International University Week-jaksoa!

On haikeaa ajatella että huomenna perjantaina pitää lähteä takaisin Suomeen. Kuitenkin tieto siitä että ainahan voi tulla takaisin, lohduttaa surevaa matkalaista. Tai toisaalta, toisen meistä matka jatkuu vielä. Rohkeasti nokka kohti uusia seikkailuja!

Kirjoittajat: Essi Rajamäki ja Merja Astikainen (opiskelijat, Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma, Humak)

 

Tunnelmia Hasseltista

Kansainvälisen viikon teemana on mielen hyvinvointi. Ohjelmaan sisältyy mielenterveyteen kuuluvien teemojen käsittely eri asiantuntijoiden luennoilla sekä työpajoissa. Tiistaina ohjelmassa oli lukuisia eri luentoja, joista pystyi valitsemaan itseään eniten kiinnostavimmat. Me päädyimme valitsemaan luennot aiheista illuusio ja hyvinvointi: sosiaalipsykologinen näkökulma mielenterveyteen sekä itsensä johtaminen ja hyvinvointi.

Illuusio & hyvinvointi-luennosta jäi päällimmäisenä mieleen erilaiset käytännön työkalut, joita luennolla opetettiin. Luennoitsija prof. Dr Arne von Boettischer kertoi meille kuinka illuusiota ja mielikuvitusta voi käyttää työskentelyn tukena. Tämä toimii erityisen hyvin esimerkiksi nuorten ja lasten kanssa, joiden on vielä vaikea puhua ja tunnistaa tunteitaan. Hän kertoi käyttäneensä menetelmää terapiassa pienten lasten kanssa. Menetelmä koostuu siitä, että asiakas muodostaa tuotoksen hänelle annetuista tarvikkeista (esimerkiksi erilaiset eläinhahmot, värikynät, valokuvat) elämäntilannettaan omasta mielestään parhaiten kuvastavat asiat. Tämä yleensä selkeyttää ajatuksia ja tuo parempaa ymmärrystä asiaan. Luennolla käsiteltiin paljon maailmassamme vallassa olevia illuusioita positiivisessa ja negatiivi kontekstissa.

Seuraavan työpajan aihe oli itsensä johtaminen. Työpaja oli erittäin toiminnallinen ja mielestämme saimme arkeemme hyödyllisiä vinkkejä. Luennon pitivät Humakin Satu Riikonen ja Janina Sjöstrand. Siellähän me oppilaat tietysti nökötimme eturivissä tsemppaamassa omiamme.

Luennolla käytiin läpi itsensä johtamisen teoriaa ja sen jälkeen aloimme miettimään konkreettisesti miten voisimme tukea omaa hyvinvointiamme itsensä johtamisen käytännön tekniikoilla. Kirjasimme ylös normaalin arkipäivämme kulun ja aloimme kohta kohdalta miettimään missä asioissa voisimme tehdä pieniä parannuksia ja pikku hiljaa kartuttaa näillä omaa hyvinvointiamme. Tehtävä herätti paljon ajatuksia ja toi näkyväksi mihin aikaa tulee päivässä oikeasti käytettyä ja mistä sitä saisi lisättyä itselle tärkeisiin asioihin.

Saimme koko päivän nauttia rennosta ilmapiiristä ja oli erittäin mielenkiintoista kuulla muiden maiden osallistujien näkemyksiä aiheista. Päivät täällä menevät nopeasti uusiin ihmisiin tutustuen ja kauniista kevät ilmasta nauttien. Hasselt on näyttänyt meille parhaimmat puolensa ja belgialaiset ihmiset ovat hurmanneet meidät ystävällisyydellään.

Last but not least, olemme päässeet myös maistelemaan perinneherkkuja. Kaupungilla tulikin osuvasti vastaan katutaideteos ”herkkusuiden Hasseltista” 🙂

Aurinkoisin terveisin,

Annukka Kokki ja Laura Tuomola

 

12994403_10153899894501273_3015526149430207483_n

PXL Social Work

International University Week 11th-14th of April 2016

Innolla odotimme kansainvälistä opintoviikkoa Belgian Hasseltissa. Matkaliput ja -sunnitelmat olivat valmiina kunnes Brysselin muutaman viikon takaiset levottomuudet aiheuttivat hankaluuksia lentojärjestelyihin. Monien valvottujen öiden ja Whatsappin sekä skypetyksen jälkeen ja ansiosta pääsimme lopulta matkaan Turusta sunnuntaina 10.4.2016 klo 2.58. Matka jatkui Helsingistä kohti Amsterdamia KLM:n lennolla.

Schhipholin kentältä jatkoimme junalla Brysseliin. Aikainen ajankohta mahdollisti pienen kiertokävelyn Brysselissä Gare du Midin ympäristössä. Nautimme lounaan marokkolaisessa ravintolassa, jota voimme suositella lämpimästi Brysselin kävijöille. Alkuillasta matka jatkui paikallisjunalla kohti Hasseltia. Hostel H oli onneksi ihan rautatieaseman vieressä, olimme siinä vaiheessa jo ihan valmiita yöpuulle.

PXL Ammattikorkeakoulu, Belgia

Maanantaina 11.4. kävelimme keväisessä aamussa Hasseltin läpi kohti PXL Ammattikorkeakoulua. Aloitusohjelmassa oli mm. Registaration in PXL-Congress, presentations of visiting countries, walking tour on the campus and official opening of the International University Week of 2016 – Hasselt. Saimme mm. kuunnella toimitusjohtaja Ben Lambrechtsin upean huuliharppuesityksen.

Päivän antia on ehdottomasti ollut saada tutustua eri puolilta Eurooppaa tulleisiin hienoihin ihmisiin, joita yhdistää huoli ihmisten hyvinvoinnista ja sen tukemisesta eri tavoin ja eri tilanteissa. Opiskelijoita on Englannista, Belgiasta, Hollanista, Saksasta, Itävallasta, Tsekinmaalta, Tanskasta ja Norjasta meidän lisäksemme. Erittäin värikäs porukka, joka puhuu useita kieliä. Mukana on sekä sosiaali- ja mielenterveysalan että lasten ja perheiden hyvinvointiin erikoistuneita opiskelijoita, unohtamatta turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa työskenteleviä, joista osa on jo suorittamassa opintoihin liittyvää harjoittelua.

Huolimatta siitä, että useimmat eivät puhu englantia äidinkielenään, yhteisymmärrys monikulttuurisessa ryhmässämme syntyi helposti ensimmäisen päivän aikana. Olisikohan tähän ollut syynä englantilaisten tarjoama siideri sekä tanskalaisten tarjoama snapsi.

Kahvitauko
Belgialainen kahvi maistui tauolla.

Tyytyväisiä norjalaisia

Päivän päätteeksi haastattelimme kahta norjalaista, jotka kertoivat olevansa erittäin tyytyväisiä päiväänsä. He mainitsivat osallistumisensa IUW:n olevan tilaisuus tutustua saman alan uusiin ihmisiin, oppia uusia asioita ja matkustaa. Heidän odotuksensa ovat korkealla tämän viikon suhteen: keskustelua muiden kanssa, uusia ideoita ja metodeja työskentelyyn sekä tutustumista muissa maissa käytössä oleviin työsekntelytapoihin.

Pitkä matka-aika ja oman maan, oppilaitoksen ja ryhmän esittelyn jännistys purkautui iltapäivän mittaan ja illallisella tunnelma oli välitön ja vapautunut.

Blogin kirjoittaminen on osa kansainväliseen viikkoon osallistuvien opiskelijoiden

Sukellusta äänimaisemiin IUW St.Pölten 2016-jaksolla

Saavuimme Itävaltaan sunnuntaina aikaisin aloitetun matkan jälkeen. Kiertelimme Wienin keskustassa tutustuen ja seuraten maratonia.  Maistelimme myös paikallisia herkkuja odotellessamme yhtä matkaseurueen jäsentä. Saatuamme koko porukan kasaan lähdimme junaseikkailulle kohti St. Pölteniä. Perille saavuttuamme päätimme ’sisun ja perkeleen’ avulla kävellä matkalaukkuinemme majoituspaikkaan kolmen kilometrin päähän. Kysymättä keneltäkään apua, yllättäen ja jopa eksymättä. Illalla pääsimme tutustumaan osaan IUW-osallistujista pitsan ja tutustumisleikkien lomassa. Opimme myös että Itävallassa pitsan tilaaminen on riskipeliä. Kahden tunnin odottelun jälkeen saimme pitsaa jossa oli täytteenä mm. kirsikkaa.

Seuraavana aamuna menimme bussilla yliopistolle jossa aloitettiin tämä IUW jossa teemana on ”Voices of Social Work”. Ensimmäisen päivän aikana pääsimme tutustumaan opiskelijoihin ja lehtoreihin. Saimme myös maistella paikallista ruokaa ja orientoitua tulevaan viikkoon.  Päivä oli hyvin lämmin ja tauolla löysimme pihalla sijaitsevan taideteoksen joka osoittautuikin terapiapoluksi. Polkua piti kävellä paljain jaloin. Tämä oli kokemuksena hyvin rentouttava. Aurinko lämmitti mieltä ja kehoa. Illalla koululla oli luvassa tervetuliaisilta, jossa soitti ihastuttava paikallinen bändi nimeltään Stereo Bullets.

Illan jälkeen päätimme taas kävellä majoituspaikkaamme. Monet kanssaopiskelijat, erityisesti ranskalaiset, pitivät meitä hulluina mutta 45 minuutin kävely raikkaassa ilmassa oli hyvin virkistävää pitkän päivän päätteeksi.

Nurmikko st
Fachhochschulen viheraluetta

 

Kampusradio

Tiistain aamupäivä oli pyhitetty paikallis -ja kampusradion esittelyyn. Kiertelimme ryhmissä neljässä eri työpajassa joissa meille esiteltiin radion eri osa-alueita ohjelman teosta juontajiin. Yhdessä radiopisteessä pääsimme myös kokeilemaan haastattelun tekemistä.

Janne Järvinen

Työpajoissa pääsimme mm. kuuntelemaan sisäistä ääntämme mindfullness-harjoitteiden avulla jotka johdattelivat seuraavan tehtävän pariin jossa kävimme omia arvojamme erilaisten kuvien avulla.
Tiistaipäivämme jatkui ohjatun kaupunkikierroksen myötä, jonka myötä pääsemme varmasti paremmin sisälle kaupunkiin. Tähän asti olemme viettäneet suurimman osan ajastamme vain yliopistolla, joten odotamme innolla kaupungin syövereihin pääsemistä ja retkeä Melkiin.

ryhmä
IUW St.Pölten 2016 -osallistujia

Kirjoittajat: Janne Järvinen ja Noora Grönlund (opiskelijat, Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma, Humak) 

 

Terveiset Afrikan auringon alta

Dumela!

Julia Jyväskylästä, työkavereita Botswanasta
Julia Mikkonen on harjoittelussa Botswanassa

Nimeni on Julia Mikkonen, ja olen toisen vuoden yhteisöpedagogiikan opiskelija Jyväskylästä. Olen täällä suorittamassa opintoihini liittyvää harjoittelua Bana Ba Letsasissa, joka on keskus apua ja tukea tarvitseville lapsille. Meillä on keskuksella tällä hetkellä 30 lasta ja nuorta, iältään 6-16vuotiaita. Aamupäivällä keskuksella on lapsia jotka ovat syystä tai toisesta lopettaneet koulun kesken, ja tavoitteenamme on opettaa heitä sille tasolle että he voivat palata takaisin normaaliin kouluun. Iltapäivällä keskukseen saapuu lisää oppilaita, ja tarjoamme heille ruuan sekä järjestämme iltapäiväaktiviteetteja pyrkimyksenä pitää heidät pois kadulta ja tarjota turvallinen ympäristö koulun jälkeen.

Lasten ja nuorten ongelmat

Lapsilla ja nuorilla on paljon erilaisia ongelmia; alkoholisti – tai huumeriippuvaisia vanhempia, omia päihdeongelmia, osa heistä on orpoja ja asuu kadulla. Monet heistä ovat nälkiintyneitä, likaisia ja sotkuisissa sekä rikkinäisissä vaatteissa. Rankkojen kokemustensa takia useat heistä oireilevat paljon, heillä on itsetunto-ongelmia eikä tietoa mitä tehdä tulevaisuudessa. Monilla on ongelmia opintojen kanssa, koska vanhemmat lähettävät heidät mieluimmin kadulle keräjäämän kuin kouluun – koulusta lapsi ei tuo rahaa perheelle.

Ba Letsats tukee kasvua ja kehitystä

Ba Letsatsin tavoitteena on tarjota näille nuorille tasapainoinen ja turvallinen ympäristö, luotettavan aikuisen seuraa sekä tukea heidän kasvua ja kehitystä kaikin mahdollisin tavoin. Tarjoamme lapsille joka päivä lämpimän ruuan jota he eivät välttämättä kotoa saa. Lisäksi keskus tukee heitä rahallisesti mm. koulupuvun- ja tarvikkeiden hankinnassa sekä koulukyydeissä.

Työtehtäviini kuuluu mm. avustaa opettajia oppitunneilla ja opettaa lapsille englantia, suunnitella ja ohjata iltapäiväaktiviteetteja, sekä osallistua järjestämään ohjaustunteja. Botswanassa HIV ja AIDS ovat suuria ongelmia ja joka viides aikuinen täällä on hiv- positiivinen. Myös usealla keskuksen lapsista on tartunta, ja järjestämme usein valistus- ja ohjaustunteja tartunnalta suojautumisesta vastaan. Ohjaustunneilla käsittelemme myös terveeseen itsetuntoon, terveisiin elämäntapoihin ja seksuaalikasvatukseen liittyviä aiheita. Lisäksi järjestämme taideterapiaa ja erilaisia työpajoja joissa keskitytään elämän eri vaiheissa koettaviin haasteisiin ja niiden käsittelyyn.

Julia Mikkonen on toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Jyväskylästä
Tärkein työtehtäväni on kuitenkin viettää aikaa lasten ja nuorten seurassa, pelata sekä leikkiä, lukea satuja ja olla läsnä,Kyselen heidän kuulumisiaan ja juttelen heidän kanssaan arkipäiväistä asioista, kehun ja kannustan. sanoo Julia Mikkonen joka on harjoittelussa Botswanassa

Harjoittelussani olen kohdannut paljon haasteita. Uusi ja erilainen työympäristö, jossa usein kohtaa normaaleita kehitysmaan haasteita: katkoksia sähkössä sekä juoksevassa vedessä. Pisin sähkökatkos tähän mennessä kotonani kesti kolme vuorokautta. Välillä oppilaiden kanssa työskentely on haastavaa ja jopa raskasta – on surullista joutua näkemään että heillä ei ole vanhempia, ehjiä vaatteita tai välttämättä edes ruokaa. Jokaisen päivän raskain osuus on kun iltapäivällä he lähtevät kotiinsa, enkä voi tietää onko jokaisella katto päänsä päällä tulevana yönä. Päivittäin kuitenkin heidän hymynsä on niin palkitsevaa, että se saa minut rakastamaan siitä mitä teen. Saan olla osa mahtavaa, osaavaa ja kannustavaa työyhteisöä, johon minut otettiin alusta alkaen hyvin vastaan. Parasta on kun näkee oppilaissa onnistumisen riemun. Tunnen tekeväni tärkeää työtä josta nautin joka päivä.

Paljon kokemuksia, tunteita laidasta laitaan

Harjoitteluni Maunissa on antanut minulle paljon. Olen saanut paljon uusia työkaluja työhöni ja ammatillinen osaamiseni on lisääntynyt hurjasti. Eniten olen kuitenkin kasvanut ihmisenä, saanut huimasti lisää itseluottamusta ja oppinut arvostamaan enemmän asioita kotona Suomessa. Saan kutsua ennen minulle tuntemattomia ihmisiä nykyään ystävikseni, ja olen saanut tulla osaksi paikallista yhteisöä. Paikalliset ovat ystävällisempiä ja avoimempia ihmisiä joita olen ikinä tavannut, rento ’’This is Africa’’- mentaliteetti on tarttuvaa. Kulttuurishokista, pienestä koti-ikävästä ja kaikista raskaista kohtaamistani asioista huolimatta en vaihtaisi kokemuksestani päivääkään pois. Olen iloinen ja kiitollinen että opintoni mahdollistavat minulle tällaisen kokemuksen saamisen, suosittelen ulkomaanvaihtoon lähtemistä jokaiselle. Harva asia opettaa ja antaa yhtä paljon kokemuksia sekä tunteita laidasta laitaan.

Teksti ja kuvat: Julia Mikkonen